Voi kunpa kuntaliitosten kuviot tapahtuisivatkin vapaaehtoisesti ja järjen nimissä. Maakunnassa mietittäisiin oikeasti ja rehellisesti, että missä kuvioissa oikeasti kannattaa olla mukana, ja miten kuntasuhteita kannattaa järjestellä, että kokonaisuus on osiaan suurempi summa. Pohdittaisiin aidosti palvelurakenteiden uudistamista, mietittäisiin kuntarajat ylittäviä malleja, ovatko parempia - jos ei, niin sitten painetaan jarrua.
Mutta kun suomalaisen kansalaisen maksamien verorahojen käytön tehokkuutta ja kansalaisen saamia palveluita ohjaavat esimerkiksi seuraavat tekijät:
- vakiintunut käytäntö
- luottamushenkilöiden ja virkamiesten halu säilyttää paikkansa
- luottamushenkilöiden ja virkamiesten halu säilyttää työnsä ja toimintaympäristönsä muuttumattomana
- luottamushenkilöiden ja virkamiesten halu pysyä isoina kaloina pienessä lammikossa, väliäkö miten mutaista se vesi jo olisi
- puolueiden paikkaluku ja suhteellinen paikkamäärä valtuustossa
- yksittäisen hyvänveljen pelaaminen johonkin sopivaan asemaan
- haluttomuus yrittääkään organisoida tehtäviä jonkun toisen ihmisen tai tahon kanssa
- valtataistelu olemattoman imagon, valheellisen valta-aseman ja mitä ihmeellisimpien uskomusten näennäispuolustamiseksi
- jopa silkka kiusanteko naapurikuntaa kohtaan; jopa tasolla "vaikka tulisi meille kalliiksi, vielä kalliimmaksi tulee naapurille, kun tehdään just päinvastoin kuin heille olisi järkevintä".Keskipohjanmaalta löytyy tänä päivänäkin kuntia, joiden toiminnassa ei ole eräissä portaissa pahemmin järjen häivää. Ihan oikeasti, hallinto voi olla hyvin neuroottista, ja keskittytään ainoastaan "ulkopuolelta tulevan uhan" torjuntaan. Joissain kunnissa mennään paikoin tasolla, jossa säkillä kannettaisiin rahaa sisään, mutta reaktio on hyvin mielenkiintoinen. Lähes mistä tahansa vastapuolen positiivisestakin lauseesta löytyy jokin mörkö, tai sitten hoetaan jotain vanhaa mörkötarinaa. Välillä on tullut nähtyä hölmistyneitä ilmeitä, jonka jälkeen haetaan käytännössä aivan mikä tahansa selitys, jonka tehtävä on ylläpitää omaa kulissia yllä. Ja nimenomaan leimata muu maailma uhkaavaksi, vääräksi ja vaaralliseksi.
Mutta kun suomalaisen kansalaisen maksamien verorahojen käytön tehokkuutta ja kansalaisen saamia palveluita ohjaavat esimerkiksi seuraavat tekijät:
- vakiintunut käytäntö
- luottamushenkilöiden ja virkamiesten halu säilyttää paikkansa
- luottamushenkilöiden ja virkamiesten halu säilyttää työnsä ja toimintaympäristönsä muuttumattomana
- luottamushenkilöiden ja virkamiesten halu pysyä isoina kaloina pienessä lammikossa, väliäkö miten mutaista se vesi jo olisi
- puolueiden paikkaluku ja suhteellinen paikkamäärä valtuustossa
- yksittäisen hyvänveljen pelaaminen johonkin sopivaan asemaan
- haluttomuus yrittääkään organisoida tehtäviä jonkun toisen ihmisen tai tahon kanssa
- valtataistelu olemattoman imagon, valheellisen valta-aseman ja mitä ihmeellisimpien uskomusten näennäispuolustamiseksi
- jopa silkka kiusanteko naapurikuntaa kohtaan; jopa tasolla "vaikka tulisi meille kalliiksi, vielä kalliimmaksi tulee naapurille, kun tehdään just päinvastoin kuin heille olisi järkevintä".Keskipohjanmaalta löytyy tänä päivänäkin kuntia, joiden toiminnassa ei ole eräissä portaissa pahemmin järjen häivää. Ihan oikeasti, hallinto voi olla hyvin neuroottista, ja keskittytään ainoastaan "ulkopuolelta tulevan uhan" torjuntaan. Joissain kunnissa mennään paikoin tasolla, jossa säkillä kannettaisiin rahaa sisään, mutta reaktio on hyvin mielenkiintoinen. Lähes mistä tahansa vastapuolen positiivisestakin lauseesta löytyy jokin mörkö, tai sitten hoetaan jotain vanhaa mörkötarinaa. Välillä on tullut nähtyä hölmistyneitä ilmeitä, jonka jälkeen haetaan käytännössä aivan mikä tahansa selitys, jonka tehtävä on ylläpitää omaa kulissia yllä. Ja nimenomaan leimata muu maailma uhkaavaksi, vääräksi ja vaaralliseksi.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Olen seuraillut pitkään osin ruotsinkielisen pohjanmaan sisäänpäin kääntynyttä menoa.
No, todellisuus on itse asiassa erittäin monijakoinen, ja kielikysymys on vain yksi lukemattomien todellisten tai keinotekoisten liittymisten - tai yhteistyön - esteitä. Mielessä välähti myös takavuosien siirtolaiskysymys, ja kovimmat uudelleenasuttamisen vastustajathan löytyivät ruotsinkielisistä - ja silloisista tilallisista.
Voisi yksinkertaisesti huomata näiden valtapiirien ehkä olevan nykyäänkin kovimpia kuntauudistusten vastustajia. Vaan eipä ole. Enemmänkin tuolla taidetaan ylläpitää vanhaa naapurikateutta, kiinni omista poliittisista luottamus- ja virkamiespaikoista, kuntatyöpaikoista, valtion kautta tulevista tulonsiirroista, omasta vallasta ja asemasta pienessä lammikossa. Ja tietysti myös pohdiskellaan kansalaisen asemaa muuttuneessa kuntaympäristössä oikeastikin. Tosin ei ilmeisesti riittävästi, koska uskoisin monessa paikoin toisenlaisen kuntarakenteen ja kuntien toiminnan olevan nimenomaan kansalaiselle pitkällä aikavälillä hyödyllisempää.