Naapuriimme muutti jokunen vuosi sitten oikein mukavan tuntuinen perhe. Tulemme hyvin toimeen keskenämme, pari kertaa kesässä grillataan yhdessä, käydään yhdessä Särkänniemessä ym. Lapsemme ovat hyvin samanikäisiä ja päivittäisiä vieraita toistemme kodeissa.
Mutta monesti korvaani on särähtänyt jonkinlainen soraääni, ja varsinkin silloin jos taloomme on hankittu jotain uutta tai joku perheenjäsenistä on saavuttanut jonkinnäköistä tunnustusta.
Esim. vaihdoimme auton suuremmaksi ja turvallisemmaksi, kun sain tietää odottavani kaksosia. Naapuri alkoi välittömästi mollaamaan valintaamme ja laskemaan miten olisimme pärjänneet vanhallakin. Vanhempi poikamme kilpailee kansallisella tasolla yleisurheilussa, mutta puheista päätellen naapurissa on vielä lahjakkaampi pikajuoksija ja korkeushyppääjä. Koskaan en ole kuullut, että naapurista olisi tullut onnitteluja pojalle hyvästä kilpailusta, asiaa ei noteerata.
Ei asialla ole mitään maata kaatavaa merkitystä, mutta pohdiskelin, etteikö pieni kohteliaisuus olisi huomaavaista. Itselleni ei tuli edes mieleeni alkaa arvostelemaan kenenkään tekemisiä, olisinpa miten kateellinen tahansa. Eikös se opeteta jo jokaisessa kodissa, peruskohteliaisuus...
Mutta monesti korvaani on särähtänyt jonkinlainen soraääni, ja varsinkin silloin jos taloomme on hankittu jotain uutta tai joku perheenjäsenistä on saavuttanut jonkinnäköistä tunnustusta.
Esim. vaihdoimme auton suuremmaksi ja turvallisemmaksi, kun sain tietää odottavani kaksosia. Naapuri alkoi välittömästi mollaamaan valintaamme ja laskemaan miten olisimme pärjänneet vanhallakin. Vanhempi poikamme kilpailee kansallisella tasolla yleisurheilussa, mutta puheista päätellen naapurissa on vielä lahjakkaampi pikajuoksija ja korkeushyppääjä. Koskaan en ole kuullut, että naapurista olisi tullut onnitteluja pojalle hyvästä kilpailusta, asiaa ei noteerata.
Ei asialla ole mitään maata kaatavaa merkitystä, mutta pohdiskelin, etteikö pieni kohteliaisuus olisi huomaavaista. Itselleni ei tuli edes mieleeni alkaa arvostelemaan kenenkään tekemisiä, olisinpa miten kateellinen tahansa. Eikös se opeteta jo jokaisessa kodissa, peruskohteliaisuus...
Vastaukset 13
Vanhimmat
Oletko itse muistanut onnitella naapurin lapsia heidän menestyksestään?
Naapurin tyttö voitti piirustuskilpailun, onnittelin ja halasin. Rouva sai ylennyksen töissä ja minä onnittelin.
Taisin ilmaista itseni huonosti aikaisemmin, tämä toisten huomioiminen on täysin yksipuolista. Kuten myös pienten palvelusten ja kohteliaisuuden tekeminen ja sanominen. Mitä tahansa meillä onkin, niin naapurissa on heidän sanojensa mukaan vielä enemmän/paremmin.
Tämä ei ole mukavaa, jos lapseni tulee tyytyväisenä esittelemään hyvää kouluarvosanaansa ja siihen saa vastaukseksi että kyllä meillä (siis naapurissa) tuollaiset on kehnommasta päästä.
Naapuriasi vaivaa ilmiselvästi kateus. Normaalisti ihminen kykenee sen peitäämään melko hyvin, mutta naapurillasi se ei näytä onnistuvan. Kateus ilmenee yleensä toisen paremmuuden, onnistumisen tai menestyksen aiheuttaman ärtymyksen, alemmuudentunteen, mitättömyyden, huonommuuden tunteen tai oman kykenemättömyyden tunteena. Kateellinen ihminen ei suo toiselle hyvää ja haluaa itselleen hyvän, joka toisella on.
Kuvaat naapurisi käyttäytymisen juuri tällaisena.
Ikävä tilanne sinulle, koska et tule jatkossakaan todennäköisesti välttymään piikittelyiltä, koska naapurisi yksinketaisesti on kade ihminen. Ja aihehan on arka ottaa esille, koska kateus kuitenkin mielletään negatiiviseksi tunteeksi.
