Oon tähän saakka jotenkin automaattisesti mieltänyt itseni biseksuaaliksi. Kuitenkin kun rupean tarkemmin miettimään, niin kaikki ihastukseni kolmen vuoden sisällä on olleet pelkkiä naisia, enkä katsele miehiä ollenkaan "sillä silmällä". Ajattelen silti, että entä jos vielä jonakin päivänä kohtaan sen miehen joka vie jalat alta. Kuitenkaan miesruumis ei houkuta mua romanttisessa mielessä ollenkaan. Se on selvä, että naisista mä tykkään enemmän, eikä se mulle mikään ongelma ole. Jotenkin tuntuu tökeröltä sanoa ihmisille että on bi, kun ne heti käsittää että pidän miehistä yhtä paljon, vaikka se ei niin ole. Mun on jotenkin vaikea mieltää itseäni lesboks, ei sillä että pitäisin sitä huonona. Jotenkin vaan kun on tähän saakka kuvitellut olevansa bi. Toisaalta en pidä lokeroinnista ja oon aina aatellut, että mitä väliä sillä mikä oon, kunhan teen niinku tuntuu hyvältä. Lähinnä ehkä muiden takia olis jotenkin selkeämpää kun osaisi sanoa mikä on, tyyliin baarissa iskeville miehille ku sanoin suoraan että on lepakko niin pääsis niistäkin eroon :)Sit taas jos mieltäisin itseni lesboksi ja sattuiskin käymään niin, että ihastun mieheen -->kriisi. Eheh.. En edes tiedä miksi tästä tänne kirjoitin, kait halusin vaan purkaa ajatuksia. Jos tuntemukset on 97-prosenttisesti naisiin päin niin kait se on vähän hölmöä kutsua itseänsä biseksuaaliksi..??
Lepakko vai bi
pohdiskelija
151970
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Anteeksi kyynisyyteni mutta näitä ihmettelijöitä ihmettelen.
Ole kumman kanssa huvittaa ja ole silloin sitä mikä kiinnostaa.
ihmettelemistä mun mielestäni ole. Vaikka itselle on luontevaa olla lokeroimatta itseään tai muita, niin aina tulee vastaan ihmisiä ja tilanteita jotka vaatii yksinkertaisia vastauksia, ja jos ei niitä saa niin lyövät sinuun kuitenkin jonkun leiman. Eipä ole kummoinenkaan ihme jos tällaisten kokemusten seurauksena ainakin hetken harkitsee, josko suostuisikin johonkin karsinaan.
niin sano sille, että olet 97%:nen lesbo. Tai vaikka 3%:nen hetero ;D Silloin siihen jää se mieheen ihastumisvarakin. Eikä tarvitse kriiseillä jos niin kävisi ;) Tai sano, että olet periaatteessa lesbo, mutta joskus harvoin joku mieskin voi herättää jotain fiboja. Jos joku tivaa seksuaalista suuntautumistasi, niin useimmiten kai sitä voi vastata useammalla kuin yhdellä sanalla. Jos nyt ylipäätään on tarvetta selitellä. Se, että sanoo olevansa bi kun ei todellakaan oikein kerro vielä yhtään mitään. Eikä välttämättä lesbo tai heterokaan aivan täsmällisesti.
Itse sanon itseäni "lähes lesboksi". Se kuvaa itseäni parhaiten. Eli naisista tykkään ja naisten kanssa haluan olla. Jos kutsuisin itseäni bisseksi, se edellyttäisi mielestäni jonkinlaista aktiivista kiinnostusta miehiin.Sellaista minulla ei ole. Mutta on toki olemassa se minimaalisen pieni mahdollisuus, että joku mies joskus voisi minut hurmata. Epäilen suuresti sitä, mutta rehellisyyden nimissä se 1% mahdollisuus on jätettävä, koska ei kai ihminen voi koskaan olla yhtään mistään aivan totaalisen 100% varma.
Lokerointi on tyhmää, mutta tuskinpa siitä koskaan eroon päästään. Joten olen kehitellyt itselleni ihan oman lokeron ja siinä on oikein hyvä olla :)
ennenkuin joku 10000000%:n lesbo toteaa, että hän on kyllä ihan varma, ettei ikinä hurmaannu yhdestäkään miehestä, niin sanottakoon, että varmasti joku voi todellakin olla aivan varma! Minä vaan en itse ole omassa elämässäni aivan 100% varma oikein yhtään mistään, siksi kuvittelen kai ettei kukaan muukaan voi olla;) Mutta kai sitä lesboksi saa itseään kutsua hieman pienemmilläkin prosenteilla, jos se tuntuu itselle oikealta. Tai bisseksi tai ihan miksi vaan.
Tarviiko sitä yleensä edes kauheesti selitellä kenellekkään mitään.Olen itse aina sanonut suoraan miehille että ei kiinnosta ja piste.
Ovat suosiolla jättäneet rauhaan eikä kyseleet että miksi ei kiinnosta yms.Kavereina minulla on kyllä moniakin miehiä,mutta vain kavereina.
bipakko tai hepakko...;)
Parempi, ettei yritä lokeroida itseään mihinkään... seksuaalisuus on kuitenkin muuttuvaa. JOskus voi olla, että alkaakin miehet taas kiinnostamaan enemmän. Eikä sulla ole mitään tilivelvollisuutta miehille selvittää kuka olet.
elää tuossa muka tavaallisessa olotilassa jossa ei lokeroida? Tottakai on luonnollista että pohtii tuntojaan ja tunteitaan ja haluaa saada vastauksen kysymyksiinsä itsestään.
