Tää on aika rankka aihe tänne palstalle, mutta ajattelin kokeilla, syntyisikö tästä kommentteja muilta.
Vanhin lapsemme alkoi murrosiässä käyttämään huumeita kaveriporukan mukana ja nyt on kulunut yli viisi vuotta siitä, kun saimme siitä tiedon.
Ollaan läpikäyty huostaanotot, sijaiskodit, vankilat, psykiatriset sairaalat ja kuntoutumiskodit. Nyt "kotihoidossa". Yrittänyt itsemurhaa lääkkeillä ym.
Rankkaa on siis ollut, mutta tämä kokemus on kasvattanut meitä monella tavalla. Ollaan koko perhe käyty sellaisen mankelin läpi, että tuntuu perhekin liittoutuneen ulkomaailmaa vastaan ja meistä on tullut entistä läheisempiä toisillemme.
Naapureillekaan kun ei ole "kehdannut" mennä puhumaan, että nuoremme käyttänyt huumeita. Apua ollaan saatu Irti Huumeista ry:n kautta ja ryhmissä istuttu monet vuodet. Vertaistuki onkin paras apumme ollut, kun muut tahot ovat pesseet kätensä.
Onko teillä muilla kokemuksia tällaisesta helvetistä?
En tiedä, tuliko tämä oikealle palstallekaan, mutta ajattelin vähän keventää itseäni ennen yöunille menoa. Jos saisi paremmin taas unen päästä kiinni, kun vuodatan itseäni "sinne jonnekin"....
T. sitkeästä eteenpäin pyrkivä äityliini
Vanhin lapsemme alkoi murrosiässä käyttämään huumeita kaveriporukan mukana ja nyt on kulunut yli viisi vuotta siitä, kun saimme siitä tiedon.
Ollaan läpikäyty huostaanotot, sijaiskodit, vankilat, psykiatriset sairaalat ja kuntoutumiskodit. Nyt "kotihoidossa". Yrittänyt itsemurhaa lääkkeillä ym.
Rankkaa on siis ollut, mutta tämä kokemus on kasvattanut meitä monella tavalla. Ollaan koko perhe käyty sellaisen mankelin läpi, että tuntuu perhekin liittoutuneen ulkomaailmaa vastaan ja meistä on tullut entistä läheisempiä toisillemme.
Naapureillekaan kun ei ole "kehdannut" mennä puhumaan, että nuoremme käyttänyt huumeita. Apua ollaan saatu Irti Huumeista ry:n kautta ja ryhmissä istuttu monet vuodet. Vertaistuki onkin paras apumme ollut, kun muut tahot ovat pesseet kätensä.
Onko teillä muilla kokemuksia tällaisesta helvetistä?
En tiedä, tuliko tämä oikealle palstallekaan, mutta ajattelin vähän keventää itseäni ennen yöunille menoa. Jos saisi paremmin taas unen päästä kiinni, kun vuodatan itseäni "sinne jonnekin"....
T. sitkeästä eteenpäin pyrkivä äityliini
Vastaukset 10
Vanhimmat
Nojaa tähän ja anna itkun tulla. Se puhdistaa.
Se ei ole kenekään syy että lapsesi ja perheesi on siellä helvetissä.
Ehkäpä susta tulee nyt tuki jollekin toiselle perheelle.
Ja muista että syynä ei ole kotikasvatus tai sen puute, huumeittenkäyttäjä on sairas. Olisihan hän voinut tulla juopoksi tai syöpöksi!
Ja ainakin vielä on elossa, jos se yhtään sua lohduttaa.
Mutta tirauta tuohon ja jaksa katsoa tähän päivään valoisammin.
"Ja muista että syynä ei ole kotikasvatus tai sen puute, huumeittenkäyttäjä on sairas."
Mitä paskaa oikein suollat?
Toisinaan niin onkin että kotia ei voi huumeidenkäytöstä syyttää, mutta entä kun voi! Sinä kirjoitat hyvin loukkaavasti, eikä huumeidenkäyttäjä ole välttämättä sairas! Siis jotain skitsofreniaa tai muuta varmaan tarkoitit. Olet hyvin julma ihminen ja varmaan ajattelet että jos joku ei jaksa elämän vastoinkäymisiä ilman kemiallista helpotusta, niin ei sitten, se vaan on sairas.
