Ymmärrystä sylimitalla,
aitoa sympatiaa ja lohdutusta.
Niin paljon sitä tarvitaan,
kun mykkyys vie ilon,
muistojen ruskea peittää muut värit.
Muistoja voi muuttaa,
tehdä päällimmäisestä kirkkaan
kaiken inhimillisyyden nimissä
jotain selittää,
perua kohtuuttomat syytökset
antaa pisara ymmärrystä
käsittämättömyyteen.
Mitä siinä häviää, jos vähän selittää?
Ihmissuhteiden tähden,
uskon ja elämän eteen
muutama silmiin katsottu lause.
Onko sinusta siihen?
aitoa sympatiaa ja lohdutusta.
Niin paljon sitä tarvitaan,
kun mykkyys vie ilon,
muistojen ruskea peittää muut värit.
Muistoja voi muuttaa,
tehdä päällimmäisestä kirkkaan
kaiken inhimillisyyden nimissä
jotain selittää,
perua kohtuuttomat syytökset
antaa pisara ymmärrystä
käsittämättömyyteen.
Mitä siinä häviää, jos vähän selittää?
Ihmissuhteiden tähden,
uskon ja elämän eteen
muutama silmiin katsottu lause.
Onko sinusta siihen?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Kyllä on...haluan että minusta on siihen. Liikaa ei sovi menneitä muistella...
Olen ihminen, joka on valmis puhumaan asiasta kuin asiasta ja saan siitä psyykkistä helpotusta. En ole tottunut, että ihmissuhteissa jätetään asiat roikkumaan ja vain lähdetään lätkimään, ollaan kuin ei koskaan oltaisi tunnettukaan. Itseltä kysyminen ja itselle vastaaminen ei avaa asioiden todellista luonnetta, kun on kyse ihmissuhteista.
Kaikki selvittämätön seuraa kuormana tuleviin suhteisiin. Sen verran on vastuuta omista tekemisistä, että olen itse aina valmis keskustelemaan, jos se jollekin tuottaa helpotusta.
Järki ei aina yllä tunteisiin. Jäynää jostain syystä enemmän kuin aikoihin vanha asia.
silmäkkäin, jos keskustelu pohjautuu vain uusiin valheisiin ja selittely valheisiin.
Luovuttaminen ja uuden aloittaminen tuntuu joskus vain niin hirveän vaikealta, kun en halua loukata ketään ottamalla ihmisiä laastareiksi ja kaatamalla omia epäselviä sotkuja toisen niskaan.
Kuinka paljon helpompaa olisikaan setviä asiat face to face, yhden kerran molemminpuolisesti rehellisinä.
Tämä on runopalsta, mutta toimikoon nyt purkupalstana minulle, tänään. Ahdistus on niin helvetillistä ja aina yhtä yllättäen tulevaa.
Jotkut asiat vaan tarvitsee aikaa,että niistä pystyy puhumaan.No tulipahan kirjoitettua.Tunteistakin on vaikea puhua ennenkuin ne itsensä kanssa selvittää.Itse pelkään satuttavani muita omalla surulla,pelkään sanovani niin pahasti etten saa ikinä anteeksi:(
vaikka en tahtoisikaan,enkä tarkoittaisi.
Sen on oltava niin että menneet on menneitä, mutta niitä ei helpolla unohda. Uuden suhteen tielle ne ei saa "tulla"...
Jos sydämensä aukaisee,
niin vain itselleen pahan olon tunteen lopulta laukaisee...kun ei juttu toimi,
niin mielenterveyden rippeitä jostain poimi.
Olet valmis, kun olet,
sitä ennen vielä sekoilet.
Tarvitset hänet,
unissa vierelläsi hänet näet.
Toteuta unelma tuo, ja kävele hänen luo.
Mitä vielä odotat,
seisoskelemalla unelmasi tuhoat.
Kaikki haihtuu lopulta pois,
jos vain luulet,
että jokin hänet luoksesi tois.
Minulla taitaa olla aivan päinvastaisia kokemuksia sydämensä aukaisemisesta.
"Kun juttu ei toimi, niin mielenterveyden rippeitä jostain poimi" . -En oleta minkään vanhan jutun toimivan, enkä minkään alkavan uudelleen. Olen valmis mihin tahansa, että pääsen menneistä yli.
ja jos toisella ei enää ole harhaluuloja menneen suhteen perusteista. Luuli sitten jossain vaiheessa, mitä luuli.
Suoraan puhuminen on reilua, totuus kirpaisee vähemmän kuin valehtelu.
Mun olo on niin paska etten halua sitä juuri nyt toisen niskaan kaataa,ennenkuin tämä kipu helpottaa.Liikaa huonoja asioita samaan aikaan:(
Oma suru selvittämättä.Olen kai liian syvällinen ja käyn ne läpi tarkkaan.
Silti kaipaan...siksi on parempi odottaa,ettei tuhoa toista omalla surulla.Rakkaus antaa myös tilaa ja aikaa
tunne sinua. Mutta koska sinä tähän juttuuni tartuit, niin toivon että se sinun surusi helpottaa.
Kirjoitustesi perusteella tuskin olet "liian syvällinen".
Aamu taas edessä, uusi sellainen.
Aamuissa asuu kaikki toivo.
Pitää tarkkaan astua sydämenpuoleisella jalalla ylös.
No eipä olisi pitänyt sitten tarttua tähän kun olet arvostelemassa mun syvällisyyttä:(Ajattelin purkaa itseäni,mutta olisi pitänyt jättää se tekemättä.
Tuosta ystäväni kuolemasta on kohta 10 vuotta,mutta nuo tunteet nosti pintaan uusi suru
Kirkas kuin lähteen vesi on kuvajainen katseestas, joka solisi minuun läheisyyttä pulppuavana. Rakkaus on lakkaamatonta pulpuntaa syvistä uumenista - mieltemme vettä sisimpämme janoon. Ei rakenneltuja suihkulähteitä kirkkaine pauhuineen.
Sua Rakastan Nti K.