huostassa olleita lapsia,heidän mielipiteitään.
Parasta
olisi kuulla
251618
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
jälkeen kun huostaanotto on purettu ja lapsi on jo turvassa.
Minulla on 3 isoveljeä. Äitini kuoli ollessani hyvin pieni ja isäni oli pikkurikollinen. Isä huolehti meistä ihan hyvin eikä sen puolelta ollut varsinaisia ongelmia. Kuten arvata saattaa isällä oli kuitenkin ongelmia lain kanssa ja lopulta hän sai usean vuoden vankilatuomion. Olimme olleet hänen aikaisemmat linnareissunsa mummomme luona (olivat olleet vain pari kuukautta), mutta nyt sossu päätti laittaa meidät sijoitukseen. Minä olin tuolloin 10-vuotias.
Sijaisvanhemmat olivat alussa sinänsä mukavia ihmisiä. Vanhin veljeni ei koskaan oppinut pitämään heistä ja riiteli sijari-isän kanssa aika paljon. Lopulta eräänä päivänä riita meni väkivaltaiseksi ja veljeni löi häntä. Veljeni tuolloin 17-vuotias ja lähti samana iltana sijaisperheestä. En tarkalleen vieläkään tiedä mitä oikeasti heidän välillään tapahtui, mutta en muista että veljeni olisi isän kanssa ikinä riidellyt mistään. En myöskään tiedä löikö sijari-isä veljeäni. No veljeni joutui nuorisokotiin, josta sittemmin karkasi ulkomaille. Hänestä tuli ihan täysipäinen ihminen.
Toinen veljeni seurasi isän jalanjälkiä ja on tällä hetkellä vankilassa. Kolmas veljeni lähti sijaisperheestä samana päivänä kun täytti 18 vuotta ja hänkin vihasi perheen isää ja riiteli tämän kanssa aika usein.
Kun toiseksi vanhin veljeni pidätettiin ensimmäistä kertaa (hän oli tuolloin 16-vuotias) niin ote kiristyi meidän muidenkin kohdallani. Vanhin veljeni oli jo lähtenyt. Äkkiä he kieltäytyivät viemästä meitä tapaamaan isää ja rajoittivat kaikkea. Me emme olleet tehneet mitään, mutta saimme ns. kollektiivisen rangaistuksen! Sen jälkeen minäkin aloin vihata sijarivanhempia. He olivat aikaisemmin olleet ihan ok ja mukavia, mutta me kuitenkin rakastimme isäämme todella paljon. Myös yhteydenpitoa mummoon rajoitettiin. Olimme aikaisemmin aina pääseet kesällä mummolle, mutta sijaisvanhemmat eivät tykänneet siitä, että mummo vei tapaamaan isää. Isällä ei ollut päihdeongelmia ja vastaavia sekä sossusta oltiin sitä mieltä, että kun isä pääsee pois niin huostaanotto puretaan. Nyt sijaisvanhemmat kuitenkin alkoivat vastustaa huostaanoton purkua.
Karkasimme tapaamaan isää ja lähettelimme hänelle salaa kirjeitä. Alkuun sijaisperhe oli tukenut yhteydenpitoamme, mutta silloin kuulemma isällä oli ns. huono vaikutus meihin.
Aikanaan isä sitten pääsi pois ja minä olin silloin vielä alaikäinen. Sossu purki huostaanoton sijaisperheen ankarasta vastustuksesta huolimatta.
toimivia sossuja. Kaikki eivät sitä nimittäin ole.
esimerkistä saamme huomata, niin sossu lopulta kuitenkin päättää niin tai näin, sanoi sijarit ihan mitä tahansa.
Vain sossun harkinnan mukaan toimitaan ja vastuu on heillä kaikista päätöksistä.
Juuh meidän kohdallemme sattui todella hyvin. Olen todella kiitollinen sille sossutädille, joka luotti omiin havaintoihinsa eikä sijarivanhempien lausuntoihin. Oli sossulta tavallaan erittäin rohkeaa nähdä, että erittäin vakavastakin rikoksesta tuomittu ihminen voi olla silti hyvä isä. Meilläkin ainut ns. kosketus isän ammattinvalintaan oli poliisit, jotka joskus kävivät häntä kyselemässä. Ei koskaan yhtään rikottua lupausta (joita sitten sijariperheessä saimme yllinkyllin kokea).
