Hei, olen jo 76 vuoden iässä oleva isoäiti. Lapsuudessani sain hyvin tiukkaa opetusta, kuin monet muutkin. Minut opetettiin hyvin epähyväksyväiseksi, ja tämä näkyi minussa hyvin paljon. Silti, epäilin useasti näiden opetusten totuuspohjaa. Aloin n. 16-18 vuoden iässä huomata, että asiat mitä vanhempani ja muut sukulaiset sanoivat esim. mustaihoisista eivät olleet lainkaan totta. Minä olin ainoa joka tuntui olevan halukas auttamaan heitä tuolloin. Silloin mustaihoiset olivat hyvin harvinainen näky, ja monia hölmöjä uskomuksia levitettiin.
Kuitenkin, haluan nyt siirtyä aiheeseen, joka on homoseksuaalit. Kun muutin ensimmäistä kertaa asumaan yksikseni, minä muutin jokseenkin... Modernimpaan asuinpaikkaan. Huomasin että naapuristossa oli jotain outoa. Useita miehiä asui yhdessä, jotkut esittävät veljeksiä, toiset sanoivat että se tuli halvemmaksi. Monia, monia keinoja piilottaa totuus. Minä olin muuttanut homoseksuaalien suosimaan kaupungin osaan.
Kasvatustaustani näkyi käytöksessäni välillä, saatoin olla hyvinkin arvosteleva tietämättäni totuutta. Useita kertoja saatoin kävellä kaduilla, tai portaikossa, huomatakseni tämän seksuaalisen vähemmistön kukkivan piilossa. Minä aloin miettiä, että oliko tämäkin vain pelkkää ennakkoluuloa? Vanhempani olivat opettaneet että homoseksuaalisuus on syntiä, ja siitä joutuu helvettiin. Aloin epäillä sitä hyvin paljon. Nämä miehet näyttivät onnellisilta, ja he eivät tehneet pahaa kenellekään.
Asuin tuossa naapuristossa koko ikäni, ja vieläkin asun. Olin hankkinut itselleni miehen, jonka ajatusmaailma oli hyvin samanlainen kuin itselläni. Hän oli hyväksyväinen, reilu ja avulias. Avioliittomme oli onnellinen, mutta jokseenkin lyhyt. Hän nimittäin kuoli autokolarissa. Suruni jakoivat kanssani lapseni, ja naapuriston vähemmistö. He olivat hyvin avuliaita. Sukulaiseni eivät edes vastanneet hautajaiskutsuun. He näkivät minut syntisenä.
Kun lapseni muuttivat pois, tuli minusta melko yksinäinen. Minulla on aina ollut kauhea lonkkavika, joten minulla oli joitakin vaikeuksia elämisessäni. Naapuristo kuitenkin jaksoi auttaa minua.
Naapuriini oli muuttanut mies, joka kasvatti lasta yksin. Ihmettelin, että miten se oli mahdollista, tälläisessä yhdyskunnassa. Hänkin paljastui homoseksuaaliksi, ja hänellä oli pari, jonka kanssa he kasvattivat tuota poikaa. Myönnän, että minulla oli omia epäilyksiäni, että pojasta kasvaa jotenkin outo, hylkiö. Mutta näin ei käynyt.
Pojasta kasvoi suosittu lapsi. Hän oli hyvin avulias, ja homoseksuaalien kasvatus ei näkynyt hänessä mitenkään. Hän oli täysin hetero, toisinkuin jotkut luulevat tälläisen kasvatuksen vaikuttavan. Tämä poika auttoi minuakin, useasti. Kun lonkkavian takia en jotain pystynyt kantamaan, hän minua auttoi. Hänet olivat kuulemma vanhemmat hyljänneet, syystä tai toisesta. Hyvin surullista, mutta hän sai uuden mahdollisuuden. Ja todennäköisesti paremman elämän.
Omien kokemuksieni mukaan, ihmisen seksuaalisuus ei vaikuta mitenkään siihen miten hän käyttäytyy. Ihminen itse päättää miten hän sen tekee. Itse en tiedä syntyvätkö nämä miehet homoseksuaaleiksi, vai tulevatko, se ei ole tärkeää. Heidät kuitenkin pitää hyväksyä tässä modernissa yhteiskunnassa. Jopa minä, vanha huppana mummo, näen tämän.
Anteeksi... Tästä tuli hyvin pitkä kirjoitelma. Mutta olen aina halunnut kertoa kokemuksistani. Ihmiset eivät tunnu välittävän tai kuuntelevan... Eivät lapsuudessani, eivätkä nykyaikana. En voi kertoa kaupunkiani, katua tai näiden ihmisten nimiä. Sehän olisi yksityisyyden rikkomista.
Kuitenkin, haluan nyt siirtyä aiheeseen, joka on homoseksuaalit. Kun muutin ensimmäistä kertaa asumaan yksikseni, minä muutin jokseenkin... Modernimpaan asuinpaikkaan. Huomasin että naapuristossa oli jotain outoa. Useita miehiä asui yhdessä, jotkut esittävät veljeksiä, toiset sanoivat että se tuli halvemmaksi. Monia, monia keinoja piilottaa totuus. Minä olin muuttanut homoseksuaalien suosimaan kaupungin osaan.
