suunnattomasti avopuolisoni tytär hänen aikaisemmasta suhteestaan.Eli olemme uusperhe,asuttu yhdessä jo 4 vuotta ja yhä edelleen se tytär vistottaa minua.Vastenmielisyys on vain kasvanut näitten vuosien myötä.Haluaisin erota miehestäni ja syynä on vain tämä tytär, joka on AINA meillä.Nyt kun tyttärellä on alkanut murrosikä on elämisemme vielä entisestään vaikeutunut...!Elämä on yhtä perhe helvettiä!!!!
Minua
ärsyttää
141492
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
kylläpä olet ikävä ihminen. Jos tytär ottaa niin paljon päähän niin eiköhän ole parempi, että lähdet ja etsit miehen jolla ei ole ennestään lapsia-
...puhunut miehesi kanssa milta sinusta tyton kaytos sinua kohtaan tuntuu? Kannattaa miettia mielessa valmiiksi miten asiansa esittaa ja jos mahdollista, esittaa konkreettisia parannusehdotuksia, jos teidan kaytannon elamassa on sellaisia kohtia, joihin mies auktoriteetillaan voi vaikuttaa. Tytto ei sinua kuuntele (?) joten turha yksin yrittaa korjata tilannetta. Jos jollakin perheessa on paha olla, silloin on kaikilla lusikkansa sopassa, voisi sanoa.
Voisitko (tai yhdessa miehesi kanssa) menna jonnekin pariterapiaan, jossa voisitte keskustella ongelmista? Yhdessa siksi, etta jos miehesi sinua rakastaa ja onnellisuutesi on hanelle tarkea, han haluaa etta elamanne kotona toimii ja on valmis tukemaan sinua. Ei kenenkaan kustannuksella, vaan niin etta kaikilla on edes kohtuullisen hyva olla.
Ellet saa apua mistaan, on parempi lahtea. Stressisi ei itsestaan vahene, vaan henkinen kuorma kasvaa koko ajan ja sairastut. Ajattele itseasi nyt, niin ettei tarvitse mummona miettia, jos olisin vain silloin ajoissa reagoinut; lahtenyt, hakenut apua.
Meidän luona asuu myös mieheni tytär pysyvästi. Siis aina, every day.
Hänen äitinsä on häippässyt pysyvästi maisemista ja tytär sen myötä muuttanut meille noin vain pysyvästi, minun mielipidettä ei tietenkään asiasta missään vaiheessa kysytty.
Alussa oli tosi vaikeaa hyväksyä muutamista syistä tätä lasta, vaikka sääli ja hoivaamisvietti:\ onkin sitten myöhemmin auttanut asian hyväksymisessä.
Omia tenaviakin asuu luonani vaihtelevasti (saan silti vapaata heistä, kun exä hoitaa mielellään omat vuoronsa ja hyvin hoitaakin), mutta joku kumma asia on siinä, että toisen tenavaa tarkkailee ikäänkuin suurennuslasin läpi ja aivan kaikki asiat saattavat ärsyttää toisen lapsessa: ilmeet, ruokailutavat, ryntäily yms. aivan kaikki.
Sitten käyrä nousee, että mikä minä olen tuosta huolehtimaan, kun ei isänsäkään paljoa käestä lapseen, niinkuin miehet ei yleensäkään. Vain asiallinen kouluasioista kyseleminen ja tekninen huolehtiminen. Mutta ei rakkautta, syliä, empatiaa miehiltä voi odottaa lapsia kohtaan.
Sitten sitä kuitenkin aina ajattelee, että kun tuota miestä rakastaa ja kun on kohdalle melko hyvä mies osunut, että sen edestä pitää sitten sietää myös toisen lasta, tai ennen pitkää jää taas yksin lehdelle soittelemaan.
Sillä voimalla olen ajatellut jaksaa hoitaa myös tämän miehen lasta. En tässä kertoile syitä, miksi tämä kyseinen tenava erityisesti rassaa minua ja näiden syiden vuoksi melkein kaikki piirteet ovat alkaneet pukkaamaan vastaan tässä lapsessa.
En aio erota, mikäli se minusta riippuu. Eihän lapset yleensäkään tietyssä iässä välitä vanhemmistaan, biologisistakaan, vaan kaikki äitit ja isät ovat aikansa eläneitä, jälkeen jääneitä vanhuksia:)
huomaa vasta myöhässä. Pitäisi osata arvioida oma raja jo ennenkuin ryhtyy seurustelemaan lapsen omaavien miesten kanssa. Siinä miehen lapset pääsisivät huomattavasti helpommalla.
aikamoista narinaa eikä edes aidolta vaikuttanut koko kirjoitus;P
miksi luullaan taas tätäkin provoksi.
