Kysymys yksinhuoltajille: Miten suhtaudutte lapsenne mustasukkaisuuteen, mikäli yritätte suhdetta mieheen ? Olen tutustunut mukavaan naiseen, joka on asunut vuosia tyttönsä kanssa (nyt 7-vuotias). Tytär tarkkailee koko ajan, kun olen kylästelemässä, nukkuu äitinsä vieressä, ei hyväksy keskinäistä suuteluamme. Yritän huomioida tytärtä parhaani mukaan, mutta olemme seurustelleen vasta kaksi kuukautta, joten tytär vierastaa vielä minua. Minusta äiti antaa tyttären määrätä liikaa suhdettamme. Minusta ainakin on lapselle turvattovampaa nähdä äitiänsä lyötävän kuin suudeltavan. En haluaisi, että lapsi tulee väliimme.
yh:n lapsi
Rakastunut
7629
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
joo ei pitäisi sekoittaa lapsia suhteseen joten ei muuta ku siitä vaa.. ei lasta päästä suhteen väliin sillä suhde on kahen aikuisen juttu ei lasten.. yks. mies vain.. tosin en ole yh.
Tytär on vielä niin pieni, että hänen tulee olla äidilleen ensisijalla. Jos sinä jaksat hitaasti ja rauhallisesti alkaa kasvattaa suhdetta tyttäreen, niin se on hyvä ja oikein. Mutta kahden kuukauden seurustelun jälkeen ei vielä ole mikään ihme, että tytär suhtautuu sinuun epäluuloisesti. Voitte huomioida tytärtä paljon silloin, kun hän on vielä hereillä sinun siellä ollessa. Ja suutelemiset voitte jättää siihen, kun lapsi jo nukkuu. Älä vielä yritä jäädä yöksi samaan sänkyyn! Äiti voi vähitellen alkaa totuttaa tyttöä nukkumaan omassa sängyssään.
Hiljaa hyvä tulee, jos olet kärsivällinen!
Lapsen etu varmaan on se,että etenette hitaasti. Mutta syvästi ihmettelen sitä kuinka äiti antaa lapsen määrätä noinkin voimakkaasti teidän suhteestanne. Vaikuttaa ainakin siltä että olet vakavissasi tuossa suhteessa,joten lapsellekin olisi tehtävä selväksi ettei maailma tosiaan pyöri jonkun 7-vuotiaan navan ympärillä. Tuon ikäisen ei ensinnäkään mielestäni enää pitäisi nukkua äitinsä kanssa,vaan ihan siellä omassa sängyssä.
Tulee näitä muitakin juttuja lukiessa mieleen,että on lapset tosiaan ottaneet paikkansa perheen päättävänä osapuolena. Eikö asia kuitenkin ole niin,että aikuinen päättää asioista selittäen lapselle missä mennään ja miksi.
Olen joutunut miettimään lapsikeskeisyyttä seurustelumme aikana. Tapailimme ensin 4 kk ennen kuin tutustuin tyttäreen. Minusta yksinhuoltajan elämä keskittyy liikaa vuosien tottumuksesta lapseen ja siinä unohtuu pieni itsekkyys. Itsellänikin on lapsia ja mielestäni pitää asettaa tietyt rajat. Tärkeintä on kuitenkin, että lapsella on turvallinen koti ja rakastava vanhempi. En usko, että äidin miesystävä voi sitä pilata. Mielesäni olen ihan kunnollinen kaveri.
No kun minä tutustuin mieheen jolla on lapsi (3-vuotias, yhteishuoltajuus) niin me teimme jotenkin vaistomaisesti niin että ensimmäiset kuukaudet kun olimme kaikki yhdessä niin välttelimme suutelua ja halailua lapsen edessä.. Koska tilanne oli tietenkin uusi ja outo myös lapselle, että isi pussailee muita kun äitiä ja tarviihan lapsikin tutustumis aikaa minuun. Ei kenestäkään voi heti pitää. No nyt voin sanoa että oli oikea ratkaisu edetä hitaasti, koska nykyään lasta ei häiritse ollenkaan jos miehen kanssa pussailemme, tulee itsekin minua pussailemaan ja halailemaan..
Minusta sinun pitäisi tajuta se että se lapsi on äidilleen tärkein, älä ajattele että sun on pakko sietää tätä lasta vaan HALUA oppia tuntemaan hänet! Muuten ei onnistu, ei varmasti! Useimmat lapset on oikeasti ihania kunhan heihin ensin tutustuu, voivat olla aluksi epäluuloisia mutta kun huomaavat että olet kiva kaveri niin avautuvat..
Tsemppiä!
Jospa tyttö ei vain uskalla luottaa ja kiintyä muutaman kuukauden välein vaihtuviin vieraisiin setiin pettyäkseen aina vain uudelleen ja uudelleen...
Tämä nyt vain tällaisena samanlaista tilannetta sivusta seuranneen arveluna. Eihän asiat välttämättä aina noin ole...
Anna itsellesi, naisystävällesi ja hänen lapselleen riittävästi aikaa tutustua ja sopeutua. Aikanaan, jos/kun osoittaudut heidän luottamuksensa arvoiseksi, asiat muuttuvat parempaan päin.
Vielä selvennyksenä. Tilanne on päinvastoin eli olen ensimmäinen miesystävä pariin vuoteen. Tytär ei nimenomaan ole tottunut ajatukseen, että äiti kiinnittäisi huomiota muuhun kuin itseensä. Olemme kuitenkin päättäneet edetä rauhallisesti eli en tyrkytä itseäni liikaa. Minulla ainakin olisi kova tarve päästä viettämään perhe-elämää. Täytyy vain jaksaa kärvistellä.