Miksi lahjus opelle lukukauden loppuessa?
On siinä opella hyllyt täynnä törkyä kun joka vuosi keskimäärin 30 oppilasta tunkee korttia, ja monesti vuodessa, kaljakatiskaa ja uistinta , itsetehdyistä korteista ja muista mukeista puhumattakaan.
Älytöntä touhua, palkkansa saavat jokainen, tai jos jotain haluatte antaa , niin perustakaa opelle tili jonne roponne laitatte , olis niistäkin jotain hyötyä , vois ope jonkun laskun maksaa.
Tai käydä vaikka kaljoilla raskaan työvuoden lopuksi.
On siinä opella hyllyt täynnä törkyä kun joka vuosi keskimäärin 30 oppilasta tunkee korttia, ja monesti vuodessa, kaljakatiskaa ja uistinta , itsetehdyistä korteista ja muista mukeista puhumattakaan.
Älytöntä touhua, palkkansa saavat jokainen, tai jos jotain haluatte antaa , niin perustakaa opelle tili jonne roponne laitatte , olis niistäkin jotain hyötyä , vois ope jonkun laskun maksaa.
Tai käydä vaikka kaljoilla raskaan työvuoden lopuksi.
Vastaukset 52
Vanhimmat
kuluneesta kouluvuodesta lähtee lukukauden lopuksi pikkulahja opettajalle.
Lahjuksia sen sijaan emme harrasta.
Mielestäni ei ole millään lailla lapselle pahaksi oppia huomaamaan että myös niiden työllä on arvo, jotka työstä palkkaakin saavat. Opetanpa muksuni kiittämään kaupan kassatätiäkin, vaikka hänkin tekee palkkatyötä ja tavallaan paljon opettajaa vähemmän nimenomaan lapseni hyväksi
Ihan samoin lähtee meiltä kuin vaikka vuoden lopussa lähtee pikkulahja lapsenlapsen fysioterapeutille, tai pitkän sairaalajakson jälkeen kakku hoitajien taukohuoneeseen jne.
Väliin tekee itsellekin hyvää oikein pyshtymällä panna merkille kuinka monelta sitä saakaan hyvää palvalua
ei siinä tosissaan mitää pahaa ole että muistaa vaikka opettajaa lukuvuoden jälkeen. kyllä minäkin aina ostin, jos en luokanvalvojalle niin mielestäni parhaalle opettajalle, ruusun kun kesäloma alkoi. nyt olen siis 20w eli ei nyt siitäkään niin pitkää aikaa ole kun on nuo ruusu ostokset tehty. ja kun tyttöni menee kouluun niin ostetaan kyllä hänenkin opettajalleen lukuvuoden lopussa vaikka sitten se ruusu.
ja samoin vietiin sairaalaan kukkakimppu kun iskä siellä 4vkoa vietti todella hyvässä hoidossa ennen kuolemaansa. joten hyvästä hoidosta kiitokseksi vietiin kukkakimppu ja kiitos kortti.
ja kun olen huono muuten keksimään lahjoja yleensä kellekkään niin kyllä sitä voi kukalla opettajaakin muistaa, siihen ei sen kummempaa ajatusta vaadita. ja muistanpa kun ysiltä päästiin niin eräät luokkalaiseni ostivat yhdelle opettajalle possumunkin ja värikyniä sekä värityskirjan! oli opettajalla hauskaa :D
Meidän lasten luokalla ostetaan opelle yhteislahja. Pojan ope saa 100e lahjakortin stocmannille ja kukat.Tytön ope saa lahjakortin kasvo ja jalkahoitoon kukat.
Minusta tulee äidinkielenopettaja. Toivottavasti oppilaat eivät anna minulle lahjoja. Työssä pyrin olemaan mukava, tiukka ja asiantunteva opettaja. Tämän teen siksi, koska en halua pahoittaa toisen mieltä ja siksi, jotta saan olla työpaikassani.
En oikein keksinyt muutakaan ammattia itselleni ja siksi opiskelen opettajaksi. Minusta en ole ansainnut lahjoja. Teen työtä siinä missä muutkin aikuiset.
Kukista en muuten välitä lainkaan. Pikkukrääsä yleensäkin ärsyttää minua. Valehtelematta kukat ja kortit ainakin menisivät roskikseen viimeistään muutossa.
opettamista sen ihmisen mukaan joka menee niitä(kin) opettamaan vain siksi "ettei oikein keksinyt muutakaan ammattia itselleen"?
