mulla on ongelma: mä oon ihan heikkona poikaan, jonka kanssa oon viettänyt vain yhden yön yhdessä.
me tavattiin laivalla, molemmat ihan selvinpäin. mä en osaa tätä tarpeeksi vahvasti ilmaista, mutta mä en oo koskaan tullut kenenkään kanssa niin loistavasti juttuun. itse asiassa mä en koskaan uskonut, että mulle vois tapahtua mitään tällaista. me juteltiin koko ilta ja huomattiin, miten samalla tavalla me ajatellaan asioista ja miten hyvin me ymmärretään toisiamme. ihanku olisin tavannut sielunsisaren ja kaikki palaset olis vaan loksahtanut kohdalleen. oh god, kuulostaa vaan niin tyhmälle, mutta toi oli parasta, mitä mulle on koskaan tapahtunut elämässä.
yöllä tuntu siltä, että me oltais tunnettu jo iät ja ajat. tona aikana kaikki vaatteetkin oli ihan spontaanisti vähentynyt ja kaikki oli vaan niin luonnollista. me tiedettiin ihan alusta asti, että tää päättyy heti kun tullaan satamaan ja varauduttiin siihen, mutta se oli silti... no helvetin vaikeeta.
me asutaan todellakin täysin eri puolella suomea: toinen pohjoisessa, toinen etelässä. ja siinä se suurin ongelma onkin, kun on sellaset melkein 800 kilometriä välimatkaa, niin eihän tästä mitenkään toimivaa suhdetta saa. mutta silti, kaikki tää mitä meidän välillä on... ääh, ei enää sanat riitä. me vaan tunnetaan niin suurta yhteenkuuluvuutta. mä en usko mihinkään rakkauteen ensisilmäyksellä enkä "niihin oikeisiin", mutta tämä on sellasta. minkäs teet.
kaikkein vaikeinta tässä nyt vaan on lopettaa yhteydenpito ja unohtaa. meistä ei voi enää tulla mitään viattomia kaveruksia, jotka puhelis asioista kaverimielessä, kun tää juttukin meni niin pitkälle. tää kyseinen henkilö on tällä hetkellä kaikki mitä mä tahdon. kaikki tai ei mitään.
voi luoja. mä toivon niiiiin, ettei oltais koskaan tavattu, mutta samalla toi oli myös täydellisintä, mitä mulle on koskaan elämän aikana sattunut.
me tavattiin laivalla, molemmat ihan selvinpäin. mä en osaa tätä tarpeeksi vahvasti ilmaista, mutta mä en oo koskaan tullut kenenkään kanssa niin loistavasti juttuun. itse asiassa mä en koskaan uskonut, että mulle vois tapahtua mitään tällaista. me juteltiin koko ilta ja huomattiin, miten samalla tavalla me ajatellaan asioista ja miten hyvin me ymmärretään toisiamme. ihanku olisin tavannut sielunsisaren ja kaikki palaset olis vaan loksahtanut kohdalleen. oh god, kuulostaa vaan niin tyhmälle, mutta toi oli parasta, mitä mulle on koskaan tapahtunut elämässä.
yöllä tuntu siltä, että me oltais tunnettu jo iät ja ajat. tona aikana kaikki vaatteetkin oli ihan spontaanisti vähentynyt ja kaikki oli vaan niin luonnollista. me tiedettiin ihan alusta asti, että tää päättyy heti kun tullaan satamaan ja varauduttiin siihen, mutta se oli silti... no helvetin vaikeeta.
me asutaan todellakin täysin eri puolella suomea: toinen pohjoisessa, toinen etelässä. ja siinä se suurin ongelma onkin, kun on sellaset melkein 800 kilometriä välimatkaa, niin eihän tästä mitenkään toimivaa suhdetta saa. mutta silti, kaikki tää mitä meidän välillä on... ääh, ei enää sanat riitä. me vaan tunnetaan niin suurta yhteenkuuluvuutta. mä en usko mihinkään rakkauteen ensisilmäyksellä enkä "niihin oikeisiin", mutta tämä on sellasta. minkäs teet.
kaikkein vaikeinta tässä nyt vaan on lopettaa yhteydenpito ja unohtaa. meistä ei voi enää tulla mitään viattomia kaveruksia, jotka puhelis asioista kaverimielessä, kun tää juttukin meni niin pitkälle. tää kyseinen henkilö on tällä hetkellä kaikki mitä mä tahdon. kaikki tai ei mitään.
voi luoja. mä toivon niiiiin, ettei oltais koskaan tavattu, mutta samalla toi oli myös täydellisintä, mitä mulle on koskaan elämän aikana sattunut.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ei ny kannata unohtaa sitä mut kyl si kannattais.. mut kyllä te varmaa yhtee pääsette ;) uskokaa siihen :)
Jos tämä oli niin täydellinen sielunveljesi, miksi et ota tähän yhteyttä ja muuta tämän luokse asumaan ja rupee seurusteleen? Tai ylipäänsä et enää tapaile tätä.. miksi?
aloittaja on varmaan nuori ihminen. ei kai se nyt välttämättä voi minnekään muuttaa. aika tyhmä ehdotus. ja varsinkin jonnekin toiselle puolelle suomea :D aika kamalaa.
mut joo, en itse asiassa tiedä, mitä tekisin tossa tilanteessa.