Oletko koskaan rakastunut?
Oletko koskaan pettynyt?
Oletko koskaan tahtonut käyttäytyä kuin hullu vailla mieltä?
Oletko koskaan vain maannut pimeässä huoneessa kuunnellen Adagiota?
Oletko koskaan miettinyt tunnetta nimeltä kuolema?
Oletko koskaan pettynyt?
Oletko koskaan tahtonut käyttäytyä kuin hullu vailla mieltä?
Oletko koskaan vain maannut pimeässä huoneessa kuunnellen Adagiota?
Oletko koskaan miettinyt tunnetta nimeltä kuolema?
Vastaukset 14
Vanhimmat
en
kyllä
kyllä
kyllä, mutta en adagiota
kyllä
Olen kyllä ollut rakastunut. Ilman sitä ei olisi elämää.
Kyllä, pettymyksiäkin.
Miksei? Välillä kaikki säännöt jne. Käyvät hermoille ja tekisi mieli olla ilman niitä.
Kuunnellen, mutten Adagiota.
Onko kuolema tunne? =o
Kerran olin rakastunut.
Olen pettynyt, vaan se on elämää, ei sen kummempaa.
Kuinka käyttäytyä "kuin hullu vailla mieltä" näin hullussa ja mieltä vailla olevassa maailmassa?
Miksi kuunnella Adagiota pimeässä huoneessa, kun on niin paljon nähtävää?
Tiedän kuolevani joskus, miksi piinata mieltään itsestäänselvyydellä enempää?
Kyllä
Kyllä
Kyllä
En
Kyllä
----------------ENNEN-----------------------
1) Kyllä. Kerran.
2) Kyllä. Toivuin siitä ja "rakkauteni" on parhaimpia ystäviäni nykyään.
3) Kyllä. Usein.
4) Kyllä. Voi Adagiokin olla sekaan eksynyt...
5) Kyllä. Syvässä pettymyksen tunteessa ESIM.
-----------------NYKYÄÄN--------------------
1) En ole rakastunut, kaikki ovat ystäviä. Ystävyys ei kuole.
2) En ole pettynyt koska en ole rakastunut enkä edes ihastunut (muutoin kuin ystävänä/kaverina) joten en koe minkäänlaista mustasukkaisuutta tai tuskaa joten suurimpia pettymyksiä nykyään on niin turhanpäiväiset asiat ettei niitä tähän kehtaa sanoa.
3) En halua käyttäytyä enää kuin hullu vailla mieltä koska olen "järkiintynyt" pahimmista teinivuosistani.
4) Nykyään en makaa lattialla koska tulee likaiseksi, sen sijaan makaan sängylläni ja kuuntelen mitä kulloinkin tekee mieli. Vaikka sitten Adagiota (jos tekee mieli) mutta musiikkimakuni on silti hieman muuta...
5) En mieti kuolemaa enää koska en ole pettynyt mihinkään, ajattelen positiivisesti ja tiedän että kaikki me kuolemme joskus, se on yksi asia joka yhdistää meitä kaikkia joten eletään päivä kerrallaan ja mietitään sitä että jos tämä päivä olisikin se viimeinen, miten sen viettäisin?
Elämä on ihanaa! Joten Kiitos! =)
Olen tällä hetkellä rakastunut elämäni ensimmäistä kertaa ja se tunne kun saa rakastaa ja kokee olevansa rakastettu tuntuu niin ihanalle...
...mutta rakkauteen kuuluu myös pettymyksiä. Pettynyt olen joskus ollut muutenkin kuin rakkaudessa, mutta kyllä niistä pettymyksistä selviää ajan kuluessa.
Hmm, "hullu vailla mieltä". Ehkä joskus murrosiässä! Mutta en silloinkaan mitään ihan älyttömän hullua ole tehnyt. Enää eí tulisi mieleenikään, olen sen verran rauhallinen ja järkevä.
Olen maannut pimeässä huoneessa tosi monesti kuunnellen musiikkia, mutta en Adagiota. Silloin kun on paljon mietittävää tykkään maata pimeässä ja kuunnella vain rauhallista musiikkia.
Olen aika useinkin ja monesti minua pelottaa kuolema. Mietin, että mitä järkeä tässä on- Yritämme tehdä kaikkemme jotta selviämme täällä maan päällä, mutta kuitenkin onko sillä enää mitään merkitystä loppupeleissä...?
Kiitos kaikista vastauksista...En kylläkään tarkoittanut ihan tuota että "kyllä, ei" vastauksia, mutta...
Tarkoitin vain tuon ns. huonona pohdinta runona..Mutta kiitos kaikille tyhjentävistä vastauksista! Ehkä muillakin on samanlaista pohdintaa mielessä...
Oletko koskaan rakastunut?
- Kerran.
Oletko koskaan pettynyt?
- Joka päivä.
Oletko koskaan tahtonut käyttäytyä kuin hullu vailla mieltä?
- Teen niin all the time.
Oletko koskaan vain maannut pimeässä huoneessa kuunnellen Adagiota?
- Useinkin mutta eri musiikki.
Oletko koskaan miettinyt tunnetta nimeltä kuolema?
- Melkein päivittäin.
Kukapa ei olis koskaan rakastunu, tai edes ihastunut. Vielä vähemmän löytyy niitä jotka ei ole koskaan pettyny. Tälläki hetkellä tekee mieli käyttäytyä kuin hullu vailla mieltä. Mutta kuolemaa en ole ikinä ajatellu...
Enkä kuunnellu Adagiota =)
Eikö kukaan herran jestas enää kuuntele maailman surullisinta ja kauneinta kappaletta?Joka masentaa ja helpottaa aina...?
Koska Adagio on sinulle maailman surullisin ja kaunein kappale. Muilla on omat kauneimmat kappaleensa joita he kuuntelevat pimeissä ja valoisissa huoneissa.
Niin... Onko kyseessä Samuel Barberin "Adagio for strings"? Vai joku muu. No tuo edellämainittu ainakin on ihan hyvä.
Rakastunut kyllä, minkä seurauksena tällä hetkellä myös hyvin pettynyt. Edellä mainitusta syystä tekisi mieleni käyttäytyä kuin hullu vailla mieltä, ts. mennä tän rakastamani henkilön oven taa ja rukoilla häneltä vielä rakkautta. Adagio? Never heard, mutta pimeässä huoneessa on tullut vain maattua musiikkia kuunnellen, jälleen syy löytyy ylempää. Tunnetta nimeltä kuolema miettinyt myös useasti, syy ei liene enää epäselvä...
Annnoin sydämeni kerran rakastua..Aikansa hänkin rakasti minua...tai ainakin luulin niin...Sitten pieni sydämeni pettyi kun hän ilmoitti ettei rakasta enään minua.. Tahdoin käyttäytyä kuin hullu ja teinkin sen...Iskin toisia kuin mieltä vailla ja ilman rakkautta, päätin varjella sydäntäni pettymyksiltä..Kunnes kerran vastaan asteli jälleen hän...Pakeni pimeyteen, laitoin ensimmäisen kasetin soittimeen ja kuuntelin..Ilmoille kajahti ensi tahdit Adagiosta ja sen sävel riipaisi sydäntäni kuin petetty rakkauskin... Mieleeni nousi ajatus: "Millaista olisi kuolla.." Tahdoin kuolla, unohtaa, nukahtaa ikiuneen...
-Lambin ajatuksia vuonna 2000-