Ihailen pyrintöäsi olla mukava, tiukka ja asiantunteva opettaja, mutta oletko itse miettinyt, miltä vanhemmista tuntuu luottaminen tuolla asenteella liikkellä olevaan opettajaan?Samalta kuin naisesta tai miehestä tuntuisi ottaa elämänkumppanikseen joku joka ilmoittaisi heti kättelyssä etteä "en nyt keksinyt ketään toistakaan sopivaa itselleni"?
Onko muuten pedagogisesti asiantuntevaa viestittää lapsille että jos joku saa työstään palkan niin ei häntä kiittää tarvitse?
Ei sitä ensimmäisessä vanhempainillassa kysytä, miksi on ryhtynyt opettajaksi. Hyvinkin moni tutuistani on valinnut aineenopettajan ammatin juuri siksi, että ei ole muutakaan keksinyt. Jos esimerkiksi kielet tai matematiikka kiinnostaa, luultavasti haluaa yliopistoon näitä aineita lukemaan. Totuus on, että yliopistotutkinnolla ei oikein työtä saa, ellei ole kouluttautunut opettajaksi tai lääkäriksi. Eli järkisyistä moni on ottanut opettajan pedagogiset opinnot mukaan koulutukseensa.
Ammatinvalintaa ja pariutumista ei voi verrata toisiinsa. Suomen lain mukaan terveen aikusen kuuluu tehdä työtä, joten ammatti on keksittävä. Sen sijaan puolisoa ei ole pakko ottaa.
Itse tulen opettamaan yläasteikäisiä (vaikka yläaste-käsite on vanhentunut) ja lukiolaisia. He eivät siis ole lapsia, joten en ole ihan oikea henkilö vastaamaan alkuperäiselle. Kaupan myyjälle sanotaan kiitos, kuten joskus myös bussikuskille. Harvemmin heille lahjaa annetaan. Sitä siis ajan takaa, että haluaisin oppilaiden käsittävän, etten ole sen oikeutetumpi lahjaan kun vaikkapa lääkäri, jonka yksityisellä vastaanotolla on käynyt monesti. Toivottavasti oppilaat tajuavat, että kiitos riittää ja vain kiitos.
Enkä ota kantaa tuohon tuleeko yläasteen opettajaa muistaa lahjalla.
Täällä maalla omassa kylässä yläasteelaisen luokanope tulee käymään yhden muksuni ylioppilasjuhlilla ja saa silloin pullon omatekoista voikukkaviiniä. (Mutta vaikea sanoa saako siksi että on yhden pojan ope vai muuten vain, koska siitä kovasti pitää.)
Sattui kuitenkin silmään tuo "lääkäri, jonka yksityisellä vastaanotolla olen käynyt monesti".
Minä itse muistan kyllä omalääkäriäni ainakin jouluisin.
Ja samoin taitaa tehdä aika moni muukin, minkä huomaan vanhempieni kotona (äiti on lääkäri) ns. "sesonkivaiheissa" eli juuri juhlapyhien yhteydessä tai vaikka silloin kun joki pitkä hoitojakso päättyy.
Eli tuossakin on monenlaisia tapoja.
Voihan niitä palvelutyön tekijöitä muistaa. Suvussani on paljon hoitajia. Heille en kyllä kenenkään ole kuullut antavan lahjaa. He hoitavat siis esimerkiksi vanhuksia. Luulisi, että omaisten pitäisi antaa heillekin kiitosta aivan kuten lasten vanhemmat antavat opettajalle. Mielestäni ei ole reilua.
Osoittaa kovin huonoa kasvatusta, jos ei muista läheisensä pitkäaikaista hoitajaa millään lailla.
Meillä perheessä viimeinen kontakti sairaalan hoitohenkilokuntaan on parin kuukauden takaa ja silloin käytin kyllä jälkeenpäin jättämässä pienet kiitokset niin teholle kuin kaikille niille muillekin osastoillekin, missä pienokainen oli ollut elinaikanaan hoidossa.
Muuten:
Jättääkö kukaan enää joululahjatervehdystä postiljoonille lootaan joulukuun lopulla?