Isä ei olekaan sitten mitään katunut niin paljon kuin sitä, että menetti niin monta vuotta meidän elämästämme. Vielä pahemmaksi sen olisi tehnyt se, jos olisimme totelleet sijarivanhempia emmekä menneet salaa vankilaan.
Uskon itse, että meille olisi ollut parempi olla mummolla tai lastenkodissa/nuorisokodissa (jos olisimme saaneet olla yhdessä) kuin sijaisperheessä. Pienille lapsille ja vaille vanhempien rakkautta jääneille lapsille sijariperhe voi olla pelastus ja tarkoittaa todella hyvää. Mutta lapsille, joilla on rakastavat vanhemmat niin uskon, että täysin vieraaseen perheeseen väkisin liittäminen ei ole kovin hyvä kokemus.
kaukana itsenäisestä, omaa epävarmuuttaan ottaa vaikutteita ja tukea epäpäteville päätöksilleen joka ilman suunnasta. Ja sijareillahan niitä vanhemmista vieraannuttamisideoita riittää.
Noin huostaanotetut lapset aina puolustelevat vanhempiaan. ei se ole mitään lasten rakastamista jos hankkii linnatuomioita! ei sellainen vanhempi sopivi vanhemmaksi!!!
kyllähän sen näkee millainen tämä "hyvä isä" on ollut kun pojastakin tulee rikollinen ja muutenkin väkivaltaongelmia! ei taas ei lasten parasta ajateltu kun huostaanotto purettiin! jos saa pitkän tuomion niin se osoittaa ettei sovi vanhemmaksi!
laitettu vanhemmuuden, isyyden tai äityiden poissulkevaksi? En löydä sellaista kohtaa.
Linnanhan on iät ja ajat laitettu myös
ihan "kunnon" veroja maksavia kansalaisiakin ja nimekkäitä julkisuuden henkilöitä,
jopa poliitikkoja ja virkamiehiäkin
monen vuoden linnatuomioita istumaan.
jos sinä nyt vaan keskittyisit hoitamaan ja huoltamaan niitä yhteiskunnan hoitoosi uskomia lapsia ja nuoria
"110 lasissa"
ja jättäisit suosiolla politiikan teon itseäsi .....
oliko tämä joku provo?
Ei kai isän ja lapsen väliseen rakkauteen vaikuta mikään ulkopuolinen tekijä. Jos isä on hyvä lapsilleen ja pystyy kaikesta huolimatta olemaan turvallinen aikuinen johon lapsi voi tukeutua, niin se mitä hän ns omalla ajallaan tekee, ei siihen heidän väliseen rakkauden tunteeseensa mitenkään tarvitse vaikuttaa.
Voipi olla niinkin, että se taipuvaisuus rikollisuuteen on heillä ihan geeneissä, ei isä sitä taatusti ole pojalleen opettamalla opettanut.
Tuli vaan mieleen esim. noi ADHD-ihmiset, jotka
ovat niin impulsiivisia, että saavat itsensä jatkuvasti vaikeuksiin ja hyvin usein myös poukkoilevat lain väärällä puolella, ennen kun edes ennättävät tajuta mitä tapahtui. ADHD on periytyvä ja poika on saattanut sen periä ja on siksi nyt itse vaikeuksissa. Tässä vaan yksi esimerkki mitä kaikkea voi olla taustalla. Jos isä
ja poika olisivat saaneet apua, ehkä eläisivät täysin normaalia elämää.
Ei pidä tuomita ihmisiä, kun ei enempää heidän taustoistaan tiedä.
Toivottavasti et todella ole itse sijari, en ainakaan halua uskoa, että olisit.
Tässä tuli rehellistä juttua, jota kaipasitte. Yksikään lapsi tai nuori EI OLLUT kokenut sijoituspaikkaansa -aikaansa hyvänä??
Ettekö vähitellen ala ymmärtää, että lapsen rakkaimmat ihmiset ovat oma äiti tai isä. Olipa hän vankilassa, juoppo tms.
Rakkaus syntyy sukusoluissa ja tulee ilmi lapsen omasta suusta, kun tahto on OTETTU ULOS sijarin tai sossutantan taskusta!
