Muistatko, istuimme kukkulan reunalla,
unelmoiden meistä.
Suutelimme ja kuuntelimme toisiamme
palvoimme yötä.
Sydämeni löi nopeammin, nopeammin, nopeammin.
Nostin käteni kohti eilisen taivasta
laskin silmissäsi loistavat tähdet.
Kesä tuli ja meni, syksy saapui;
lehdet peittivät maan, maan jonka kanssasi
joskus vielä jaan.
Vihamielisyys ja pelko ovat vallanneet katuja
lapsille ei kerrota enää iloisia satuja.
Olenko hullu, jos kaivan hautasi multaa?
Olenko hullu, jos luulen löytäväni kultaa?
Jatkan matkaa, tuulissa ja sateissa
Etsin sinua, joka olet kateissa.
Leijun lehtien mukana kohti taivasta ja merta
Etsin sinua, tule ja suutele minua vielä kerta.
Levitä siipesi, anna tuulen
kuljettaa sinut syliini.
Matkannut olen vastavirtaan, kuin lohi.
Ovatko yksinäiset vuoteni vihdoin ohi?
Itkien saattelen sinut vapauden rajamaille.
Tiedän että kuolet, tiedän tiedän tiedän.
Tähdet lakkaavat loistamasta,
Se mitä sanot katoaa,
Se mitä näet häviää,
Se mitä kuulet hiljenee,
Ei valoa jota seurata, ei köyttä johon tarttua.
En erota yötä päivästä, en mustaa valkeasta.
Ei hoppua, ei hoppua
Tiimalasisi viimeisetkin hiekanjyvät alkavat loppua...
unelmoiden meistä.
Suutelimme ja kuuntelimme toisiamme
palvoimme yötä.
Sydämeni löi nopeammin, nopeammin, nopeammin.
Nostin käteni kohti eilisen taivasta
laskin silmissäsi loistavat tähdet.
Kesä tuli ja meni, syksy saapui;
lehdet peittivät maan, maan jonka kanssasi
joskus vielä jaan.
Vihamielisyys ja pelko ovat vallanneet katuja
lapsille ei kerrota enää iloisia satuja.
Olenko hullu, jos kaivan hautasi multaa?
Olenko hullu, jos luulen löytäväni kultaa?
Jatkan matkaa, tuulissa ja sateissa
Etsin sinua, joka olet kateissa.
Leijun lehtien mukana kohti taivasta ja merta
Etsin sinua, tule ja suutele minua vielä kerta.
Levitä siipesi, anna tuulen
kuljettaa sinut syliini.
Matkannut olen vastavirtaan, kuin lohi.
Ovatko yksinäiset vuoteni vihdoin ohi?
Itkien saattelen sinut vapauden rajamaille.
Tiedän että kuolet, tiedän tiedän tiedän.
Tähdet lakkaavat loistamasta,
Se mitä sanot katoaa,
Se mitä näet häviää,
Se mitä kuulet hiljenee,
Ei valoa jota seurata, ei köyttä johon tarttua.
En erota yötä päivästä, en mustaa valkeasta.
Ei hoppua, ei hoppua
Tiimalasisi viimeisetkin hiekanjyvät alkavat loppua...
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.