Vai onko tapa kuollut/kuolemassa pois?
suklaakonvehteja ja muuta karkkia , että loppuja heitteli roskiin.
Ammattiaan harjoittavaa ja siitä palkkaa saava ei tarvitse mitään ylimääräisiä lahjomia, ja jos nyt on ihan pakko jollekin tunkea niitä paketteja, viekää niitä vaikka omaishoitajille, roskakuskeille, Hurstille tms. tai vaikka sille unohdetulle vanhalle sukulaiselle.
Opettajat, posteljoonit, siivoojat, poliisi, sairaanhoitajat jne tekevät työtään ja saavat siitä palkan, sitäpaitsi tuossa opettajan lahjomisessa on aina pieni lisävire...!!!!
he tekevät vain työtään. Eikö lahjoittelun takana olekin toive, että ope sitten suosisi erityisesti juuri tätä meidän Jennikaa/Joonaa. Kyllähän minäkin arvostan lapseni opettajaa, mutta nähdäkseni hänen kuuluu tehdä työnsä ilman lahjoittelua. Varsinkin pikkukoululaiset kukkapakettiensa ja lahjojensa kanssa ovat mielestäni naurettavia. Paistaa oikein vanhempien pätemisentarve.
lääkäreitä muistaa kaikenlaisin lahjuksin. Tiedän kun lähisukulainen on lääkäri. Tosin jos asuu tuppukylässä niin voihan ne potilaatkin yrittää näin lahjoa että saisivat tympeältä lääkäriltä parempaa hoitoa.
lahjokoot ketä lystää, mutta tavallinen työssäkävijä tai työtön on ihmeissään näiden lahjojen kanssa.
Monesti vuodessa kolmen lapsen opettajille ja molempien vanhempien työpaikoille kaikennäköistä kakkukahvia ja puustipäivää.
Tuntuu , että joka viikko on jonkun nimppari tai jotkin muut kissanristiäiset. Ja jos niihin ei osallistu joutuu silmätikuksi ja kiusauksen kohteeksi.
Euron myötä tuntuu , että edullisia muistamisia ei olekkaan, pelkkä kortti maksaa yli 3€ mikä on esim. siivoojan palkasta melkein puolentunnin palkka, ja euron rihkamaa ei kukaan edes ilkeä antaa.
Kyllä opelle pitäisi palkka riittää niinkuin muillekin työtätekeville.
erilaisia immeisiä!
Minä vien kampaajalleni kukan jouluna, hyvää työtä kun on tehnyt. Muistan myös Vanhaa isoäitiäni hoitavaa sairaanhoitajaa kukin ja suklain.... vaikka työtäänhän nuokin tekevät.
Silti koen, että näin voin osoittaa kiitollisuuttani heille hyvästä työstä.
On hieno nähdä, että joillain on kuitenkin vielä käytöstapoja ja kykyä ajatella itseään pidemmälle. On upeaa ajatella, että sinua on ajateltu pienen kiitoksen muodossa.
"Varsinkin pikkukoululaiset kukkapakettiensa ja lahjojensa kanssa ovat mielestäni naurettavia. Paistaa oikein vanhempien pätemisentarve."
Aikamoinen lause. Onneksi en ole tuon lauseen kirjoittajan lapsi, enkä edes tuttu.
Olen yläkoulun opettaja ja meillä on tapana, että ysiluokkalaiset muistavat ainakin luokanvalvojaa lähtiessään jatko-opintoihin. Takana siis ei ole toive, että ope suosisi, vaan halu kiittää opettajaa yhteisen tien lopuksi.
Opettaja tekee työnsä muutenkin parhaansa mukaan, mutta on kai selvää, että positiivinen palaute auttaa jaksamaan. Jos itsetehdyssä kortissa kiitetään kivoista, mielenkiintoisista tunneista ja kärsivällisyydestä, kyllä se lämmittää. Onhan opekin ihminen. Kukaan ei sen sijaan odota mitään lahjakortteja tai koruja tai ylipäänsä mitään rahallisesti arvokasta. Sellaisen vastaanottaminen voisi tuntua nololtakin. Toisaalta olisi myös epäkohteliasta kieltäytyä lahjasta, joka kuitenkin voi olla ihan sydämestäkin annettu.