VERI ON VETTÄ SAKEAMPAA, JA niin tuleekin olla!
on tilanteita joissa sijoitusta tarvitaan, silloin kuitenkin pitäisi olla mahdollisuus loapsella saada tavata äitiä, vaikka sitten valvotusti, mutta ei ole oikein että lapselta riistetään turva. Enkä tarkoita nyt alko tai huumeäidttejä, vaikka heillekin pitaisi taata mahdollisuus kun ovat selvinpäin, lapsen takia.Kärsivällisyyttä, sijarit. Pääseisitte oikeasti helpoommalla kune ette yrittäisi niin kauheasti leikkiä äitiä kun ei se vieraan lapsen kanssa onnistu.
Mut, systeri ja broidipuoli huostaanotettii kun mä olin 7-vuotias, systeri 8-vuotias ja broidi 13-vuotias. Syynä oli se, että "isämme" hyväksikäytti siskoani ja "äiti" ei välittänyt. "Isä" veti meitä ihan surutta turpaan ja "äiti" vain meni keittiöön piiloon tai aukaisi pullon. Nenäni on vino, koska isä potkaisi kun olin 6-vuotias eli "kaaduin portaissa". He ovat vieläkin yhdessä ja heillä on kaksi uutta lasta, joiden kanssa sama meno jatkui.
Kiersimme muutamassa sijaisperheessä, koska broidilla oli aika paljon ongelmia ja meidät haluttiin pitää yhdessä. Lopulta eräs perhe yksinkertaisesti kieltäytyi luovuttamasta veljeni kohdalla. He yksinkertaisesti halusivat parantaa meidät rakkaudella. He ovat oikeat vanhempamme ja he ansaitsevat isän ja äidin nimen, toisin kuin biovanhempamme. Olimme yhteensä neljässä perheessä ja vuodet tuossa viimeisessä olivat todella lapsuuteni parasta aikaa. Biovanhempiani en suostunut tapaamaan kertaakaan vaikka sossu yritti pakottaa tapaamaan äitiä. Vanhemmuus ei ole biologista vaan henkistä. Kun "isämme" vapautui hän kävi usein häiriköimässä sijaisperheen talolla, mutta sijaisvanhemmat eivät pelästyneet edes sitä.
Olen nyt jo aikuinen, mutta muistan kuin yläasteikäisenä suunnittelin, että tappaisin isäni kun näin miten systeri kärsi. Musta ei lopulta tullut tappajaa vaan poliisi. Systeri selvisi elävien kirjoihin nimenomaan sijaisvanhempiemme ansiosta. Sijaisperheen ansiosta meistä tuli jotain ja saimme kokea edes vähän todellista lapsuutta, jossa ei tarvitse pelätä koska tulee turpaan ja koska "isi tulee huoneeseen".
Vihani sitä miestä kohtaan on niin suuri, että kun kuulin et "uudet siskot" on käyty hakemassa pois olin todella iloinen siitä että olin silloin lomalla. En tiedä kumpi olisi sen kohtaamisen jälkeen ollut leivättömän pöydän ääressä, mä vai se mulkero. Mutsille olen antanut anteeksi, mutta hän ei ole lapsenlapsiaan tavannut eikä tapaa. Broidini kanssa me selvisimme pelkillä luunmurtumilla ja mustelmilla, mutta systeri ei koskaan tule kokonainen ja tasapainoinen ihminen.
Sijaisperheitä todellakin tarvitaan ja ainakin me kolme koemme tuon viimeisen sijoituspaikkansa TODELLA hyväksi. Olen myös työn vuoksi joutunut välillä menemään noihin paikkoihin, joista lapsia kiireellisinä haetaan pois niin monet niistä lapsista tuskin tulevat vanhempiaan kaipaamaan.
Sitä ihmettelen, että tuollaisten vanhempien saamat tuomiot rikoksista omaa lastaan vastaan ovat niin lieviä. Muissa maissa pedofiilit ja insestivanhemmat istuvat vuosikymmeniä, meillä eivät saa juuri mitään rangaistusta. Siinä näemme suomalaislapsen ihmisarvon ja ihmisoikeudet lainsäätäjän ja tuomareiden silmin.