Kasvatustaustani näkyi käytöksessäni välillä, saatoin olla hyvinkin arvosteleva tietämättäni totuutta. Useita kertoja saatoin kävellä kaduilla, tai portaikossa, huomatakseni tämän seksuaalisen vähemmistön kukkivan piilossa. Minä aloin miettiä, että oliko tämäkin vain pelkkää ennakkoluuloa? Vanhempani olivat opettaneet että homoseksuaalisuus on syntiä, ja siitä joutuu helvettiin. Aloin epäillä sitä hyvin paljon. Nämä miehet näyttivät onnellisilta, ja he eivät tehneet pahaa kenellekään.
Asuin tuossa naapuristossa koko ikäni, ja vieläkin asun. Olin hankkinut itselleni miehen, jonka ajatusmaailma oli hyvin samanlainen kuin itselläni. Hän oli hyväksyväinen, reilu ja avulias. Avioliittomme oli onnellinen, mutta jokseenkin lyhyt. Hän nimittäin kuoli autokolarissa. Suruni jakoivat kanssani lapseni, ja naapuriston vähemmistö. He olivat hyvin avuliaita. Sukulaiseni eivät edes vastanneet hautajaiskutsuun. He näkivät minut syntisenä.
Kun lapseni muuttivat pois, tuli minusta melko yksinäinen. Minulla on aina ollut kauhea lonkkavika, joten minulla oli joitakin vaikeuksia elämisessäni. Naapuristo kuitenkin jaksoi auttaa minua.
Naapuriini oli muuttanut mies, joka kasvatti lasta yksin. Ihmettelin, että miten se oli mahdollista, tälläisessä yhdyskunnassa. Hänkin paljastui homoseksuaaliksi, ja hänellä oli pari, jonka kanssa he kasvattivat tuota poikaa. Myönnän, että minulla oli omia epäilyksiäni, että pojasta kasvaa jotenkin outo, hylkiö. Mutta näin ei käynyt.
Pojasta kasvoi suosittu lapsi. Hän oli hyvin avulias, ja homoseksuaalien kasvatus ei näkynyt hänessä mitenkään. Hän oli täysin hetero, toisinkuin jotkut luulevat tälläisen kasvatuksen vaikuttavan. Tämä poika auttoi minuakin, useasti. Kun lonkkavian takia en jotain pystynyt kantamaan, hän minua auttoi. Hänet olivat kuulemma vanhemmat hyljänneet, syystä tai toisesta. Hyvin surullista, mutta hän sai uuden mahdollisuuden. Ja todennäköisesti paremman elämän.
Omien kokemuksieni mukaan, ihmisen seksuaalisuus ei vaikuta mitenkään siihen miten hän käyttäytyy. Ihminen itse päättää miten hän sen tekee. Itse en tiedä syntyvätkö nämä miehet homoseksuaaleiksi, vai tulevatko, se ei ole tärkeää. Heidät kuitenkin pitää hyväksyä tässä modernissa yhteiskunnassa. Jopa minä, vanha huppana mummo, näen tämän.
Anteeksi... Tästä tuli hyvin pitkä kirjoitelma. Mutta olen aina halunnut kertoa kokemuksistani. Ihmiset eivät tunnu välittävän tai kuuntelevan... Eivät lapsuudessani, eivätkä nykyaikana. En voi kertoa kaupunkiani, katua tai näiden ihmisten nimiä. Sehän olisi yksityisyyden rikkomista.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Oli todella mukava lukea kirjoitustasi. Toivotottavasti sinunlaisia ihmisiä oli enemmän Suomessa niin kaikki olisi paremmin.
Kiitos!
Nm. Kataisen mummo. En ole pitkään aikaan lukenut yhtä hienoa mielipidekirjoitusta.
Itse olen nuori ja minun on ehkä vaikea ymmärtää 1930 - 1940-lukujen kontekstia. Sen sijaan jonkinlainen näppituntuma minulla on tiukasta, konservatiivisesta, kasvatuksesta, koska olen syntynyt (esikois-)lestadiolaiseen perheeseen.
On hienoa, että ymmärrät meitä homoseksuaaleja. On mielestäni kumminkin kohtuutonta vaatia etenkin varttuneemmalta väeltä, että heidän pitäisi täysin ymmärtää meitä homoja. Täytyy kumminkin muistaa, että homous poistui sairauksien listalta vasta 1980-luvulla - silloin, kun minä synnyin. Myös homoutta syntinä pitäviä pitää ymmärtää, vaikka itse olisi mitä mieltä tahansa.
On täysin ällistyttävää että olet tuota mieltä :D Siis anteeksi tarkoitan sitä että en tunne tai tiedä yhtään sinun ikäistäsi joka ajattelisi noin. Olet avarakatsesin mummo jota tiedän =) (Moni vanha ihminen ajattelee edelleenkin juuri niinkuin vanhoina aikoin on opetettu, tiukkaa linjaa)
Mielestäni pahempi "synti" on se että luokittelee ihmiset...
Minusta olet supermummo !!! =)
Tuollaisia pitäisi olla miljoonia enemmän. Oma mummo varmaan oksentaisi inhotuksesta.. ://
Kaikki kunnioitus sinulle!