Niinpä. Tuskinpa yksikään opettaja lahjuksia odottelee keväisin. Joka vuosi niitä kukkakimppuja kuitenkin tulee, vaikka minäkin jo ajoissa oppilaille painotan lähteväni reissuun heti loman alussa ja muistutan, että eniten nautin iloisista kasvoista kevätjuhlapäivänä. Ajatus lahjasta on kiva, mutta saan työstäni palkinnon aivan muualta kuin kukkakimpuista. Jos lahjoja haluaa hankkia, niin eniten mieltä lämmittää lapsen itsensä tekemä kortti, porukalla hankittu hierontalahjakortti tms. hyödyke tai viinipullo ;)
Vinkiksi vain siis..
antaa lahjaksi? Ja että lapsi sen antaa! Toivottavasti oli huono provo!
"viinipullo ;)"
viinipullossa on sopimatonta? Vanhempi tietysti vie sen itse ja toivottaa samalla hyvää kesää! Opea voi muistaa lukukauden päättyessä, jos hän on tehnyt enemmän, kuin vain virkansa edellyttämän. Siihen sitä "kutsumusta" vaaditaan.
KIIIIITOSH!
kommentteja vastaan vain kysymykseen.
Sain joskus vuosia sitten jonkun kukkasen, yksi ruusu tai muu, joltakin oppilaalta kirkonmäellä kevätkirkon päätteeksi. Vein ne kirkon jälkeen kummipoikani, vanhempieni, itsemurhan tehneiden oppilaiden jne. haudoille. Vietin siellä hiljaisia hetkiä miettien elämää.
Vuosikymmenten takaiset oppilaiden tekemät kiitoskortit ovat tallessa. Haikein mielin niitä silloin tällöin katselen ja muistelen.
Aloitus oli räväkkään sävyyn. Tuota lahjat nykyään ovat, pakkopullaa, krääsää...en minä halua ropojakaan.
Sydämestä annetuilla lahjoilla on arvonsa. Älkää vesittäkö sitä tai tuomitko jos joku haluaa muistaa ihmistä. Myös vastaanottaja tunnistaa aidon välittämisen.
Hyvää tulevaa kesälomaa lapsille ja aikuisille ♥
Näillä palkoilla ehdottomasti rahaa lahjaksi kiitos! Vanhemmat kerätkää yhdessä minulle käteistä ruskeaan kirjekuoreen (mieluummin isoon sellaiseen).
:-)
olet...
Se ei ole lahjus, vaan kiitos.
Kiitos on kaunis ele ja usein jopa ihan ansaittukin. Kovan työn ovat tehneet ja pienin kiitollisuuden osoitus on jokin fiksu muistaminen. Lahjakortti on tosiaan ihan hyvä idea.
Kun yksi lapsista on joutunut kepulin opettajan luotsaukseen, niin voi että arvostan toisen lapseni opettajaa, joka on tehnyt ihmeitä.
Miten voisin häntä kyllin kiittää, kun on saanut lapseni koulun maistumaan hyvältä.
mulla oli ihana opettaja, jota muistin aina jollain itsetehdyllä joulu- ja kesälahjalla.
Opettaja muisti minua vielä vuosien jälkeen, koulun jo vaihduttua, satunnaisesti ja iloisesti yllättäen joulu-, pääsiäis- tai nimipäiväkortilla.
Ja me molemmat olimme ONNELLISIA!
Kuka maksaa kaikille kolmellekymmenelle lapselle lähetetyt kortit nimppareina ja synttäreinä puhumattakaan jouluista ja pääsiäisistä?
Miten nuo asiat kuuluvat opetukseen?
Eikö opettajalla kuulu olla omakin elämä?
Toisekseen opettaja todellakin saa palkan jo vanhempien veromarkoista miksi siihen vielä pitäisi lisätä lahjuksia tai lahjoja?
Totta vieköön, niinpä meidänkin kotiin kannettiin taas tänäkin keväänä raha pyyntö 5€.
Ei riitä, että kolmen viikon välein kodin saavuttaa jokin muu kerjuukirje koululle.
Siihen vielä lisäksi koulun luokkaretki, joka on useamman kympin ja on "pakollinen."
Kouluissa kerjuu on kielletty ja silti sitä tapahtuu jatkuvasti.
Lakia rikotaan häpeilemättömästi!
Vielä sellaisen instanssin taholta josta odottaa että oikeus ja kohtuus on vallalla ja sitä jaetaan eteenpäin.