Mielestäni pahoinpitelytuomiotkin pitäisi antaa kovennettuna silloin, kun kohteena on lapsi. Ja pedofiliaa törkeämpää rikosta en ainakaan minä pysty paljon kuvittelemaan.
Mielestäni koko lastensuojelulaki pitäisi kriminalisoida niin, että kaikki muutkin vanhempia vastaan esitetyt syytteet johtaisivat poliisitutkintaan ja käsittelyyn käräjäoikeudessa.
Lapseen kohdistuneista rikoksista saatuja tuomioita pitäisi nykyisestään koventaa, poliisien virkoja tulisi lisätä, eikä vähentää kuten nyt on kai ollut suunnitelmissa, oikeustieteellisen tiedekunnan opintoihin tulisi sisällyttää myös lastensuojelulaki asetuksineen, neurologisten oireyhtymien lasten pitäisi päästä tutkimuksiin suoraan ohi psykiatrian klinikoiden...
Paljon olisi siis tehtävää lasten olojen korjaamiseksi monella tavalla. Toivottavasti meidän aikuisten yhteistyökyky riittää siihen.
lastensuojelulaki. Mutta se, mitä voidaan kysyä on, että mitä kuuluu lastensuojeluasioiden tuntemukseen?
Koska uuden lastensuojelulain valmistelun yhteydessä hallinnollisten oikeuksien tuomarit ilmoittivat, että he eivät ole päteviä käsittelemään lastensuojeluasioita, niin kuka sitten on?
Eikö siellä valmistelussa kellään välähtänyt, että lastensuojelu ei ole hallinnollinen asia vaan oikeudellinen asia. Lapsilla on oltava oikeudet siinä missä aikuisillakin. Siksi hallinto-oikeus on täysin väärä paikka käsitellä mitään lasten asioita, käsitelkööt vaan virkamiehet siellä keskenään toinen toistensa oikeuksia kuten tähänkin asti.
Meillä on rikollinen ulosottolaki. Lapsi, ihan jopa viaton vauva, voidaan ulosottolaissa saattaa ulosottovelalliseksi niinkin yhteiskunnallisen toimijan, kuin terveyskeskuksen voimin. Perintälaki ja luottotietolaki samoin kuin koko ulosottolaki on täysin kansainvälisten lasten oikeuksien vastainen. Toivoisin että ne korruptiota maahamme ensi kuun alussa tutkimaan tulevat kansainväliset korruptiotutkijat selvittäisivät itsellen ja meille suomalaisille, miten Suomen rikollinen ulosotto- ja perintälaki on päässyt syntymään ja ketkä ja minkämuotoisilla kytkennöillä ovat rikollisten esitysten takana olleet. Suomen Asiakastiedostossa on varmaan vielä ne samat monet sadat taaperot luottohäiriöisiksi ja epäluotettaviksi rekisteröitynä, mm. terveyskeskusmaksuistaan hairahdettuaan sairastumaan ja jouduttuaan hoidettaviksi terveyskeskukseen tai sairaalaan. Vai onko Asiakastiedosto (jonka suomalaispankit, jotka sen omistivat yhteisesti kaikki yhtäkkiä ja yksissä tuumin myivät kiireenvilkaa) kasvojaan menettämättä pystynyt siivoamaan rekisterinsä. Vastuuta lasten oikeuksien loukkaamisesta se ei kuitenkaan poista, yhtä vähän kuin niiden ulosottoviranomaisten vastuuta, jotka ilmiantoivat taaperoiset Suomen Asiakastieto OY:n luottohäiriöreksiteriin kirjattaviksi. Mielestäni nämä toimijat eivät saa päästä rangaistuksetta. Vaadin kaikille noille rangaistusta sekä lasten puolesta että heidän hätää kärsivien vanhempiensa puolesta. Poliisit, toimikaa. Vai suotteko vapaaehtoisesti pätemättömyydestänne johtuen tutkinnan kansainvälisen rikospoliisin harteille.
