kyllä se vaan on. elämä olisi paljon helpompaa ilman ihastumista. mun elämän laatu alkaa jo kärsiä siitä, että mun mielessä ei ole mitään muuta kuin joku henkilö 24/7. millään muulla ei enää oikeestaan ole väliä.
toisaalta ihastuminen on maailman parasta maailmassa ja sen jonkun henkilön takia oon taas onnellinen.
toisaalta ihastuminen on maailman parasta maailmassa ja sen jonkun henkilön takia oon taas onnellinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Menee ohi jonkun ajan päästä.
sitten menee. tätä hetkeä ei vaan voita mikään.
Ja vielä kun ei uskalla tehdä asian eteen mitään! se tekee kipeää
Aivan näin on asia!! oon nii saakelin rakastanut mun kultaa...ja oon nii onnellinen mut silti voisin vaik kuolla sen takii:D
Kamalinta on, jos kärsii ihastuksensa takia enemmän kuin exänsä erosta. HUOM. varsinkin, jos ei tunne ihastustaan yhtään.
Ihastuminen tuntuu silloin parhaalta (ainakin omasta tuntemuksestani) kun saa vastakaikua kyseiseltä palvonnan kohteelta. Sitten kun sitä ei saa (tai saa, mutta ei uskalla tehdä mitään oman tyhmyytensä takia -> peli menetetty), on elämä aika kärsimystä. Kuten minulla.
Valitettavaa on myös se, ettei voi valita ihastuksensa/rakkautensa kohdetta. Muutenkin rakkaus on enemmänkin hyötylaji näin raa'asti ottaen.
...että mä saan vastakaikua. eihän se olis niin kamalaa, jos sais salaa ja viattomasti jotain tuijotella ja olla ihastunut, mutta kun mulla on niin pirunmoinen ikävä koko aika.
Näinhän se on.
Mulla kävi siinä mielessä "tuuri", että pääsin ihastukseni kanssa ihan ensitreffeille asti. Nyt ajattelen tätä tyttöä kuitenkin jatkuvasti. Se on tavallaan hurjan ihanaa, mutta vaikeuttaa silti elämää =/
Inhottavinta on se jos ihastus panee kaveria samassa huoneessa, jossa itsekin nukkuu :(
Koettu on ja kyllä muuten vitutti seuraavana päivänä. Pakko oli kuitenkin esittää, ettei mitään ois tapahtunu.
Kaverillani tuskin oli mitään tietoa, kuinka paljon tykkäsin siitä tytöstä, mutta vaikka se ois tienny nii tuskinpa ois jättäny naimatta.
Enpä oo kauheesti pitäny yhteyttä enää tähän kaveriini, vaikka kaikki tapahtui jo helmikuussa. Vieläkin harmittaa.
Omaa oloa pahentaa vielä se, että olin koittanu lähestyy tätä tyttöä jo ennen kohtalokasta yötä, mutta sain pakit :(
Tämä ihastuminen kestäny jo puoli yli puol vuotta ja lakkiaspäivänä varmaan viimenen mahdollisuus jutella hänen kanssaan. Ehkä mä vielä kerran koitan, ja jos ei onnistu niin sitten luovutan.
no voin kuvitella miltä tuntuu. mulla oli vähän sama juttu, ei nyt kuitenkaan ihan noin paha. kiva, että sä jaksat vielä yrittää, mä olisin jo ihan maassa ja viiltelisin jossain vessas (okei, ei ehkä ihan :D).