Varsinaisesti tämä viesti ei kuulu tänne, mutta kaipa se osittain liittyy aiheeseen.
Kun haluamme pyrkiä täydelliseen rakkauteen muita kohtaan on meidän ensin opeteltava rakastamaan itseämme.
Kuten Jeesuskin joskus muinoin sanoi, että emme saisi kerätä aarteita maan päälle, jossa rosvot ryöstävät ( Eli ruumiilliset mielihyvänlähteet eivät ole pysyviä. ), vaan meidän täytyisi kerätä taivaaseen ( Eli täydellisen onnellisuuden lähteeseen mieltämme harjottaen, joka on pysyvä. ). Siellä missä on aarteemme on sydämemme.
Keräämme aarteita taivaaseen/paratiisiin eli mieleemme. Kun meidän sydämemme on aarteen luona ja aarre on meissä, niin se saa meidät automaattisesti rakastamaan itseämme. Rakastamme itseämme, jolloin näemme itsemme kauniina ja hyvänä. Kuitenkaan onnellisuutemme ei voi olla pysyvä, jos rakastamme pelkästään itseämme, vaan meidän täytyy myös heijastaa rakkauttamme muita kohti. Emme voi rakastaa toisia ennen kun rakastamme itseämme. Jos emme rakastaisi itseämme ja pyrkisimme rakastamaan muita, niin olisimme tekopyhiä valehtelijoita. Meillä ei olisi kokemusta oikeasta rakkaudesta, ja pyrkisimme vain tiivistämään tyhmyytemme toisten tyhmyyteen.
Egoisti/itserakas/narsisti ei taas osaa rakastaa itseään, koska hän ei näe itsessään mitään hyvää. Hän pyrkii saamaan tyydytyksen ulkoisista lähteistä, jotka eivät ole pysyviä. Ulkoiset mielihyvänlähteet hän näkee kauniina ja hyvinä. Hän kärsii omasta idiotismista pian, jolloin hän tuhoaa itseään kirjaimellisesti. Hän ei kuitenkaan myönnä sitä, jolloin hän valehtelee itselleen. Egoisti tuhoaa itseään vähitellen tietämättään. Tosiasioiden myöntäminen on viisauden alku, jolloin ko. henkilön täytyisi ensiksi ymmärtää tuhoavansa itseään. Tuolloin ihminen pääsee lähemmäksi sisäistä viisauttaan.
Meissä ihmisissä on itsessämme viisaus, joka täytyy vain löytää rakastamalla itseämme. Kun olemme oppineet rakastamaan itseämme, kykenemme hyödyntämmään viisauttamme täydellisen onnellisuuden saavuttamiseen.
Mitäs mieltä te olette asiaa koskien?
Kun haluamme pyrkiä täydelliseen rakkauteen muita kohtaan on meidän ensin opeteltava rakastamaan itseämme.
Kuten Jeesuskin joskus muinoin sanoi, että emme saisi kerätä aarteita maan päälle, jossa rosvot ryöstävät ( Eli ruumiilliset mielihyvänlähteet eivät ole pysyviä. ), vaan meidän täytyisi kerätä taivaaseen ( Eli täydellisen onnellisuuden lähteeseen mieltämme harjottaen, joka on pysyvä. ). Siellä missä on aarteemme on sydämemme.
Keräämme aarteita taivaaseen/paratiisiin eli mieleemme. Kun meidän sydämemme on aarteen luona ja aarre on meissä, niin se saa meidät automaattisesti rakastamaan itseämme. Rakastamme itseämme, jolloin näemme itsemme kauniina ja hyvänä. Kuitenkaan onnellisuutemme ei voi olla pysyvä, jos rakastamme pelkästään itseämme, vaan meidän täytyy myös heijastaa rakkauttamme muita kohti. Emme voi rakastaa toisia ennen kun rakastamme itseämme. Jos emme rakastaisi itseämme ja pyrkisimme rakastamaan muita, niin olisimme tekopyhiä valehtelijoita. Meillä ei olisi kokemusta oikeasta rakkaudesta, ja pyrkisimme vain tiivistämään tyhmyytemme toisten tyhmyyteen.
Egoisti/itserakas/narsisti ei taas osaa rakastaa itseään, koska hän ei näe itsessään mitään hyvää. Hän pyrkii saamaan tyydytyksen ulkoisista lähteistä, jotka eivät ole pysyviä. Ulkoiset mielihyvänlähteet hän näkee kauniina ja hyvinä. Hän kärsii omasta idiotismista pian, jolloin hän tuhoaa itseään kirjaimellisesti. Hän ei kuitenkaan myönnä sitä, jolloin hän valehtelee itselleen. Egoisti tuhoaa itseään vähitellen tietämättään. Tosiasioiden myöntäminen on viisauden alku, jolloin ko. henkilön täytyisi ensiksi ymmärtää tuhoavansa itseään. Tuolloin ihminen pääsee lähemmäksi sisäistä viisauttaan.
Meissä ihmisissä on itsessämme viisaus, joka täytyy vain löytää rakastamalla itseämme. Kun olemme oppineet rakastamaan itseämme, kykenemme hyödyntämmään viisauttamme täydellisen onnellisuuden saavuttamiseen.
Mitäs mieltä te olette asiaa koskien?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Sitähän se taitaa olla.
Tämä on sinänsä huvittavaa, että monet egot ja myös kiusaajat eivät itse huomaa tätä mistä se johtuu tai eivät osaa yhdistää käyttäytymistään itseinhoonsa.
Itselläni oli myös tämmöinen "egoisti aihe", mutta se varmaan liittyi tähän nuoruuden itsensäetsintään, mutta onneksi tässä alkaa pikkuhiljaa löytämään itsensä ja se näkyy myös ihmissuhteissa ja kanssakäymisessä..
tietää asioita mm. koska he saavat tyhmyyden mukana autuuden tunteen kokea olevansa viisaita ja älykkäitä. Tässä onkin syy miksi varsinkin kouluissa kiusaajat hakevat porukasta turvaa: Joukossa tyhmyys tiivistyy. ;)
ok.
Itse asiassa liiankin...
Harva näillä palstoilla ymmärtää viestisi valtavan merkityksen, vähiten minä.
Taidetaanpa silti olla samoilla, vaikeaselkoisilla jäljillä.