Lisään vielä, että niiden alaikäisten luottohäiriöisiksi reksiteröityjen suomalaisten elämä on jo pilattu, vaikka he olisivatkin ehtineet jo täysi-ikäisiksi. Heiltä on viety kaikki luottotietoja nauttineiden kansalaisten oikeudet jo lapsena, jolloin heillä ei ole ollut pienintäkään mahdollisuutta vaikuttaa asioihin. Näiden henkilöiden elämä on pilattu, tahallaan ja perintä-alan sekä ulosottoviranomaisten tahdosta ja teoilla. Missä he nyt ovat, miten he tulevat toimeen, mihin he enää uskovat ja luottavat? Selvittäkää ja raportoikaa, se nyt on vähintä, mitä voitte tehdä. Kyseessä on kuitenkin sen kaltainen ihmisoikeusrikos joka ei vanhene.
Olen itseasiassa ihan samaa mieltä.
"Isä" olisi ansainnut loppuelämän vankilassa eikä vain muutamaa vuotta. "Äiti" olisi myös ansainnut vankilatuomion, koska hän ei tehnyt mitään vaikka tiesi aivan hyvin. Hän ei saanut edes sakkoja, koska oli kuulemma "uhri".
Ihmettelen myös todella paljon sossun toimintaa kun "uudet siskot" huostaanotettiin vasta kun nuorempi oli viisvuotias ja molempia oli jo hyväksikäytetty. Välillä tuntuu, että sossu toimii liian nopeasti niissä tapauksissa joissa olisi parempi odottaa ja liian hitaasti niissä joissa todella pitäisi puuttua heti. Lapsi on jo kokenut ne kauhut ja elää niiden kanssa loppuelämänsä. Miksei niin suuren rikoksen tehneiden aikuisten tarvitse?
Itseasiassa sosiaalityöntekijät esittivät, että huostaanotot siirrettäisiin ministeriön alaisuudessa toimivan ns. asiantuntijaelimen päätettäviksi (jossa olisi ns. sosiaalityöntekijöitä, juristeja ja lääkäreitä).
Mutta politiikot päättivät toisin.
Nythän huostaanottopäätöksen tekee kuntien sosiaali- ja terveyslautakunta. Näissä on kaikenlaisia ihmepulliaisia ja heillä ei useinkaan ole edes minkäänlaista sosiaalialan (saati oikeustieteellistä) koulutusta (edes kunnan toimesta jotain pikakertauskurssia). Jos syy olisikin sosiaalityöntekijöiden niin elämä olisi helppoa, mutta kun ns. väärät huostaanottopäätökset tehdään yleensä ns. epäpätevien sossutätien (siis ei oo edes yliopistotutkintoa, joka on edellytys ns. laillisesti toimimaan sossutätinä) esityksestä tuon lautakunnan (johonkin valitaan poliittisella mandaatilla) toimesta. Monet huostaanotot pienissä kunnissa saattavat johtua nimenomaan siitä, että tuossa lautakunnassa on päätetty, että joku on huono äiti ja sillä selvä. Näitä tapauksia on todella paljon ja mitään ns. oikeaa syytä huostaanotolle ei ollut. Tästä on ihan oikeita tutkimuksia, että noita tapauksia on vuosittain n. 10-15 ja ne ovat lähes kaikki ns. pienistä kunnista.
Hallinto-oikeus on väärä paikka, koska sieltä on vain yksi muutoksenhakupaikka eli Korkein hallinto-oikeus. Käräjäoikeus olisi ollut huomattavasti parempi elin muutoksen hakuun, koska siellä jo totuttu tuon tyyppisiin juttuihin ja on ns. pitkälle kehittynyt suullisen käsittelyn käytöntä, toisin kuin Hallinto-oikeuksissa. Ja käräjäoikeudesta olisi voinut valittaa hoviin ja sitten Korkeimpaan oikeuteen eli olisi ollut kolme valituksen hakutietä.
viestistäsi! Haluisin kysyä, kuinka siskosi oireili silloin ja miten nyt? Onko hän saanut terapiaa?
Olen itte insestin uhri vuosia kestäneenä ja mua ei huostaanotettu, kun kukaan ei tiennyt meittin perhehelvettiä, siksi kysyn?
Miten jaksat työssäsi kohdata näitä tilanteita? Eikö ne laukaise esiin omat vanhat kokemukset?
T: toinen uhri
"Liian nopeasti niissä tapauksissa, joissa olisi pitänyt odottaa!
Minun lapseni otettiin huostaan liian kevein perustein, mutta sain onneksi sen purettua!!!!!!
Osaatko neuvoa POLIISINA, voinko vaatia erossaoloajallemme uutta tutkintaa hyvän asianajajan kanssa?