Niin ja se koti sitten. Lyhyesti sanottakoon että koti oli minulla yhtä helvettiä, pahin asia oli kuitenkin seksuaalinen hyväksikäyttö. En kestänyt sitä, vietin öitäni mahdollisimman paljon poissa kotoa ja sitä kautta jossain vaiheessa tutustuin huumeiden maailmaan. Ja kun keksin kokeilla huumeita, huomasin että joksikin aikaa unohdin kodin ja sen ongelmat. Voin suoraan sanoa, että jos kotini olisi ollut erilainen, niin en olisi huumeita alkanut käyttämään. Turha mitään muuta väittää. Aluksi tietysti sain hetken unohduksen ikävistä asioista, mutta sitten jäinkin koukkuun.
Kyllä sitä olkapäätä tarjotaan, mutta samalla käännetään selkä huumeidenkäyttäjille. Perhehän siinä kärsii, ei huumeidenkäyttäjä itse!
"Toisinaan niin onkin että kotia ei voi huumeidenkäytöstä syyttää, mutta entä kun voi! Sinä kirjoitat hyvin loukkaavasti, eikä huumeidenkäyttäjä ole välttämättä sairas! Siis jotain skitsofreniaa tai muuta varmaan tarkoitit. Olet hyvin julma ihminen ja varmaan ajattelet että jos joku ei jaksa elämän vastoinkäymisiä ilman kemiallista helpotusta, niin ei sitten, se vaan on sairas."
Ja onhan se sairaus,kun/jos pitää pää sekoittaa aineella tai toisella.
Jotkut ottaa viinaa,jotkut ottaa lääkkeitä, jotkut ottaa huumeita,jotkut ylisyö,jotkut alisyö!
On monia tapoja erottaa itsensä arkipäivästä.
Ja kotia voi syyttää,mutta tässä tapauksessa kuulostaa hyvältä kodilta.
Mutta nostan hattua niin sille että olette jaksaneet perheenä kuin sillekin että uskallat ottaa näin painavan asian keskustelunavaukseksi.
Hienoa että olet jaksanut pysyä lapsesi rinnalla kaikista tämän teoista huolimatta, ja pysyt edelleen. Ehkä mietit mitä olet tehnyt väärin tai jättänyt tekemättä? Tuskinpa mitään (jos olisit niin et olisi kirjoittanut tänne huolissasi etkä olisi käynyt mankelia läpi). Olen tuntenut sellaisia huumeisiin kiinnijääneitä jotka ovat tulleet aivan ihanista ja välittävistä perheistä. Osa on aloittanut kokeilunsa kaverien painostuksesta ja siitä että on jotenkin hienoa kokeilla huumetta. Osa taas on halunnut kokeilla jotain jännää, vähän niinkuin eräänlainen seikkailu. Mutta kokeilu vie mennessään.
Mun perhe ei joutunut käymään helvettiä läpi kun aloin itse käyttämään huumeita yläasteella. Ei ne siitä välittäneet. Minä sen helvetin itse kävin läpi. Samalla tuli katseltua muiden huumeiden käyttäjien helvettejä. Pääsin irti, mutta jäin kaipaamaan tukea kotoa. Tai tavallaan en jäänyt koska tiesin sen mahdottomaksi. Olen siis todella kateellinen lapsellesi siitä että hänellä on tuollainen koti ja äiti kuin sinä.
Mutta mitä itse kaipasin pitkään oli lämmin koti ja pitkäpinnaiset, anteeksiantavaiset, ymmärtäväiset ja rakastavat vanhemmat. Sen sinä voit tarjota - eikä kukaan muu. Se on sinun aseesi huumeita vastaan. Ja kyllä niistä pääsee irti. Minä pääsin irti (kiitos rakkaan poikaystäväni), enkä ole ainoa. Eli valoa on kyllä näkyvissä. Jopa sillä kaikkein pimeimmälläkin hetkellä, se on vain tilapäisesti piilossa, mutta tulee kyllä yllättäen esiin.
en nähnyt mitään hyvää,hienoa tai auttavaa siinä,että perhe yritti kuristaa ja näyttää tietä.
