Kiinnostaisi kuulla miten teidän ajankäyttö on muuttunut kun olette kotiutunut vauvan kanssa? Siis ensimmäisen kun olette saaneet. Ihmetyttää jutut että ei edes kahviaan muka ehdi rauhassa juoda..:-) Ja oletteko viettäneet aikaa vain kotona vai kyläilleet ym heti alusta saakka?
Hei
kaikki!
5389
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Alkuun ei tosiaan ehtiny edes kahvikupposta juoda, ja aina kun ajattelit että nyt vauva nukkuu ja aloit syödä, silittää, siivota... Niin vauva herää. Kyläily meillä alotettiin vasta muutaman kuukauden ikäisenä. Päivisin käytiin pari kertaa viikossa kaupoilla. Lohdutuksen sanoiksi: puolen vuoden päästä saat tehdä jotakin rauhassa =) Toisaalta vauvat ovat niin kovin erilaisia ja toiset nukkuu vaunuissa monta tuntia (meillä ei suostunut oleen vaunuissa ollenkaan).
Kauheat poltteet ois päästä jo ihmisten ilmoille, kun lähes koko raskausajan olen ollu kotona ja kulkenut sohvan ja sängyn väliä. Eka 4 kk pahoinvointi ja sit lähes toisen samanmoisen kaikkien kipujen kanssa, uuh.. TOIVOTTAVASTI vauvan kanssa pääsen ulkoilemaan ja tuulettumaan mahd pian sairaalasta pääsyn jälkeen!
Mä kun pääsin kotiin vauvan kans niin ne ekat viikot meni kyllä sisällä ollessa. Synnytyksestä toipuminen ja hormonimyrskyt veivät sen ekan kaks viikkoo. Kylässä käytiin vain mummolassa ja pikasesti kaupassa. Parin viikon iässä aloin nukuttaan ulkona ja 1-2 kk iässä alettiin vähän kyläilläkin.
Meidän vauva oli tosi rauhallinen tapaus ekat viikot ja kuukaudet. Nukkui neljän tunnin unia ja oli muutenkin tyytyväinen ja ehdin hyvin juoda kupposen jos toisenkin kahvia. Ihmettelin silloin itsekin että miten ne jotkut valittaa ettei ehdi:) Nyt kun tyttö on kohta 8kk, nukkuu enää 1-2 tunnin unia ja on koko ajan liikkeessä niin välillä tuntuu että se kahvi jää juomatta:) Näin meillä, ihana ipana se on silti vaikka pitääkin äidin liikkeessä:) Onnea ja iloa vauva aikaan!!
Hei!
Ennen lapsen saantia imettelin myös kun minulle sanottiin että kun lapsen saa ei kerkiä mitään muuta suurinpiirtein tekemään, no aika todeksi tämä on osoittautunut.
Ensimmäinen kaksi vk kun emme saaneet vielä käydä ulkon (syntyi helmikuussa) olimme sisällä ja nukuimme päivisin paljon vauvan kanssa. Mieheni oli päivät töissä eli kirjaimellisesti olin päivät neljän seinän sisällä ensim. kaksi vk. Päivisin olin väsynyt kun vauva tietysti haki hieman unirytmiään ja olin väsynyt sairaalassa olon jäleen, siellä en paljoa pystynyt nukkumaan. Mitään masennusta tai hormonaalisia muutoksia en "kärsinyt". Edelleenkään en kyllä kauheasti ehdi esim.kotitöitä päivisin tekemään, mutta syömään ehdin. Tyttö on luonteeltaan kiltti ja tyytyväinen. Kyläily aloitettiin vasta muutaman kk iässä.
Meillä tytsi oli tosi huono nukkumaan päivisin... jo 6 vko ikäisenä vain pikku pätkiä kunnes hiljalleen saatiin venytettyä tuntiin ja sitten kahteen. Sen yli ei kyllä mene vieläkään paitsi kun typykkä on kipeä/toipumassa. Kahvit kuitenkin pystyin juomaan rauhassa, kun toinen katseli sylissä tai sitterissä tavoitellen maailman suurinta ihmettä katselemaan tulleiden koirien korvia ;-)
Auto oli aina miehellä ja maalaisena en päässyt kuin rattaiden ja koirien kanssa kylille pyörimään. Viikonloput kuitenkin meni alusta alkaen ja menee edelleen erillaisissa koirakisoissa ja hyvin on mennytkin. Katseltavaa riittää ja tyttö on saanut touhuta vieressä omien lelujensa kanssa. Nyt on vain hieman liikaa vauhtia tullut joten saa tarkkana olla että typsy ei ehdi ihan kehään tai radalle juoksemaan kesken kaiken. Ratojen reunalle on siunaantunut jos jonkin ikäistä taaperoa ja lapsilla riittää myös toisissaan ihmeteltävää.