Aikoisin vaatia kunnalta melkoista rahamäärää virkavirheestä nimikkeellä: törkeä petos.
Täyttyykö lain pykälät tällä asianimikkeellä?
Ps. sorry, että käytän Sinua asiantuntijana maksutta? T: törkeästi huijattu
Sen osaan sanoa varmasti, että hyvän lakimiehen avulla saa ihmeitä aikaan.
Mun laintuntemus rajoittuu lähinnä poliisikoulun kursseihin, joista on muutamia vuosia aikaa. Enkä ole vuosiin ollut vastaanottamassa rikosilmoituksiakaan joten älä luota muhun tässä rajattomasti. Lisäksi en voi oikeen viran puolesta antaa mitään tarkkoja suosituksia.
Eli jos tarkoituksesi on nostaa syyte virkamiehen vääränlaisesta toiminnasta niin silloin kyse on virkarikoksesta. Katso rikoslain 40 luku (löytyy esimerkiksi finlex.fi:sta) ja sieltä vaan valitsemaan sopivan näköinen nimike. Noista seurauksena olisi lähinnä esimerkiksi sakot ja viranmenetys. Luultavasti voisit saada myös jonkin pienimuotoisen korvauksen. Törkeä petos tulee kyseeseen ehkä jos on väärennetty asiankirjoja tai asiantuntijalausuntoja tai vastaavaa. Jos olet oikeutettu ilmaiseen oikeusapuun niin ota yhteys siihen hienoimman näköiseen asianajotoimistoon.
Suomessa ei yleensäkään saa kovin helposti keneltäkään kovin suuri summia korvauksia. Ensimmäinen askeleesi on kuitenkin ottaa yhteyttä lakimieheen ja konsultoida häneltä mitkä mahdollisuutesi ovat. Tietoa siitä saatko oikeusapua (ja oikeusavusta yleensäkin) löytyy täältä: http://www.oikeus.fi/4313.htm ja yksi vinkki. ÄLÄ missään nimessä ota julkista oikeusavustajaa vaan etsi yksityinen.
Olen pahoillani siitä, että sunkin täytynyt kokea sellainen helvetti.
Nimettömänä on helppo olla avoin ja rehellinen. Omalla nimelläni en luultavasti kertoisi näin avoimesti. Kuten tiedät insesti perheessä muuttuu helposti salaisuudeksi, joista ei saa puhua. Mä, broidi ja sisko puhuttiin siitä ensimmäistä kertaa keskenämme vasta muutama vuosi sitten kun kaikki eli jo omillaan. "Äiti" ei ole koskaan kommentoinut sanallakaan asiaa. "Isä" taas on sairas paska kuten ilmeistä on. Lisäksi periaatteessa vaitiolovelvollisuus koskee myös minua, joten en voisikaa omalla nimelläni kirjoittaa.
Sisko sai kyllä terapiaa, mutta tärkein apua jonkinlaisen tasapainon saamiseen oli kyllä sijaisvanhempamme. Jos he eivät olisit jaksaneet vaikeinakin aikoina niin siskoni ei olisi selviytynyt. Terapeutti on kuitenkin vain töissä ja kuuntelee ihmisten murheita, koska saa siitä rahaa. Lisäksi kasikytluvulla asia oli jotenkin "uusi" joten ei ehkä osattu vielä oikein käsitellä asiaa.
Olen luultavasti sulkenut ajan ennen huostaanottoa jotenkin muistin ulkopuolelle, koska muistan vain lyhyitä pätkiä. Se aika on jotenkin hämärää ja muistan lähinnä vain väkivallan ja sen, että sisko oli täysin etäinen. Hän eli täysin omassa maailmassaan. En muista ainoataan keskustelua hänen kanssaan ennen lastenkotiaikaa.
Lastenkodissa ja ekoissa sijaisperheissä kiertäessä hän alkoi saada mielettömiä raivokohtauksia ja lopetti syömästä. Hän siis sairastui anoreksiaan. Hän alkoi myös viilellä itseään. Hän näki myös painajaisia.