Periaatteesta en maksa mitään minnekkään, minun puolestani saavat kerjätä maailman tappiin.
Luokkaretkeenkin on aloitettu painostus jo viime syksynä.
Koko luokkaretki ajatus on typerä, en usko että niillä retkillä pystytään takaamaan lasten turvallisuus.
Tietääkseni valtionkoulut ovat valtionrahoitteisia ja kulut korvataan verorahoistamme.
Nämä laitokset eivät ole yksityisiä ja toimi avustusten turvin.
Jäitä hattuun kerjääjille!
Pientä koulu- ja opettajavihaa nuoruudesta kenties? Aika paatoksellista tekstiä sinulla...
"miksi siihen vielä pitäisi lisätä lahjuksia tai lahjoja?"
Olisiko kenties hyvät tavat? Kohteliaisuus? Kiitokseksi? Opetathan niitä myös lapsellesi? Toivottavasti...
Ja pari asiaa vielä: luokkaretki ei ole pakollinen. Voit jättää sen 5 euroa maksamatta, jos talous ei kestä. Muistutan kuitenkin, että lapsesi (mitä todennäköisemmin) muistaa kouluvuodestaan (tai jopa kouluajastaan) kohokohtana sen luokkaretken johon sinä ehkä pystyisit uhraamaan sen 5 euroa. Muista, että on muitakin kuin SINÄ. Esim se sinun lapsi...
oikeastaan lapsia ollenkaan....
Taidat vain huudella huonoa oloasi ilmoille.
Onneksi tuollaisia ei ole kovin kauheasti oikeasti liikkeellä... vaan siellä missä on, niin ikävästi ilmaa pilaa....
kerätään myös "vapaaehtoisia" maksuja. Eräs kielikoulu maksattaa vanhemmilla peruskoulun aikana kaksi lasten ulkomaan leirikoulua. Poisjääminen ei sovi. Kuluja tulee useampi sata euroa.
kerron, että mielelläni otan "lahjat" ( ei lahjukset) vastaan keväällä. Yleensä niitä tulee 5-10 kpl, usein esim. pihakukkia, joten hyllyt ei niistä täyty.
Itse muistan mm. jouluna kampaajaani, lähikauppiasta jne.
Ei varmaan kukaan, ammatti-ihminen, pane pahakseen jos saa "kiitoksen " vuoden aikana tehdystä työstä!
ps. onko ap. kirjoittajaa muistettu koskaan...?
Toki minäkin otan lahjuksia mielelläni vastaan, mutta hyvät käytöstavat vaativat minua kieltäytymästä niistä, sillä minä saan palkkaa kuten muutkin.
Oletteko opettajat ajatelleet, että toiset joutuvat paljon pienemmistä palkoistaan kustantamaan teille ne lahjukset kuin mitä teillä on?
Mielestäni kaikkien pitäisi olla tasavertaisia edes siten että otettaisiin vähempi tuloiset huomioon.
Minä kun eniten ilahdun itse tehdystä kortista ja vaikka luonnon kukista. Mitä se maksaa? Liikaako??
Ajatushan siinä tärkein on. On tääkin menny malliinsa, ihan pois laialta koko homma sanon minä.
Oli Konsta sentään fiksumpi...
etä jonkun viimeiset rahat olisivat menneet siihen 50 stn orvokkiin jonka sain!
En edes uskalla ajatella lapsen ilmettä, jos kieltäytyisin hänen "lahjastaan"!
ps. ai niin, sain toiselta oppilaalta itse kasvatetun samettiruusun taimen, mitähän sekin on tullut maksamaan!!!???
Koulut kiristävät jokaiselta lapselta rehellisesti sanottuna noin 50€ luokkaretkiin.
Perheen lapsilukumäärästä riippuen voitte itse miettiä mitä se tekee joka kevät.
Sanotaan "vapaaehtoisia" ja mitä se tarkoittaa?
Jos et maksa, kyräillään.
-Maksukehoituslappuja tulee sähköpostitse -muistutetaan vanhempainillassa
-muistutetaan kaupungilla tavatessa
-lähetetään lappusia pitkin vuotta kotiin koulusta oppilaan mukana että olisi aika maksaa
Tämän lisäksi kerjätään milloin mihinkin koulun juttuun kuukausittain 5€.
