Hei!
Aion aloittaa 1-2 vuoden sisällä adoptioprosessin yksin. Haluan varmistaa taloudellista tilannettani ja siksi odotan vielä vuoden tai kaksi. Aion adoptoida 4-5-vuotiaan lapsen, jolla on mahdollisesti erityistarpeita. Löytyisikö tältä palstalta vanhempia, joilla on kokemusta samankaltaisesta prosessista. Olen selvillä adoptioprosessin pituudesta noin yleisesti. Erityistarpeiset ja hiukan vanhemmat lapset eivät käsittääkseni kuulu siihen "peruskiintiöön", joita Suomeen saapuu eri maista tietty määrä joka vuosi? Millainen on siis tämän prosessin pituus sen jälkeen kun paperit lähetetään kohdemaahan?
Aion aloittaa 1-2 vuoden sisällä adoptioprosessin yksin. Haluan varmistaa taloudellista tilannettani ja siksi odotan vielä vuoden tai kaksi. Aion adoptoida 4-5-vuotiaan lapsen, jolla on mahdollisesti erityistarpeita. Löytyisikö tältä palstalta vanhempia, joilla on kokemusta samankaltaisesta prosessista. Olen selvillä adoptioprosessin pituudesta noin yleisesti. Erityistarpeiset ja hiukan vanhemmat lapset eivät käsittääkseni kuulu siihen "peruskiintiöön", joita Suomeen saapuu eri maista tietty määrä joka vuosi? Millainen on siis tämän prosessin pituus sen jälkeen kun paperit lähetetään kohdemaahan?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tällä palstalla ei nykyään enää ole oikein kunnon keskusteluja. Kysy tuolta:
http://www.interpedia.fi/
sieltä vasemmasta reunasta klikkaa "kysymys ja vastauspalsta" ja sitten alhaalta nuolta "kysymyspalstalle" ja alhaalta "esitä kysymys" :)
Interpedia ei tällä hetkellä ota lainkaan yksinhakijoita ja muutenkaan sitä tulevaa tilannetta ei nyt tiedä. Ne kun vaihtelevat hurjasti.
Yleisesti ottaen neuvonta kestää noin vuoden, siihen päälle lupapaperisota puoli vuotta. Joissakin kunnissa neuvontaan pitää jonottaa, jopa kaksi vuotta.
Yksinhakijat yleensä on kiintiöity kohdemaissa, joten heidän hakemuksiaan saadaan matkaan rajoitetusti eli aika pitkään odotukseen kannattaa kyllä varautua. Siis useampaan vuoteen.
Jos olet tosissasi, laita nyt ainakin hakemus neuvontaan vetämään heti.
kaikki ei ole enää samaa mieltä, niin vituttaa.
Pitäisi perustaa sellainen palsta minne ei pääsisi mitkään erimieltä olevat kirjoittelemaan tyhmiä mielipiteitään.
eri mieltä ja keskustella rakentavasti kuin keskustella siten että levittää väärää tietoa, panettelee muita keskustelijoita ja kirjoittaa herjaavia ja loukkaavia kommentteja. Tällä palstalla on valitettavan paljon sellaisia keskustelijoita, jotka eivät pysty asialliseen kommunikointiin. Liian paljon on myös sellaisia besserwissereitä, jotka kertovat "kuulemiaan tarinoita" totena ja tietävät monta lähipiirissä sattunutta (mahdotonta) tapausta. Monella kirjoittajalla ei ole mitään tietoa adoptiosta, mutta vääristyneitä ja kriittisiä mielipiteitä sitäkin enemmän. Kriittisetkin mielipiteet ovat aina virkistäviä ja tervetulleita, kunhan ne pohjautuvat todellisuuteen, ei mutu-juttuihin tai kaupunkitarinoihin.
Ei homma ole niin puhtoista kuin sen halutaan näyttävän. Ainakin minun tälle palstalle laittamat tapaukset pystyn näyttämään todeksi ja ilmeisesti tuolla on jokunen muukin "PROVO" ollut tosijuttu. Tässä ihan lähiaikoina oli kyllä yksi juttu joka ei minuakaan vakuuttanut, mutta kyllä ne epätodet pystyy aika hyvin karsimaan, mutta se karsiminen ei onnistu niillä säädösten ja tekoselvitysten ristiriidoilla vaan ihan toiset asiat selvittävät sen tarinan oikeellisuuden. Mitään täsmätiedettä se oikeellisuuden selvittäminen ei siltikään ole.
Samaa mieltä, yksinhakijalla on aivan mahdottoman pitkä matka edessään, kolme-neljä vuotta hujahtaa mahdollisesti eri jonoissa, joten vauhtia vaan prosessiin.
toine a-äiti
http://groups.yahoo.com/group/yksinadoptoijat/
mukaan, pitää olla jo eka neuvontakerta ainakin varattuna!