Eli, mitä mieltä palstalaiset olisivat siitä vaihtoehdosta, että asuntojen hinnat pysyisivät suhteellisen muuttumattomina esimerkiksi seuraavat parivuotta? Eli muutokset jossain 0% ja inflaatiovauhdin välissä. Eli ei kovaa nousua, muttei myöskään laskua. Voisiko olla mahdollista, jos mielestäsi ei, niin aitoja perusteluita muksi näin.
Itse uskoisin, että kiivaimmat nousut asuntojen hinnoissa on nyt takanapäin, johtuen lähinnä nousseesta korkotasosta, mutta koska työllisyystilanne ja yleinen taloustilanne ovat ovat tällähetkellä suht hyvässä mallissa, niin laskuakaan ei juuri ole odotettavissa.
Itse uskoisin, että kiivaimmat nousut asuntojen hinnoissa on nyt takanapäin, johtuen lähinnä nousseesta korkotasosta, mutta koska työllisyystilanne ja yleinen taloustilanne ovat ovat tällähetkellä suht hyvässä mallissa, niin laskuakaan ei juuri ole odotettavissa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Korot nousoo -> ostovoima laskoo -> kaikki odottoo -> rommaus tulloo!
Jos hintojen todetaan lähteneen jo laskuun, niin silloin laskukehitystä on vaikea pysäyttää, kun lähtötilanne on ylikuumentuneet asuntomarkkinat ja suuri myymättöminä ostajia odottavien asuntojen määrä.
Ensimmäiset laskusignaalit tuovat markkinoille paljon myyjiä ja tarjonta kasvaa aina vaan suuremmaksi. Samanaikaisesti hinnanlaskun ajatukseen totutelleet ostajat odottavat "vielä vähän aikaa", kun puolen vuoden päästä saa halvemmalla kuin tänään ja kahden vuoden päästä on vielä paljon edullisempaa. Käytännössä mikään ei mene kaupaksi, koska myyjiä on paljon ja ostajat vain odottelevat.
Lainarahalla hankittava asunto on ollut sijoitusmielessä ainakin pääkaupunkiseudulla kehno hankinta jo pitkään. Normaali sijoittaja sijoittaa joko saadakseen pääomalleen tuottoa tai koska sijoituksen arvon uskotaan nousevan. Pääoma tuottaa huonosti siinä tilanteessa, kun korkojen, lyhennysten ja vastikkeiden jälkeen vastaava vuokra-asunto tulisi kustannuksiltaan omistusasuntoa edullisemmaksi. Ellei uskomukseen sijoituksen arvon noususta ole myöskään enää katetta, ei sijoitusta järkevästi ajateltuna kannata tehdä. Asuntomarkkinat poikkeavat tästä hieman, koska jossain on aina asuttava ja asunto voidaan hankkia omaksi myös pelkästään tunnesyistä, jos tarvittavat rahavarat löytyvät.
Pari vuotta on vähän sellainen aikaväli, että väistämätöntä voidaan hyvinkin venyttää sen verran - ei muuta kuin eksoottisia, ja entistä pidempiä, lainamuotoja peliin (~subprime rahaa pohjalle) samalla kun lobataan politikot pois rakennusmaailmaa parantamasta (~rajoitetaan tarjonnan mukautumista kysyntään). Kyseessä on silloin nimenomaan keinotekoinen venyttäminen - luonnollisessa marssijärjestyksessä käsikirjoitus sanoo että alkuvuosi ´07 mennään vaakalentoa ja Q307-Q208 mennään alaspäin reaalisesti - myöhemmin nähdään miten pitkälle mennään.
Jotta nollakasvu olisi mahdollista 5-10v. aikajänteellä - ja tarkoitat reaalista nollakasvua eikä nimellistä - niin katson, että se vaatisi selkeän lisäyksen reaalituloihin *. Perusteluna tälle on se, että nykyinen hinnannousu perustuu siihen, että tulevaisuuden tuloja on ulosmitattu etukäteen pitenevien laina-aikojen muodossa. Jokaisella on elämänsä aikana kuitenkin vain rajallinen määrä rahaa käytettävissään. Kuten Lindholm sanoi stat.fi artikkelissaan; velat ja varat nopeassa kasvussa (2006)
"Viime vuosina tapahtunut pitkien, tyypillisesti 25-30 vuoden asuntolainojen yleistyminen hidastaa väistämättä luottokannan kasvua lähivuosina. Suuria, pitkiä lainoja ottaneiden kuluttajien mahdollisuudet uusiin velkarahoitteisiin asuntokauppoihin ovat hyvin rajalliset."
Eli kun velkaa ei voi ottaa enempää on oltava enemmän tuloja jotta hintataso säilyisi. Nyt puhutaan sitten selkeästi suuremmista tulonlisäyksistä kuin "liittokierros" lupailee. Pikaisen laskelman mukaan asumiseen käytettävä euromäärä pitäisi nousta 28% jotta taso säilyisi.
* Yleisesti markkina vaatisi hintatason ylläpitämiseen jonkin lisärahoituslähteen joko tulojen, "kemikaaliväen" tai jonkin muun universaalin keskittymän muodostumisen (vrt. Silicon Valley, Lontoon City tms.) kautta. Vaihtoehtoisesti vaadittaisiin tarjonnan rajoittamista jonka täytyisi vielä johtaa siihen, että asumiseen käytettäisiin selkeästi suurempi osuus tuloista. Tällaista pidän kokolailla mahdottomana ja rakentamisen rajoittaminen johtaisi joka tapauksessa heikkenevään työllisyyteen jne. mikä puolestaan lisää punnuksia hintatasovaa'assa laskun puolelle.
että asialliseen kysymykseen saa kolme vastausta (joista kaksi hyvin ja ajankanssa mietitty ja perusteltu), mutta monissa muissa ketjuissa joissa jutun taso on täysin ala-arvoista, voi olla kymmeniä kommentteja.
Koskakohan itsekkin uskoisi ettei tältä palstalta kovin kauhean montaa oikeasti asioita miettivää kirjoittajaa löydy.
http://www.stat.fi/til/ashi/2006/01/ashi_2006_01_2006-05-09_kat_001.html
Tällaista nollakasvua ei suomen asuntojen hintahistoriasta löydy. Mennään joko ylös tai alas mutta ei koskaan suoraan. Maita joissa hintaheilahtelut ovat suurempia kuin suomessa ei ole vielä tullut vastaan.
Heilahteluille on myös nimi, riski, jonka sijoittaja (tässä sijoittaja tarkoittaa asunnon ostajaa joko omaan käyttöön tai vuokraukseen) on tietysti huomioinut kannattavuuslaskelmissaan. Turha lieneekään mainita että maata, jossa hintaheilahtelut ovat olleet voimakkaampia kuin suomessa, ei ole tullut vastaan.
Mutta kysymykseen, eiköhän ne hinnat pysy ainakin entisellä tasolla; tulevina vuosina asuntoihin pumpataan miljardeja peruskunnostukseen putki- yms. remonttien muodossa.