Vuoden aikana kuukausia tulee 9 = 45€
Lisäksi luokkaretki 50€ = 95€
Jos maksan vain lapseni luokkaretken on summa vuosittain 50€.
Riippuen tietenkin kuinka monta lasta minulla on.
Todellisuudessa vaikka olisin kuinka vähävarainen on minun maksettava kaikkien lasteni luokkaretket.
Muistuttaisin vielä että luokkaretkien rahankeruut eivät ole vapaaehtoisia eivätkä ole koskaan olleetkaan.
Joka muuta sanoo puhuu potaskaa!
Koulujen opetukseen retket eivät millään tavoin kuulu.
Olen tiedustellut lapsiltani mielipidettä näistä reissuista ja he eivät ole niistä kiinnostuneita, he kokevat sen pakollisena.
Mitä oikein valitat? Jos et ole valmis panostamaan omiin lapsiisi, niin jätä maksamatta! Sillä siisti. Valittamalla ei elämässä pitkälle pötki!
Opettajat tekevät todella suuren homman järjestäessään luokkaretkiä ja leirikouluja, ja viemällä lapsia (oppilaita) paikkoihin, joihin he luultavasti muuten eivät pääsisi. Lapsille nämä luokkaretket ja leirikoulut ovat niitä kaikkein ikimuistoisimpia ja ihanimpia koulumuistoja, joten olisit sinäkin kiitollinen etkä valittaisi.
Itselläni ei ole mitään rajaa taloudellisesti, mitä olen valmis panostamaan omiin lapsiini. Se ei tosiaankaan tarkoita sitä, että he saavat kaiken minkä haluavat. Mutta jos joku on valmis järjestämään, hoitamaan käytännön asiat, katsomaan perään ja huolehtimaan luokallisesta lapsia, olen valmis uhraamaan siihen vaikkapa sen mainitsemasi 95e (x3)!
aiheesta. Tämä koski opettajien muistamista keväällä.
Valittamalla nimenomaan pötkii pitkälle eikä sillä että suostuu kaikkeen siihen mitä muut suunnittelevat.
Opettajien hommiin ei kuulu luokkaretkien järjestely, se on aika mikä on poissa todellisesta opetuksesta, sillä kouluhalituksessa on päätetty että luokkaretket ovat ylimääräistä ekstraa jonka luokat itse suunnittelevat.
Sen ei pidä häiritä opettajan eikä oppilaideen työskentelyä eikä siihen saa tuhlata palkollista aikaa, vaan tulee hoitaa palkattomana aikana.
Herääkin mielenkiintoinen kysymys!
Mitä tekevät oppilaat kun opettajat kouluajalla näitä retkiä suunnittelevat?
Lapsieni kouluissa on niin ikävää tietoa kantautunut että sijainen näyttää lapsille piirrettyjä tunneilla.
Tämä on eri asia, mutta herättäisin miettimään sitäkin kuinka oikeat opettajat myöskin näyttävät piirrettyjä ja muuta potaskaa tunneilla.
mikä näide tuntien tarkoitus on?
Toisekseen ihmettelin oman lapseni iltapäiväkerhon toimintaa.
Näytettiin televisiota lapsille ja vielä poikien erittäin väkivaltaista ohjenmaa jossa oli K-11.
Tietenkin tyttäreni näki painajaisia eikä halunnut enää iltapäiväkerhoon.
Oliko kenties tarkoitus savustaa lapset pois iltiksetä?
Toisekseen onko ajateltu miten on niiden perheiden kohdalla joilla n lapsille tarkoin määrätyt television katseluajat ja ohjelmat?
Televisio ei ole lasten hoitaja ja sitä ei missään tapauksessa saa ottaa avuksi lasten hoitoon!
En aloita, sillä nämä keskustelut kaikki ovat kytköksissä toisiinsa ja arvioivat ovatko opettajat todellakin ansainneet muistiaisensa, lahjuksensa.
Mielestäni ne lahjukset juuri kuten edellä olevista kommenteista on huomattu saavat lpset eriarvoiseen asemaan.
ole kuinka nolla tahansa ja tiedot mitä pullaa tahansa saat hyvän numeron jos miellytät opettajaa.
Mielestäni tälläinen lapsille opetettu ajattelutapa on bolsevikismia ja saa lapset oppimaan byrokratisuuteen sekä aivan väärän elämän arvon.
