Muistan sen syksyn,ne epätoivoiset hetket
Kirpeän pakkasen
Olin menettänyt uskon ihmisiin
ystäväsi sortuivat huumeisiin
Sinä uskoit ensin heidän valheisiin
Olin syvällä umpikujassa
Tietämättä mihin olen menossa
Lähdin vihoissani kävelemään
Keskellä tietä mistään enää välittämättä
Ilman suuntaa järkevää
Oli mielessä kävellä auton alle
Sinä perääni autolla lähdit
Sinä tajusit
Otit kiinni ja pidit
Veit autoon ja sanoit
Et päästä minua lähtemään
Sanoin et minusta välitä sinäkään
Sanoit että minua rakastat
Sanoit Uskot
minua en heitä
Suutelit
Tuuditit sylissäsi kuin pientä lasta
Nyt tunnen surua vaikka olen jo aikuinen
Silti minulla on vahvuutta,tunnen epätoivoa
Mutten enää sellaista,mitä tunsin silloin
syksyllä
Sillä hetkellä olisin pystynyt itseni tappamaan
Sillä tiellä yksi auto kovaa kohdallani jarrutti
Muistan etten edes tajunnut,
Tiedän suruni pystyn suremaan,kyllä tästä selviän
rakastan elämää,aina se opettaa
Kuolema taas muistutti,
Pääni suosta nosti
vaikka nyt suren
Silti elän
heistä sen aikaisista "ystävistä"ei ole elossa
yksikään.Huumeet veivät mukanaan.Myös oman ystävän reilusti oli hän alle kolmenkymmenen
Kirpeän pakkasen
Olin menettänyt uskon ihmisiin
ystäväsi sortuivat huumeisiin
Sinä uskoit ensin heidän valheisiin
Olin syvällä umpikujassa
Tietämättä mihin olen menossa
Lähdin vihoissani kävelemään
Keskellä tietä mistään enää välittämättä
Ilman suuntaa järkevää
Oli mielessä kävellä auton alle
Sinä perääni autolla lähdit
Sinä tajusit
Otit kiinni ja pidit
Veit autoon ja sanoit
Et päästä minua lähtemään
Sanoin et minusta välitä sinäkään
Sanoit että minua rakastat
Sanoit Uskot
minua en heitä
Suutelit
Tuuditit sylissäsi kuin pientä lasta
Nyt tunnen surua vaikka olen jo aikuinen
Silti minulla on vahvuutta,tunnen epätoivoa
Mutten enää sellaista,mitä tunsin silloin
syksyllä
Sillä hetkellä olisin pystynyt itseni tappamaan
Sillä tiellä yksi auto kovaa kohdallani jarrutti
Muistan etten edes tajunnut,
Tiedän suruni pystyn suremaan,kyllä tästä selviän
rakastan elämää,aina se opettaa
Kuolema taas muistutti,
Pääni suosta nosti
vaikka nyt suren
Silti elän
heistä sen aikaisista "ystävistä"ei ole elossa
yksikään.Huumeet veivät mukanaan.Myös oman ystävän reilusti oli hän alle kolmenkymmenen
Vastaukset 2
Vanhimmat
Koskettavaa tilitystä.
Omista "sen aikaisista" ystävistä on jäljellä joitain... Mutta useita on kuollu, aineisiin tai muuten huumepäissä törttöilyihin, väkivaltaan ja onnettomuuksiin...
Yks hyvin rakas ystävä jonka tunsin jo kouluaikana ja liikuttiin vuosien mittaan paljon yhdessä, pääsi koukusta irti mutta käytteli sitten vielä satunnaisesti, otti vahingossa yliannostuksen muutama vuosi sitten...
Joskus niitä tulee mieleen muistoja kaikenlaisia.
Ja sitäkin ihmettelee välillä, kun on itse säilyny elossa, kaikkien vaiheiden läpi. Mutta täällä sitä ollaan.
HIENOA, KUN SINÄKIN OOT OLEMASSA. Tsemppiä, Nuksquaw.
Opetellaan elämää edelleen...
Halaus sulle,ihanaa kun joku ymmärtää,tiedän että tosi moni on käynyt helvetin läpi samojen asioiden takia,
Aika tekee sen että muistelee niitä hyviä asioita niistä pahoista.Suru saa kaikki palaamaan.Asioita ei pysty millään hautaamaan eri iässä ne vaan käsittelee uudelleen ja eri tavalla.Voimia sullekin:)