Haluaisin tietää miltä teistä muista vauvaa yritttäneistä tuntuu joka kuukausi tuleva kuukautisvuodon näkeminen, vaikka vauvaa yritetään?
Testaan vain, että onko itselläni enää järki tallella.
Testaan vain, että onko itselläni enää järki tallella.
Pettymykset!!!!!
suru puserossa
81147
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Meillä on vasta (?) 4 yritystä takana ja olen miettinyt, että tätäkö se tulee olemaan hamaan tulevaisuuteen asti ja tuntuu, että en kestä enää yhtään pettymystä. Menkkojen jälkeen ekat 2 viikkoa pystyy ajattelemaan jotain muutakin, mutta ovulaation jälkeen ei sitten mitään muuta. Tuntuu oikeasti välillä, että olen sekoamassa.. niin paljon tarkkailee itseään ja laskee päiviä ja sitten jos menkat sattuu olemaan päivän myöhässä, niin innostuu.. ja sitten tulee ne menkat. Se on todella raastavaa! Aivan kamalaa! Että etpä taida olla ainut, järki meinaa lähteä joskus itse kultakin.
Ihan sama juttu täälläkin. Kuin olisin itse kirjoittanut edellisen.
Yli vuosi jo ollaan yritetty ja petytty.
Välillä vaan poruuttaa ja tuntuu ettei enää JAKSA edes yrittää ja vaan turhauttaa sillä itteensä.
Ja sitte toisaalta taas ei pysty oleen yrittämättäkään saati unohtaan koko hommaa!! Miten voiskaan ku näköpiirissä väkisinki pallomahat ja pikkuvauvat muistuttaa siitä omasta tilanteesta! Nykyään niitä koittaa vältellä näkemästä parhaansa mukaan.
No, eipä sitä menkkojen poisjäämistä enää niin paljoo odota/jännitä ku joskus alkuvaiheessa, aina vaikeempi uskoo että mitään tapahtuskaan mitä kauemmin menee. Että MIKS ihmeessä nytkään ku ei NIIN monena kuukautena aiemminkaa??!! Ja nykyään on oppinu jo tunnistaan monta päivää ennen ne menkkojen oireet että turhaa oli taas ja voi todennäkösesti lopettaa toivomisen taas tän kuun osalta..
Ja jollei jonain kuukautena yrittäs ni jäis kuitenki miettiin että mitäs JOS se nyt juuri tässä kuussa oliski onnistunu??
Mä oon kyl käyny jo lääkärissäki "alavireisyyden, univaikeuksien ja innostumattomuuden" (lue: MASENNUS) takia eikä oo vaikee hakee syytä mistä johtuu...
kanssa yli vuosi yritetty ja kesäkuun alussa lääkäriin etsiin syytä.
Toivottavasti asiat selkenee..
Et ole ainoa, jolla tunne, että päästä sekoaa. Vauvaa vain kaipaa niin kovasti, että on vaikeaa ajatella mitään muuta. Menkkojen alkaminen saa kyynelet valumaan silmistä monen kuukauden yrittämisen jälkeen. Taas jännitetään, miten on tässä kierrossa käynyt, mutta pahinta taas odotan. Kuitenkin ne alkavat.
Tästä seuraa vain sellainen ongelma, että mieheni vähentää seksin määrää kanssani, kun olen koko ajan kiukkunen. Häntä ei kiinnosta, vaikka aika olisi sopiva. (Tätä esiintynyt vasta nyt) Se saa taas minun hermoni kiristymään entisestään.
Välillä yrittää olla ajattelematta koko asiaa, mutta ovulaation taas lähestyessä mikään muu ei pyöri mielessä, kuin yritys. Tiedän, yrittää ei saisi liikaa, mutta minkäs itelleen tekee.
Itkuhan siinä joka kerta tulee, ja epätoivo. Tosin nyt kohta 9kk aikana ei oo tullu menkat kuin 5 kertaa, joten sekin lisää sitä epätoivoa..
Mutta aina se ohi menee. Ja taas on toiveet korkealla. :)
aina silloin ja jo paljon aiemminkin, kun huomaa jo ainakin viikkoa ennen tuntemuksista, että eipä olla taaskaan onnistuttu. Sillon, kun se selviää aivan varmaksi, tuntuu että tarvitsisi sairaslomapäivän. Ollaan yli vuosi yritetty. Kerran sinä aikana jo tärppäsikin, 9kk:n yrityksen jälkeen, mutta raskaus olikin kohdun ulkopuolinen. Varsinkin sen jälkeen pettymykset ovat ollet erityisen raskaita. Maailma on niin epäoikeudenmukanen.