voi unohtaa ensirakkautaan sellasta mitä ei edes koskaan saavuttanut..Nyt olen ihan hyväs suhteessa, mutta aina tietyin väliajoin mielen valtaa levottomuus. Se sitten teettää kaikkea hölmöä. Montakohan kertaa olen itteni alistanut nöyryytykselle.
Ensirakkaus siis se,joka vei tälle naisrakkauden tielle.
Ensirakkaus siis se,joka vei tälle naisrakkauden tielle.
Vastaukset 1
Vanhimmat
pidäkään unohtaa! Mutta kuten sanoit, ei sellaista sitten enää löydy! Tuskinpa se ensirakkaus-suhdekaan suhtena olisi ollut sen kummempi, mutta toiveet ja haaveet sitäkin korkeammalla. Ihminen tuppaa aina tylsistymään kun sillä menee hyvin, sitä olen ihmetellyt itsessänikin... sitä luulee että out there on jotain valtavan ihmeellistä, vaikka ei se sen kummempaa ole, jonka tiedätkin varmaan jo.
Pitäisi vaan olla tyytyväinen siihen mitä on! SITTEN on eri asia jos suhde on ratkaisevasti menossa pieleen, mutta tylsistymistyytymättömyydestä pitää vaan päästä jollain konstilla aina yli...keksiä sen vanhan muijansa kanssa jotain uutta tai itselleen jotain piristävää...muutakin kuin baarituttavuus!
Mä ainakin rakastan mun ensirakkautta vieläkin... lasken hänet suurimmaksi rakkaudekseni tähän mennessä, vaikka puolisoani rakastankin ihan aidosti. Mutta sellaista toista ei tosiankaan tule, sillä on oma erityinen paikkansa tuolla hyvien muistojen pienessä aarrearkussa...