Minua kiusattiin (haukuttiin, syrjittiin, potkittiin, lyötiin yms.) 5lk lähtien,,,eli koko yläasteen ajan.Minulla ei ollut kavereita,,,entiset kaverit hylkäsivät kun kiusaamiseni alkoi. Ihanien nuoruus muistojen tilalla on muistot siitä mitä on helvetti.Nyt olen naimisissa, minulla on paljon ihania ystäviä,,,ja minulla ihana lapsi. Lastani ei kiusata, on suosittu. Ja hienointa on ettei hän kiusaa ketään vaan uskaltaa mennä väliin.Tsemppiä kiusatuille ja uskokaa tai älkää,paistaa se aurinko risukasaankin :)
Hei kiusatut
Se entinen rupunen
6331
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ollessani 3 luokalla koulussa niin minua alettiin kiusata kaikella mahdollisella tavalla.
Kiusaamista jatkui 6 luokan loppuun.
Mentyäni yläasteelle niin minusta tuli koko koulun
suosituin ja tyttöjen silmissä rakastetuin jätkä.
Käsittämätön käänne.
Nyt aikuisena ja suurpeheen isänä minulla on ystäviä ja riittävästi ja ainahan sitä tutustuu uusiin ihmisiin.
mull kiusaaminen alko ekal luokal ja jatku viel pahempana yläasteel....nyt kauppikses ei onneks kiusata....mut silti mä en kyl koskaan pääse niistä ajoista yli :*(
Huono itsetunto ja "menetetty nuoruus" . Herkkä aihe vieläkin.Enkä viihdy koti kaupungissani,vieläkään.
...teen?Minua on kiusattu 3.lk lähtien...Se pahentuu yla-asteen myötä varmasti...Jääkö siitä traumoja tai jotain...Olen nyt 5.lk ja kiusaaminen on hieman rauhoittunut...Olen meinannut jo viillellä itseäni...mutta en sittekkään...Koitan pärjätä...Itsemurha ei kannata vielä koska siinä menettäisi todella paljon...VIELÄ!!!!
Kannattaa puhua opettajien kanssa asiasta. Samoin vanhempiesi. Apua sun kannattaa ainakin hakee. Yksin kiusaamisen lopettaminen on paljon vaikeampaa. Netis on vaikee neuvoo yksityiskohtasemmin ku en tiedä tilanteesta muuta kun kerroit.. Läheiset varmaan osaa auttaa.
Viiltely ei auta.. puhun kokemuksesta.. se teki mun olon entistä paskasemmaks. Itsemurha saattaa näyttää hyvältä tuskien lopettamistavalta (toivottavasti ei) mut siinä ei lopu ainoastaan tuskat vaa myös kaikki ilo ja onni jota tulisit kokemaan jos vaa jaksaisit painaa. Kyl se elämä voittaa, niinku jo sanoin.
Minua itseäni kiusattiin yläasteella ja se oli vaikeaa aikaa pakko myöntää.. Mutta kun kerroin aikuisille, nii kiusaaminen väheni huomattavasti. Oli kyl muutamia jotka jatko sitä mut se oli pientä verrattuna siihen mitä se oli ennen... 8. luokka oli ehkä rankin, mut ysillä porukka alko jo aikuistuu ja järkiintyy..
Ja tässä pari sanaa teille arvoisille kiusaajille:
Hävetkää. Nykyään jos näen vanhoi kiusaajiani, ni yksikään ,*YKSIKÄÄN* ei ole rohjennu enää katsoo mua silmiin. Mä luulen tai siis tiedän et ne häpeää. Mä itse en nyt kehtais varmaan ulkona näyttäytyäkkään jos olisin niitten saappaissa.
Vaikka isänne ei ole haliut teitä tarpeeks tai muuta vastaavaa ni koittakaa purkaa se johonki muuhun.
Hattua nostan heille jotka menevät kiusaajien ja kiusatun väliin. Te olitte myös osa minun asioideni oikaisemisessa:)
Tää saattaa kuulostaa kliseseiltä mutta sä oot nuori ja sulla on elämä edessä. Ei kannata lakaa viiltelemään itseään, koska se auttaa vain hetkeksi. Vai auttaako? Auttaako se ollenkaan? Saat hirveät jäljet. Jos nyt kiusaamiseen puututaan se tuskin pahentuu yläasteella. Nyt heti menet ja kerrot opettajallesi.
Kyllä se aurinko paistaa vielä jonain päivänä.. ;)