Voin ennustaa teille kehnoja naapuruussuhteita, jos todellakin odotat naapurisi tanssivan ilosta ripaskaa teidän perhettä kohdanneista hyvistä asioista. Varoitusmerkit ovat selvät, joten lopeta kertomasta asioistasi. Pääset paljon paljon helpommalla jatkossa, jos puhelet säästä ja lähiliikenteen vaarallisuudesta lapsille, siis kaikesta yleisestä. Hyvin harvoin naapuruussuhteet muuttuvat reiluksi ystävyydeksi ja mielestäni asetat naapureillesi suht kohtuuttomia odotuksia, koska he ovat kateellisia ja pysyvät sellaisina. Vaikka sinä ymmärrät myönteisen palautteen merkityksen naapurisi ei tule sitä ikinä ymmärtämään, joten hyväksy erilaisuutenne. Peruuta siis jutuissasi hyvä ihminen ajoissa sille tuttavuuden tasolle, jossa yhteinen grilli-ilta onnistuu. Sinulla varmasti on oikeita ystäviä ja sukulaisia, joiden kanssa voit jakaa ne hyvät asiat. (Tiedän että olisi kiva jakaa ilonsa ihan kaikille, mutta tässä tilanteessa ja yleensä naapureiden kanssa pätee se E.Leinon aatos" kel onni on, se onnen kätkeköön")
Jooh, niih.. olen pannut merkille että joka kesä saan kuulla joltai naapurilta jotakin ilman että tulee suoraan sanomaan ja että nää talon rumimmat ämmät haukkuu mua..onkohan kateellisia??
Jep, kateellisten panettelua. Hyvännäkösiä kadehditaan aina!
ei naapureitten kanssa ole hyvä liikaa veljeillä, aikansa tuntuu että tässähän meneekin kivasti, ja sitten kun ovat saaneet tarpeeksi tietoja, niin hyvä, mutta jos vielä vaihdat auton parempaan, niinkuin te teitte, niin jopas jopas sitä nyt ollaan että, voi jessus noitten kateellisten kanssa.
Sen te maalaiset saatte, kun rupeatte kaveeraamaan toisen luiskaotsan kanssa. Toista se on ihmisten ilmoilla, enkä todellakaan tarkoita kaupungilla alle 300 000 asukkaan kyliä..
Ihan Helsingissä asutaan, että isompaan cityyn sitä sitten tarttis muuttaa, että naapurit paranis.
En oikein usko, että se asia on kiinni paikkakunnasta, tais olla taas jonkun teinipojan käsitys.
stadi voidaan jakaa karkeesti kahtia. Kantakaupunki sekä Helsingin maalaiskunta (joka se aiemmin olikin).
Eteläinen Helsinki, Kantakaupunki, johon alkuperäisestä rajasta poiketen lasken kaikki Taka-Töölö-Alppila-Vallila akselin eteläpuolella olevat alueet. Aiemmin Kantakaupungiksi luokiteltava alue löytyy myös puhelinluettelon sivulta 15 (karttasivu 3-4).
Tämän akselin pohjoiset osat luokittelen Helsingin maalaiskunnaksi, johon on valta-osa maajusseistakin tullut sivistystä saamaan. Tällä maalaiskunnan alueella nämä lantsarit kähisee keskenään. Kenties joku Helsinkiläinen sukulainen on testamentannut rintamamies-talon, jossa tonttikoko oli normaalin omakotitalotontin luokkaa. Nyt nämä lantsarit on lohkonut rahapulassa tonttinsa 2-6 osaan, jolloin tontille ei talon ja auton lisäksi muuta mahdukaan. Tämä aiheuttaa aidoille metsien ihmisille hermojen kiristymistä. Onhan nämä navettojen kasvatit asuneet alueilla, jossa lähin naapuri oli 300m-300km päässä! Kulttuuri-shokki teillä siellä jyllää. Se helpottaa parin-kolmen sukupolven kuluttua.
Joo, mistä itse olen? 6 polven skattalainen, täällä budjaan edelleen.
Käpylässä asustellaan ja mieli palaa asumaan työn perässä maalle, vaikka olen koko ikäni täällä asunut. Ei tämä Helsinki mikään ihmemaa ole vaikka jotkut niin luulottelevat. Johtuneeko siitä, etteivät muuta ole nähneet... Ei millään pahalla, olen vain niin kyllästynyt tuohon hehkutukseen:(
Käpylä mukava paikka asua. Ystäviä budjaa siellä. Mitä muiden paikkojen näkemiseen tulee, työni puolesta olen matkustanut n. 100 eri paikkakunnalla pitkin Suomea. Ulkomailla on tullut käytyä n.50-60 eri kertaa. Tähän en laske Ruotsin enkä Viron käyntejä. Euroopan eri maat, lähes kaikki on koluttu. Jokainen manner nähty eri maista käsin ym. Enköhän kuitenkin pysty pikkuisen perspektiiviä näillä eväillä heittää.
Helsinki nyt sattuu olemaan hyvän kompakti kaupunki. Mitä Helsingin kokoon tulee, ei se häpeä kokonsa puolesta millään tavoin. Keskikokoinen Kaupunki globaalisti mitattuna.
Helsingin hyviin puoliin kuuluu todellakin yksilöllinen ja anonyymi elämä, jos sitä haluaa. Vittumaisille naapureille ei voi mitään. Ne on vähän kuin epätoivottu anoppi..