Kun olimme parisen vuotta kiertäneet sijaisperheissä ja lastenkodissa pääsimme tuohon viimeiseen sijaisperheeseen. Siellä hän ryhtyi taas syömään ja alkoi avautumaan. Hän alkoi voida siellä huomattavasti paremmin eikä enää pelännyt miehiä niin paljon. Raivokohtauksetkin alkoivat kadota ja hän uskalsi nukkua lukitsematta oveaan.
Kun olimme yläasteikäisiä niin "isä" pääsi vapaaksi ja tuli häiriköimään. Systeri pelkäsi todella, että joutuisimme takaisin tai "isä" kaappaa hänet. Hän sairastui tosi pahaan masennukseen ja paniikkihäiriöön, lopetti syömisen (hän joutui sen takia pari kertaa sairaalaan), kieltäytyi menemästä kouluun ja lopulta yritti tappaa itsensä. Itsemurhayrityksen takia hän joutui olemaan sairaalassa vuoden verran. Sen jälkeen alkoi taas toipuminen.
Hänellä on vieläkin ongelmia suhteissa miesten kanssa. Hän ei ole tietääkseni ikinä seurustellut kenenkään miespuolisen kanssa ja muutenkin suhteet miehiin ovat todella vaikeita. Hänen elämässään on tasan kolme miestä, mä, broidi ja sijaisisä. Hän on silti saanut hankittua koulutuksen ja tekee työtä, josta pitää. Hän käy vieläkin terapiassa.
Meillä kaikilla (hänellä kuitenkin voimakkaimmin) on pelko siitä, että "isän" "taipumus" olisi periytynyt. Hän ei halua olla yksin samassa huoneessa minun tai veljeni lasten kanssa. Hän välttelee lapsia muutenkin todella paljon.
Mutta hänen elämäänsä sivusta seuranneena uskon, että insestiä ei koskaan oikeasti jättää taakseen. Sellaisen kokemuksen kanssa voi vain oppia elämään ja selviytyä. Toivon, että sinäkin selviydyt.
Onneksi mun työ koostuu suurimmaksi osaksi juoppojen keräilystä. Suurin osa "asiakkaista" on aikuisia ja heidän välisiään ongelmia. Jaksan tätä työtä, koska en haluaisi tehdä mitään muuta. Niistä huostaanotoista, joissa mä olen ollut mukana onneksi vain osa on niitä, joissa hyväksikäytön /väkivallan tai päihteiden käytön merkit ovat silminnähtävissä tai jopa itse tilanne on tapahtunut juuri ennen oven avausta. Tottakai kaikki sossun tietoon tulleet epäilyt tulee myös poliisille, mutta onneksi tämä on iso kaupunki ja ne kaikki eivät osu minulle.
Tottakai ne omat tunteet ovat mukana, ei sille voi mitään. Joskus tekisi mieli tehdä paljon enemmän kuin laki poliisille sallii. Samoin tuntee tilanteissa, joissa mennään lapsen kanssa hakemaan lapsen tavaroita huostaanoton jälkeen. Tosin en usko, että helpomman taustan omaavat poliisit tuntevat yhtään sen vähempää noissa tilanteissa. Ainoa ero suhtautumisessa on se, että teen ehkä vähän helpommin lastensuojeluilmoituksen kuin moni muu poliisi.
Toivottavasti sinua hyväksikäyttänyt ihminen saa rangaistuksensa. Se tie on taatusti raskas kulkea, mutta jos et ole jo sitä tehnyt niin se tie kannattaa kulkea. Siskoni on sitä mieltä, että "isän" tuomio on parasta mitä hänelle on tapahtunut. Kun "isä" tuomittiin "uusien siskojen" hyväksikäytöstä niin hän sai maksimirangaistuksen eli hän on varmasti 10 vuotta poissa.
..tai hienosti psykiatrisessa hoidossa(biovanhempien takia).....siis pienestä pitäen syötetty mömmöjä turhaan...aivopesty...tehty siis sairaiksi..etteivät he tulisi kertomaan totuuta yhteiskuntamme mädänneisyydestä lastensuojelussa.
Monet biovanhemmat kuten minäkin turhaan odotetaan että lapseta kasvaisi Suomen lakien mukaan aikuinen, joka voisi itse sitten päättää kuka se loppujen lopuksi on se äiti tai isä ja vetää oikeuteen ne soskut ja muut jotka hänen lapsuuden ja nuoruuden pilasivat.