Kiinnostaisi tietää onko muissa uusperheissä törmätty seuraavanlaiseen asiaan.Murrosikäinen tyttö saa isältänsä kaikki periksi!Nuori asuu meillä (asunut 4-vuotta) ja käy vain lomillansa äitinsä luona!Viimeksi eilen tämä nuori huusi,kyseenalaisti minun määräysvaltaani..sai isältänsä luvan tehdä mitä oli suunnitellut ja oli hirveän voitonriemuisen näköinen.Avomieheni antaa kaikki periksi..ei komenna,eikä pidä rajoja.Minun kanssa hän puolestaan tinkaa joka asiasta, ei suostu mihinkään mitä ehdotan!Minusta on alkanut tuntumaan tai olen jo pitemmän aikaa tuntenut olevani hyväksikäytetty kodinkone, jota tämä "pikku akka" isänsä kanssa yrittää pompottaa.Minä komennan ja kiellän ja saan aina sitä negatiivista palautetta!!!
Oma lapseni ei tee tuollaista,hän osaa kunnioittaa äitiään...!
Jos olisin tiennyt silloin kun aloin seurustelemaan kyseisen miehen kanssa mitä hän tuo tullessaan...en olisi alkanut!!!!!
Oma lapseni ei tee tuollaista,hän osaa kunnioittaa äitiään...!
Jos olisin tiennyt silloin kun aloin seurustelemaan kyseisen miehen kanssa mitä hän tuo tullessaan...en olisi alkanut!!!!!
Vastaukset 11
Vanhimmat
Äiti on hullujuoppo j ahäirikkö, lapset haisee ja on huonosti kasvatettuja ja isät on lällyjä ja laiskoja...!
Onneksi maailma on pullollaan näitä ihmepelastajia...!
sinulla on asiat, no voi voi!
mahtaa olla???Ei viestissä ollut kyse lainkaan tuommoisesta niinkuin vastasit!!!!
Avokkisi rajoittaa ja kasvattaa aikuista puolisoonsa mutta ei omaa lastaan? Sehän antaa vallan sille murkulle tehdä mitä lystää. Aikuisten pitää uusperheissäkin vetää samaa linjaa rajoille ja kodin säännöille, muutenhan siitä ei tule yhtään mitään.
Minä lähtisin niin että saisi mies elää kaksistaan virnuilevan murkkunsa kanssa. Voittehan te seurustella erikseen asumallakin sen ajan kun miehen tytär kotona asuu. Tuohan nyt on ihan sairasta jos jollain on perheessä eri oikeudet ja säännöt kuin muilla.
Ihan sama juttu meillä, lapsi on vain poika. Olen huomannut, että minulla on vain velvollisuuksia, ei oikeuksia omassa kodissani. Ehkä vika onkin osittain siinä, että asumme mieheni alun perin omistamassa talossa.
Mies ja poika ovat ne, joiden pillin mukaan pitäisi tanssia. Osallistun kustannuksiin siinä kuin mieskin, suhteellisesti enemmänkin, enkä ihan tyhjätaskuna perheeseen tullutkaan.
Vaikea nähdä enää mitään ratkaisua, muuta kuin lähteä. Mielenterveys on katkolla tällaisessa kuviossa.
Avomiehesi ei saa missään nimessä nujertaa sinun sanomisiasi!!! Keskustelu paikaallaan avomiehesi kanssa ja sen jälkeen istutte kolmisin keskustelemaan ja luotte pelisäännöt YHDESSÄ!
miehesi kanssa kaikista naista konfliktitilanteista ja sopikaa yhteiset saannot. Jos sitten mies naista poikkeaa tilanteen ollessa akuutti, vaadi tilille. Tai kuten joku fiksu neuvoi, sopikaa pelisaannot kaikki kolme yhdessa. Ei tarvitse juosta kysymaan poikkeuslupia keneltakaan.
Ei tarvitse muuttaa yhtaan minnekaan, omasta kodistasi. Kysypa mita miehesi oikein tahtoo, taitaa leikkia hyva kaveri, paha kaveri-leikkia lapsen kanssa nyt ja yrittaa loistaa sinun kustannuksellasi. Puhu suoraan ja kysy, ja vaadi paatoksia. Toimi niiden mukaan. Pyri enemman keskustelemaan ja ihmettelemaan kuin riitelemaan tai syyttelemaan, pysy faktoissa.
Muistappa sitten nämä sanasi,kun oma nuppusi on teini-iässä.
jo 16-vuotias...!!!!
käytöksellään kertoa. Jospa yrittäisit ihan sisarellisesti jutella hänen kanssaan. mistä kenkä puristaa. Tekisit siten hänelle suuren palveluksen, josta hän varmasti osaa olla myöhemmin kiitollinen. Nuori monesti kuvittelee kaikkea ja purkaa sitä käytöksellään ulos. Hän voi olla esim sinun ja oman nuppusi suhteesta kateellinen. Onnea yrityksellesi!!
Ihan selkeästi tytär on kateellinen sinun ja oman lapsesi hyvästä suhteesta eikä osaa sitä muulla tavalla käsitellä. Miten nämä nuoret suhtautuvat toisiinsa, onko heillä minkälainen suhde?
Samanlaisessa tilanteessa olen vähän itsekin, paitsi että miehen tytär ei asu kanssamme ja kateuden aihe on minun kaksi lastenlastani.
En enää halua heidän tulevan samaan aikaan meille, koska tyttö on silloin todella ilkeä sekä minulle että lapsenlapsilleni.
Tottakai rakastan omiani enemmän, sitä en voi missään tapauksessa kieltää. Mutta rakastaahan tyttökin enemmän omaa äitiään, isäänsä, mummojaan yms. eikä se hetkauta minua mihinkään suuntaan.
Hän on vain niin täydellisen ja jokaisen läsnäolevan huomion vaativa, että kokee kilpailijaksi sellaisetkin jotka eivät sitä ole.
Eivät siis ole kilpailijoita, koska painivat eri sarjassa.