Jo arvokysymyksiä siitäessämme olisi lopetettava kokonaisuudessaan opettajien lahjus menettelyt.
että kyse on muistamisesta , ei lahjuksista. Itse annan numerot koulusuorituksen mukaan, en sen mukaan millaisen "lahjan " perheeltä saan!
Minulla vaihtui opettajat peruskoulun aikana tiuhaan tahtiin. Ne opettajat, jotka alkoivat järjestää luokkaretkeä, olivat mukavimpia. Eli me tykkäsimme luokkaretkistä. Niihin ei ollut pakko osallistua, ei rahankeruuseenkaan. Mielestäni nykyään on laki, että ei voi väkisellä kerätä rahaa luokkaretkiin.
Kyllä me välillä kouluaikanakin tehtiin jotain rahankeruuta. Silti ehdittiin opiskella. Huippuope oli yläasteen ysillä. Lähdettiin kevääksi Ruotsiin ja Tanskaan kuudeksi päiväksi. Hän oli kokenut matkustaja, tiesi miten kerätä rahaa tehokkaasti ja opetti hyvin. Rahat kerättiin yhden lukuvuoden aikana. Jäi mukavat muistot. Ei opiskelu kärsinyt ja yhtään kertaa ei kotona tarvinnut avustaa luokkaretkeen.
Kouluarvosanat annetaan koulumenestyksen mukaan! En tiedä ketään opettajaa urani ajalta, joka antaisi numeroita oppilailta ja heidän vanhemmiltaan saatujen kiitoksien perusteella. Opettajilla on kuule työmoraali, jota esimerkiksi sinulla tuskin on, kun tuommoisia idiotismeja jauhat.
Vaikutat hyvin koululaitokseen kettuuntuneelta noine lapsellisine ajatuksinesi. Liekö syy lapsuudessasi?
Nyt kuule vain kipin kapin miettimään mitä voisit viedä sille lapsesi opettajalle kiitoksesksi menneestä vuodesta. Ja lopeta se valitus. Maailmassa on suurempiakin ongelmia kuin opettajille lahjaksi annettavat kiitokset...
Ei voi muuta sanoa, kun että uskomatonta. Ihminen on joko tyhmä tai sitten hän ei tiedä mitään opettajan työstä ja/tai koulumaailmasta. Ajatelkaapa hänen kirjoituksestaan näitä lauseita:
1) Opettajien hommiin ei kuulu luokkaretkien järjestely
2) Mitä tekevät oppilaat kun opettajat kouluajalla näitä retkiä suunnittelevat?
3) Valittamalla nimenomaan pötkii pitkälle
4) Oliko kenties tarkoitus savustaa lapset pois iltiksetä?
Voi voi mikä ihminen ja kouluvihaaja...
ja meillä on tapana jopa muistaa toisiamme keväällä, ennen kesälomaa.
pienryhmässä ja jouluna ja keväällä saan pinen muiston osalta lapsista. Kuitenkin jos käyn lomamatkalla, tuon aina lapsille pienet tuliaiset, riippumatta siitä saanko kaikilta itse lahjoja.
Tämä lahjan antaminen on tietysti vapaaehtoista, mutta kaunis ele.
Itse äitinä, olen ostanut lasteni opettajille joulu- ja kevätlahjan silloin, kun lapseni on päättänyt alaluokat ja siirtynyt yläluokille.
Jos lapseni on erityisesti halunnut muistaa opettajaa jouluna, olemme ostaneet pienen muiston.
varon edes hymyilemästä opettajalle, luulee vain, että yrittäisin mielistellä. En myöskään tervehdi häntä, ettei saa siitäkään vääriä käsityksiä. Toivottavasti lapseni oppivat myös kohtelemaan tylysti toisia, ettei vain vahingossa anna mitään mikä ei toiselle kuulu.
