Milloin kuolema liippasi läheltä

Jäin polkupyörän kanssa auton alle pääkallokelillä joulukuussa 96. Olin ylittämässä tietä ja auto tuli vauhdilla mäen nyppylän takaa.
siinä ei ehtinyt mitään tehdä ,tajuta vain että nyt mentiin . Lensin konepellin päältä jäätikölle selälleen ja taju meni siinä. Selkänikama murskaantui ja alaruumis halvaantui täysin ,mutta päähän (ei ollut kypärää) tuli vaan pintavaurioita jotka saatiin tikattua. "Hyvällä tuurilla" olen tässä ja kovalla kuntoutuksella selvisin jaloilleni joten kuten. Jälkeenpäin ennusteen ollessa huonoimmillaan toivoin kyllä kuolemaa.

kerran likeltä, kun lapsena (olin 8 vuotias ), kerran olin maidonhakumatkalla , ja kävelin rautatiesillan keskellä olevia lankkuja , joista oli osa poikki, ja keskellä siltaa kun olin, tuli noin nykyisen arvioni mukaan 200-300 metrin päässä, pikajuna jota en ollut tajunnut, kun korvasäryn takia oli villainen huivi päässä, ja luulin semaforian olleen alhalla, juoksin silloin henkeni edestä koski alla ja ja neljän litran maitohinkki kädessä. kun sitten pääsin sillan yli heittäydyin penkalle , ja juna porhalsi ohi.
En uskaltanut kotona sanoa mitään , mutta olen joskus nähnyt siitä painajaisia.
Seuraavalla viikolla sai äitini tietää, kun oli käymässä kylillä, ja ihmiset olivat seuranneet tapahtumaa ja kertoivat äidilleni hän oli vihainen minulle etten ollut kertonut, no miten uskalsinkaan, kun aina melkein vahingoista oltiin vihaisia, sano että olisin heittänyt hinkin, vastasin että sitten minulle oltaisiinkin oltu vihaisia.

Eli tällaista sattui, ikäni mä muista kaiken sen sielun silmin.