Ihmiset, jotka eivät ole eläneet arkea jatkuvasti ei-oman lapsensa kanssa, eivät ymmärrä näitä tunteitä.
Meillä asuu miehen 16 v. poika, jonka käytös, tavat, huumorintaju, koulumenestys, kaikki, on ihan erilaista mihin olen tottunut tai millaisia omat lapseni ovat olleet tuossa iässä.
Useimmiten en voi sietää tätä kovaäänistä, remuavaa junttikakaraa ja toivoisin hänen muuttavat pois ja pian.
Toisinaan näen hänessä eksyneen pojan, mutta mitään henkistä yhteyttä en häneen saa.
Olen hyväksynyt tosiasian, että emme ole kovin läheisiä, asiallisesti silti osaan suhtautua enkä tietoisesti vahingoita tai loukkaa häntä.
Hellyyden ja muun sellaisen tarpeeseen hänellä on äiti ja mummo, joita saa tavata ihan niin paljon kuin haluaa.
en voi ymmärtää ihmisiä jotka kritisoivat tällaisia viestejä. Heillä ilmeisesti ei ole kokemusta puolison lapsista. Tunteilleen ei vaan voi mitään vaikka kuinka HALUAISI että rakastaisi lasta. Toivon todella että kritisoijille tulisi joskus omakohtaisia kokemuksia! Mielenkiintoista olisi tietää ovatko he todella niin innoissaan toisen lapsesta kuin antavat ymmärtää )
mutta jos tunteet ovat niin negatiivisiä eikö olisi parempi lähteä suhteesta pois. itse heittäisin tollaisen akan pellolle. Lapset menee edelle!
sitten vaimoa...kun akaksi puhuttelet?Minkä edelle ne sinun lapsesi menevät...toimivan parisuhteen kahden aikuisen edellekkö....voi herranlettas,kun sinä olet vanhainkodissa vanhana ukkona, luuletko sinä että nämä sinun lapsesi käyvät sinua katsomassa!Nykyajan lapset ovat hirveän ITSEKKÄITÄ ja ajattelevat vain ITSEÄÄN...varsinkin uusioperheissä kasvatetut lapset, jotka ovat saaneet omilta biologisilta vanhemmiltaan...nykyajan lapset eivät kunnioita mitään eivätkä välitä mistään mitään...OMA NAPA LÄHELLÄ!Ja just tommoset isät.....!!!!
kukaan sanoo sille miehelleen, että en tykkää sun kakaroistasi? Ei tietenkään. Sitä vaan sinnitellään hampaat irvessä, mies ei huomaa mitään ja sitten on silmät ymmyrkäisinä, kun naisella jonain päivänä tulee mitta täyteen ja roudaa tavaroitaan omaan kämppäänsä.
Onko sekään sitten sille lapselle hyväksi, että kohta on taas äitipuolikokelaita joka viikonloppu aamiaispöydässä hymyilemässä vaivautuneesti? Elämä sekaisin taas kaikilla ja jatkuvaa muutosta.
Parasta olisi kaikille, että sille kullannupulle opetettaisiin käytöstapoja ja ns. pistettäisiin kuriin. Mutta sitähän kaikki ekit eivät ymmärrä, ei kun nainen vaihtoon.
vielä tuossa iässä oppinut että minkä taakseen jättää sen edestään löytää : ) etpä paljoa ole oppinut. Vaikka asiat ärsyttää, etkö tajua että niistä voi päästä eroon ajan myötä?
Sinä olet mustasukkainen miehellesi hänen ajastaan ja siitä ainaisesta muistutuksesta ex-vaimostaan, jota tytär edustaa. Hae vaan eroa niin pelastat yhden nuoren teinin elämän ja arvokkaan isä-lapsisuhteen. Siihen suhteeseen/väliin sinä eikä kukaan uusperheeseen asettunut voi koskaan päästä ja se pitää ymmärtää jo suhteeseen ryhtyessä!
niinhän sinä luulet : ) ; )
Oma syysi, miksi otit eronneenmiehen? He kuuluvat aina miehen elämään, toisin kuin sinä. Epätoivoisuus paistaa sulla kauas. Joka toiselle kuoppaa kaivaa itse siihen lankesit. Hih hii...