Ja sitten on noi syntymäpäiväjuhlat, häät ja ylioppilasjuhlat. Että ottaa päähän. nehän on vain tavallisia elämän etappeja, miksi minun pitäisi ostella lahjoja tai antaa rahaa niissä!!!!
kiitollinen, jos joku viitsisi minulle nyt keväällä antaa jonkin kortin kiitokseksi kuluneesta lukuvuodesta. Luulenpa, etten sellaista - tai muutakaan "lahjusta" - tule saamaan. Olen aineenope ja musta tuntuu, etteivät kaikki aineenopettajat kortteja tai muuta saa, luokanvalvojille varmaan tuodaan enemmän "lahjoja" keväällä. Toki aineenopettajatkin niitä saavat, mutta luulen, ettei kaikki. Kyllä se mieltä lämmittäisi, tietäisi, että edes joku oppilas arvostaa tekemääni työtä.
siivoojia, keittiöhenkilökuntaa, kiinteistönhoitajaa????
Opettajatko vain tekevät arvokasta työtä, entä ne muut, heidän työpanosko on ihan mitätöntä????
Aika rajoittunutta käytöstä, duunari ei ole mitään!!!!
Meidän koulussa opettajat usein muistavat muuta henkilökuntaa.
Yleensähän muistetaan sellaisia ihmisiä, joiden kanssa on oltu henkilökohtaisessa ihmissuhteessa. Koulun muukin henkilökunta tekee arvokasta työtä, mutta he eivät ole sillä tavalla tekemisissä oppilaiden kanssa kuin opettaja, joka voi olla lapselle todella tärkeä aikuiskontakti. Siivoojia ja keittäjiä oppilaat eivät ainakaan isossa koulussa tunne edes nimeltä.
opettajakunta ainakin muistaa heitä aina jouluna ja keväällä sekä tottakai heidät kutsutaan henkilökunnan juttuihin aina mukaan sekä kahville jne.
Meillä myös muistetaan tietenkin muuta koulun henkilökuntaa (siistijät, talonmiehet, keittiön väki ym) aina jouluisin, keväisin ja muutenkin silloin tällöin. Siis me opettajat muistamme ja kiitämme heitä näin heidän arvokkaasta ja ansiokkaasta työstä.
Sehän kuuluu jo hyviin tapoihin, että lähimmäistä muistetaan...
Omassa työpaikassani en mitään erottelua ole huomannut. Yhteisiin juhlatilaisuuksiin osallistuu luonnollisesti koko henkilökunta. Sama tilanne on muissakin virkistystilaisuuksissa, esim.naistenilta. Melkein kolmensadan oppilaan koulussamme tunnetaan henkilökunta nimeltä ja jokaisen työpanosta arvostetaan. Jouluisin ja keväisin kiitämme toisiamme kukin tavallaan. Omien oppilaitteni kanssa annamme toisillemme kesähalaukset ja toivotamme hyvää lomaa. Joku muistaa pienellä muistamisella tai kortilla.
Opettajana sitä arvioi koko kouluvuoden ajan omaa työtänsä. Yllättävän moni opettaja aliarvioi omaa panostaan eivätkä hyvät arvosanat aina puhu onnistuneen opetuksen puolesta. Itse tehty kortti on henkilökohtainen viesti siitä, että opettaja on onnistunut työssään. Ainakin itse liikutun näistä korteista hyvin paljon. Tietenkään mitään korttia ei kannata antaa, jos sen viesti ei tule sydämestä. Ja tykkää se ope silti, vaikkei korttia saakaan.
tekivät jouluna ( siis koulussa, oppilaat) pienen lahjan keittiön tädille, talonmiehelle, koulunkäyntiavustajille jne.
kyllä heitä arvostetaan ja muistetaan...
Opettaja on oppilaiden kanssa tekemisissä lähes koko koulupäivän ajan. Siivoojia, keittäjiä ja talonmiehiä oppilaat eivät juurikaan näe. He tekevät siis niin sanottua näkymätöntä työtä, joka sekin on tärkeää.
On ymmärrettävää, että opettaja saa palkkion siitä, koska hän on lasten kanssa niin paljon ja hänellä on kasvatustehtävä. Kiinteistönhoitajalla ei tätä ole, vaikka tärkeää työtä tekeekin. Jos koulun kiinteistönhoitaja saa palkkion, pitäisi periaatteessa saada myös kodin postinkantajan ja teiden auraajan eli kaikkien, jotka jotain palveluksia lapsille suorasti tai epäsuorasti tekevät.
Koulumaailmaan liittyen, on vaikka oppikirjan tekijöidenkin työpanos tärkeä. Silti he eivät saa lahjaa vuoden loputtua, koska jäävät oppilaille etäisiksi tehdessään näkymätöntä työtä.