Meijän pojalla on kasvoissa hemangiooma...tulin vaan nyt purkamaan tänne ärsytystäni..menee niiiiiin hermo kun saa jokaiselle vastaantulijalle ja kaduntallaajalle sanoa että mikä sillä tossa kasvoissa nyt onkaan.. "onko sitä lyöty, tuleeko siltä verta, onko sillä ruokaa siinä"..
Onhan se rujon näkönen, mutta perkele, antaa olla, ei se kenenkään elämää häiritse...Oon jo oppinu sellasen litanjan minkä sanon kuin automaatti aina kun joku kysyy...ja menee hermot kun kaikki kyttää ja...huoh...Joltain tutulta mä ymmärrän kyllä, mutta kun tuntemattomat ihmiset kaupassakin kyselee ja ihmettelee....
Nyt oon päättäny et jos joku tuntematon kysyy niin sanon vaan että syntymämerkki on, niin ei tarvii enempiä selitellä..
Voi voi....
Onhan se rujon näkönen, mutta perkele, antaa olla, ei se kenenkään elämää häiritse...Oon jo oppinu sellasen litanjan minkä sanon kuin automaatti aina kun joku kysyy...ja menee hermot kun kaikki kyttää ja...huoh...Joltain tutulta mä ymmärrän kyllä, mutta kun tuntemattomat ihmiset kaupassakin kyselee ja ihmettelee....
Nyt oon päättäny et jos joku tuntematon kysyy niin sanon vaan että syntymämerkki on, niin ei tarvii enempiä selitellä..
Voi voi....
Vastaukset 5
Vanhimmat
aika ymmärrettävää...toisaalta ku eihän se muille kuulu...tosi ärsyttävää on sellanen että jos on jotai pikkasen poikkeavaa ni jengi heti rupee kyylää ja hirveesti kyselee..jaksamisia sinne uteliaiden keskelle...:D
tyttönä poskessa hemangiooma ja siihen pisti ampiainen kun olin ihan vauva,se turposi siitä todi idoksi ja vasen silmä oli hiukan enemmän kiinni kuin oikea.se leikattiin pois vasta kun olin 5v.muistan vieläkin kun vanhan tädit tuijotti ja jotkus sano "hyi kamala,mikä tytöllä on poskessa"..itkin joka kerta ja ne idiootit jäi vaan tuijottamaan.lun vanhempani sai tarpeeksi näistä tyhmistä tyypeistä,isä vastasi kerran vanhalle ämmälle joka kysyi että "mikä kauhee toi juttu on poskessa",niin sano että "SYFILIS!!!!!" ja johan meni ämmä hiljaseks!
jotkut ihmiset moittivat vanhempiani,että miksi eivät leikkauttaneet sitä pois,kun näytin niin kaamealta,totuus oli se,ettei lääkärit suostuneet leikata sitä ennen 5vuotis syntymäpäivääni,sillä halusivat odottaa että jos turvotus laskee itsestään,ja siinä oli niin paljn verisuonia,että leikkaus oli niin suuri riski..
nyt kuitenkin 17vuotta leikkauksesta,tuo arpi poskessa häiritsee minua vielä,lähinnä niiden kommenttien takia joita sain ilkeiltä,tyhmiltä ihmisiltä,mutta kuulemma sitä arpea ei oikeesti enää edes huomaa..ne kommentit vaan jäi päähän loppuelämäkseni!
ihan rohkeesti sanot vaan ihmisille vaikka jotka kysyvät että "suksi vittuun" tai muuta mukavaa=)
hyvää kesää teille=)
Tiedän tunteen ja itselläni on samankaltainen tilanne.
Meidän tytöllä on taas kaulassa suhteellisen iso Lymfangiooma eli imusuonikasvain. Pullistuu sillain rumasti tytön itkiessä tai kääntäessään päätään.
Tyttäreni on vasta 3 kuukautta ja takuuta ei ole, että saadaanko kasvainta kokonaan poistettua. Jos saadaan niin on suuri riski, että uusiutuu koko elämän ajan.
Emme me ole tilanneet lapsillemme poikkeavuuksia, mutta ulkopuoliset eivät aina sitä ymmärrä vaan jäävät tyhminä kyselemään ja tuijottamaan.
Itseäni jo valmiiksi pelottaa tytön tulevaisuus, koska pelkään, että kuinka paljon lastani tullaan kiusamaan tämän "virheen" takia, varsinkin jos sitä ei saada poistettua. Tyttö on muuten eloisa ja vilkas neiti. Ei tarvitse ulkopuolisten tuoda lisää ahdistusta elämään....
minulla syntymästä asti ollut kaksi tod isoa luomea kasvoissa..leikattiin ne vasta eka luokalla ja siihen asti sain koko ajan kuulla kommenttia luomistani, olivat vielä aivan pyöreitä muodoiltaan.
leikkaus hieman epäonnistui ja kasvoi paljon arpikudosta joten arvet näkyivät todella hyvin, eli kyllä sai kiusausta alkuun koulussa kuulla ympyröistä naamassa...oli arpinaamaa, kuka sua on ampunu jne.. mut jotenki onnistuin vaientaa kaikki vain olemalla kommentoimatta, tai sanoin aina vaan niinkuin äiti opetti et mulle on vaan luotu tällaisii:) ja kaikki kun tottui näihin antoivat asian olla, eikä se ole koskaan mun elämää niin hidastanut, mutta ei voi valehdella ettei sitä itse olisi miettiny et mitähän tuoki poikaystävä musta miettii jne..mut ikinä en kysyny, koska oppinu sen että huomauttamalla itse asiasta muutkin kiinnittää enempi huomioo jne..
17v kuitenkin kysyin lääkäriltä voisiko näille jotain vielä tehdä, niin laittoi lähetteen aivan plastiikkakirurgille joka leikkasi uudelleen ja teki todella hyvän työn..nyt tuskin arpia huomaa ja moni kysyy mikä minussa on uutta, eivat tavallaan keksi kun arvet olleet niin osa mun elämää, ettei kukaan niit ajatellu, mut kyl mulla on nyt kuitenki olo parempi...
pojilla arpi on vain kaunistus, tuo komeutta ja ainahan tytöt on kiinostunut miehistä mistä tuo ja tuo tuli jne:)
mut älä ota paineita, jos muut kyselee niin vastaa vain et luoja loi, onneks sen saa joskus pois jne..älä rupea tarkasti esittämään koska se lisää vaan kiinnostusta, esitä aina asia niinkuin se olisi pikku juttu vaikka itsellesi varmasti kova juttu onkin, mutta kun et sinä niitä huomio niin poikasikin kasvaa ajatellen et mikäs näissä luojan luomia..mutta jos aina jaksaa selittää pohtia jne poikasikin oppii ajattelemaan et täs on jotain outoa ja mä olen erikoinen..en tiijä, tuli niin sekavaa tekstiä mut toivottavasti ymmärsit.. kärpäsestäkin saa aina härkäsen ja härkäsestä kärpäsen ihan jos tekee päinvastoin..tää on mun mielipide:)
hemangiooma minua, tai isää tai isovanhempia yms häiritse, eniten ärsyttää kun vieraiden ihmisten on pakko aaaaiina kysellä ja udella...hmm..tuo "luoja loi" on aika hyvä, pitää rupee sanomaan sitä :)