Olen "äitipuoli" kaksospojille.Nyt tuntuu, että en jaksa enää tätä. Olen 28-vuotias ja mulla ei ole "omia" lapsia. Aloin seurustelemaan vuosi ja puoli sitten miehen kanssa jolla on 2 poikaa edellisestä avioliitostaan. Mulla on olo, että olen aina vain "tiellä" vaikka olenkin ollut aina hyväluonteinen ja pitänyt suuni kiinni ja ajatellut, että ajan kanssa asiat selkiintyy. Olen asunut nyt avomieheni kanssa yhdessä kohta vuoden ja meillä menee ihan hyvin jos ei oteta huomioon hänen ex-vaimoaan jonka takia hermomme ovat välillä todella kireällä. Hän manipuloi lapset puolelleen kaikessa jopa raha-asioissa (kuulee lasten suusta hänen sanojaan)vaikka miehelläni ei ole rahaa muuhun kuin elatusmaksuihin jotka maksaa aina ajallaan. Muutenkin saamme syyt aivan kaikesta vaikka teemme kaikki asiat aina niin hyvin kuin voimme. Emme riitele lasten kuullen ikinä ja silti aina kuulemme,että emme tarpeeksi ota muka lapsia huomioon vaikka puuhastelemme poikien kanssa lähes koko ajan ja ostamme heille aina mieliruokaa ja teemme mitä he haluavat ensisijaisesti. Mutta mikään ei riitä.Heidän äitinsä takia kaikki pitäisi aina antaa periksi heille ja sekään ei riitä. Mitä tehdä?
En jaksa enää:(
Katariina
3546
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Että ne äidit osaa!
Kyllä meilläkin kuulee ihan samaa virttä, ei ehkä ihan noin rankasti, mutta kuitenkin. Näin äitipuolena kuulen varmaan vain osan näistä rahajutuista, kun ex soittaa aina miehen kännyyn, mutta mielestäni elatusmaksun pitäisi riittää mieheltä. Onneksi minulla on omat tulot, joten ei tarvitse miettiä millä me elettäisiin. Ikinä me ei exän mielestä voida osallistua liikaa lasten menoihin. Joten turha kai edes lähteä sille tielle, mies maksaa sen minkä jaksaa ja määrätty on.
Lasten huomioon ottaminen on minusta myös sitä että antaa heidän puuhailla omiaan ja olla sitä mitä ovat, lapsia. Minusta aikuisen tärkein tehtävä on olla läsnä silloin kun tarvitaan eikä mielistellä joka välissä. Exien huomiot voi jättää ihan omaan arvoonsa, yleensä ne johtuvat mustasukkaisuudesta (jonka toisaalta ymmärrän) tai ihan puhtaasta kateudesta.
Älä anna periksi, päättäkää itse missä rajat menevät sekä raha-asioissa että muussa elämässä. Kaikkia ei tarvitse miellyttää. Aurinkoa kevääseen!
Samaa mieltä! Jos ryhtyy elämään toisten ihmisten mieliksi niin se on pohjaton kaivo joka ei ikinä täyty. Aina tulee uusia ja uusia vaatimuksia ja niin hyvin ei ikinä edes osaa toimia, että nuo ihmiset olisivat tyytyväisiä (pätee mihin tahansa elämässä jos aina vain yrittää olla ja elää toisten mieliksi).
Normaalit, turvalliset kotiolot ja elämänympyrät riittävät kyllä silloin, kun lapset ovat teillä. Jos yritätte aina toimia heidän mielikseen niin vaatimukset kyllä kasvavat ajan myötä niin suuriksi että ette ikimaailmassa pysty niitä täyttämään. Lapsetkin tuntisivat olonsa varmasti paljon turvallisemmaksi jos te aikuisina päättäisitte miten teillä toimitaan ettekä kyselisi aina heidän mielipidettään. Samoin lempiruoat - paremmaltahan ne maistuvat jos niitä saa silloin tällöin plus joskus yllätysherkkuja kuin että aina ollaan tekemässä lempiruokia.
Exän mielipiteet voitte jättää omaan arvoonsa, toistatte vain kerta kerran jälkeen rauhallisesti lapsille että meillä tehdään näin. Ja ette moiti lasten äitiä heidän kuultensa (ilmeisesti ette näin teekään). Kyllä se siitä ajan kanssa lähtee sujumaan ja lapsetkin voivat kunnioittaa teitä aikuisina jotka kantavat oman vastuunsa heidän hyvinvoinnistaan.
LASTEN TURVATTOMUUS eron jälkeen syntyy varmimmin siten,että jompaa kumpaa etä- tai lähivanhempaa arvostellaan tai väheksytään eron jälkeen. Kumpikin vanhempi riippumatta onko äiti tai isä on aivan yhtä tärkeä lapsen kehityksen kannalta. Eli myöskään etäisää tai etä-äitiä ei saa arvostella tai aliarvioida ikinä syyttä. Työkaverini on etäisä ja lapsille tuli psyykkisiä ongelmia juuri siksi kun heidän äitinsä arvosteli tai vaati koko ajan lisää(lasten kanssa puuhailua,rahaa jne...) lasten etäisältä. Lapsille tulee näin tunne,että isä ei välitä heistä ja se aiheutti turvattomuutta ja rakkaudettomuuden tunnetta. Äiti syytti lasten isää alati siitä, että lapset eivät tykkää olla joka toinen viikonloppu etäperheessä ja että heistä ei välitetä siellä. Kaikki oli kuitenkin hyvin siellä. Toinen mikä oli erittäin paha lasten kannalta on se, että etäperheen säännöt laati lähivanhempi. Lapsille tuli tunne, että etäperhe ei pysty huolehtimaan heistä ja eikä välitä.SE ON ERITTÄIN PAHA JUTTU IHMISEN KEHITYKSEN KANNALTA. Eli saattaa aiheuttaa traumoja joita ei välttämättä ikinä pysty terapeuttikaan korjaamaan.Uskokaa, että on sama kumpi vanhempi mitätöidään lasten silmissä, kummatkin ovat yhtä tärkeitä lapsen omanarvontunnon kannalta. Etäperhekin on PERHE, eikä lastenhoitopaikka koska vanhempi on edelleen vanhempi vaikka ovatkin eronneet.Lapsi voi luottaa vain vanhempaan joka ITSE asettaa rajat lastenkasvatuksessa! Yhtä hyvin etäisä voisi alkaa vaatimaan ja mitätöimään lähiäitiä koska ei ole olennaista se kuinka usein lapset näkevät vanhempaa vaan VANHEMPI ON AINA VANHEMPI vaikka lapset näkisivät harvoinkin.
Herätkää ennenkuin on liian myöhäistä ettette aiheuta syyttä lapsille vahinkoa enää!