Vanhemmat olivat pahimpia; ne eivät missään tapauksessa tehneet mitään paremmaksi kun sekoittuivat elämääni.
Kaikkien on kaikki tärkeä opittava oman kantapään kautta!
Vanhempien kuuluukin sekaantua lapsensa elämään. Se on epänormaalia jos 13 vuotiaan antaa hillua yöt ties missä, tehden ties mitä ja ties millaisessa kunnossa. Se on välinpitämättömyyttä, kyllä nuori sen tietää itsekin. Ei mitään kuristamista vaan välittämistä. Ja sen ikäinen on kuitenkin vielä lapsi vaikka itse kuvitteleekin aivan muuta. Kun tulee vanhemmaksi, sitä toivoo että joku olisi pakottanut pois sellaisesta elämäntavasta kun itse ei tajunnut tai piitannut.
Vanhempien tehtävä on suojella lastaan, ei kuitenkaan yli-suojella, sen sijaan että antaisivat tämän kokea kaiken kantapään kautta. Kun puhutaan huumeista, niin se on raju maailma oppia kaikki kantapään kautta. Olen kyllä sitä mieltä, että sitten kun nuori on 18 vuotias (johonkin se raja on vedettävä), niin sitten tämä saa alkaa vastata itse omista teoistaan. Mutta välittävät vanhemmat eivät kuitenkaan lopeta huolenkantamista vielä siihenkään.
Ehkä se sitten on niin, että kun itsellä on jotain (vaikkapa rakastavat vanhemmat) niin sitä ei osaa arvostaa, vaan pitää sitä omalle reviirille tunkeutumisena.
pöljä viesti sulla
Tämä äityliinin kirjoitus on totuus siitä valtavasta ahdistuksesta, huolesta, pelosta, epävarmuudesta ja voimattomuudesta mitä huumeet ja huumehelvetti saavat aikaan ei vain käyttäjässä vaan läheisissä. Kun sitten katsoo näitä kannabis-vapaaksi kulkueita Helsingissäkin ja vaikka tämän saman suomi24 keskusteluja terveys - huumeet palstalla jossa nuoret kysyvät viattomasti mistä saisi ostaa pilveä tai käyttäjät kertovat kuin sankareina amfetamiinin ja esson toilauksistaan ja ihanista olotiloistaan, kun oikein kehuskellaan ja suorastaan mainsotetaan, niin olo on tyhjääkin tyhjempi. Voimia teille kaikille siellä äitilyynin perheessä.
Tuttu tunne kyllä. Olen itse 15v ja oma veli 16v, kun aloitti huumeiden käytön n. vuosi sitten. On se tietenkin hiukan eri asia, kun itse sait tietää vasta niin myöhään. Itse sain tietää melkein heti.välillä hävettikin veljen puolesta, kun koko kylä sai tietää huumeista ja sun muista rötöstelyistä ja pahoinpitelyistä.
Onneksi veljen huumeiden käyttöön ja muihin rikoksiin puututtiin tarpeeksi ajoissa. Poliisi sai hänet rötöstelyistä kiinni ja poliisiasemalla kävikin ilmi, että veli käyttää huumeita. Veli sitten huostaanotettiin ja vietiin 400km päähän katkaisuhoitoon. totta kai se otti koville, kun veli lähti niin kauas, mutta vain hänen parastaan siinä ajateltiin.
äitinikin on käyttänyt omassa lapsuudessani, eikä todellakaan ollut mukava lapsuus. Onneksi kuitenkin pääsin pois sieltä huumeluolasta ajoissa turvallisesti isän luo, ettei tarvinnut sentään viettää jo 4 vuotiaana öitä yksin kotona.
Mutta nyt asiat ovat menossa parempaan päin. Äiti ollut jo yli 4 vuotta kuivilla ja nyt pääsen muuttamaan kesän aikana takaisin äidin luo. Ja veli päässyt lomille kotiin ja näyttämässä pääsevän irti aineista eikä stoppariakaan jäljellä enään, kuin kolmisen kuukautta. :)