"Joskus voi alkaa kiinnostaa" on paskanjauhamista, jos elämäänsä ajattelee että joskus voi tippua taivas niskaan niin onko silloin gallialainen vai onko sellaista mahdolisuutta edes olemassa, kannattaako sen mukaan mennä että jos joskus.
Tilivelvollisuutta ei ole kellekkään, mutta omaa elämää se helpottaa jos voi lokeroida itsensä ja edelleen, musta on sairasta että sanotaan että lokerointi on niin tyhmää ja turhaa. Minä en tiedä yhtäkään ihmistä joka ei lokeroisi. Lokeroita ei pidä pelätä. Niissä ei ole mitään vikaa eikä ahdistavaa. ellei niistä sellaista tehdä puhumalla kuinka pitäisi elää vain siinä sekunnissa kiinni ja olla olematta oikeen mitään kun ei sitä koskaan tiedä mihin se minuus kääntyy.
Ihminen tarvitsee juuret niin kuin jokainen kasvava olento. Minuus on hyvä olla olemassa, ja se tapahtuu siten että hyväksyy itsensä ja olemisensa, ja JOS se joskus muuttuu, se muuttuu.
Tilivelvollisuus koskee siis vain itseä, ja silloin kyllä tapahtuu lokeroimista, ja siitä ei kannata välittää että jotkut jeesukset puhuu lokeroinnista kuin syntinä.
Mun lokero on lesbo ja se on avin yksi lokero mitä mussa on. Ahdistaako mua lokerollisuus itsessäni? Se että olen selvillä siitä kuka olen ja mistä pidän, esim olen kasvissyöjälokerossakin, ja voihan se olla että joskus liha alkaa maistumaan.
"musta on sairasta että sanotaan että lokerointi on niin tyhmää ja turhaa."
No, ei kai se nyt sairasta kuitenkaan ole. Monet vaan ajattelee, että se olisi jotenkin ideaalia, ettei tarvitsisi luokitella itseään. No, ei kai kenenkään ole pakko sitä tehdäkään. Mutta kieltämättä hieman ärsyttää se, että ne jotka eivät halua itseään lokeroida, eivät oikein sallisi muidenkaan lokeroida itseään. Kai nyt jokaisen pitäisi saada itsensä lokeroida. Toisten lokeroiminen on sitten eri juttu.
On tietysti luonnollista, että tätä lokerointia vastustavat yleensä juuri ne, jotka eivät oikein tiedä mitä ovat. Silloin voi olla ehkä vaikeaa ymmärtää sitä, että joillekin oma seksuaalinen suuntautuminen on ihan päivänselvä juttu. Silloin taas ei ole syytä erityisemmin pelätä lokerointiakaan.
lokerointia vastustavat tietävät oikein hyvin keitä ovat: ihmisiä joiden seksuaalisuutta ei voi yksinkertaistaa mihinkään lokeroon.
käytinkin sanaa YLEENSÄ. Sinä saat vallan hyvin olla lokeroimatta itseäsi, mutta jos joku haluaa itse itsensä lokeroida, niin mitä se sinua haittaa?
peace!
sitten kummaa seksuaalisuutta. Kerrohan tarkemmin, millaista se semmoinen on? Jotain elämää suurempaa, mitä muilla ei koskaan ole ollut eikä tule olemaan?
Totuus on, että kyllä niille kaikille lajitelmille löytyy nimi. On tajuttava erotettaa toisistaan kaksi asiaa: seksuaalisuus eri muodoissaan, kaikelle on nimi, ja se, mitä yksilö itse siitä kohdaltaan elämänsä eri vaiheissa tietää/uskaltaa tietää/kehtaa tunnustaa/kokee tai pelkää kokevansa.
Eiköhän laatu ole valjennut sekä snobbailijoille että yksinkertaisille viimeistään kuusikymppisenä.
Joo aika sama tilanne mullakin…Jotenkin on vaan tarve survoo ittensä johonkin lokeroon.
Vaikka ei pitäs ajatella näin, koska eihän nyt mistään voi olla niin varma…Ei ainakaan näissä tunneasioissa:DJa tosiaan, kriisihän siinä vaan syntyy, jos menee kaiken sen vaivan ja lokeroitumisensa jälkeen ihastuun jälleen kerran ”väärään” sukupuolen edustajaan.Et ehkä tosiaan vannomatta paras. Itse nyt kun tarkemmin tarkastelen omaa menneisyyttä, huomaa kyl et suurin osa niistä ihastuksen kohteista on ollu tyttöjä…
Jotenkin se ois vaan itelle helpompaa, jos ois ihan sata varma, et kumpaa suosii.Ja ois kiva myös, et vois jotaki vastata myös sukulaisten pommituksiin, ei sillä että oisin mitenkän selitysvelvollinen kellekään, mut ei mulla ole myöskään mitään salattavaa.Ja ois huomattavasti simppelimpää suunitella tulevaisuuttakin, jos tietäs mihin leiriin täs nyt kuulutaan Mut no jaa.. Tätä asiaa vääntelemällä ja kääntelemällä joutuu lähinnä vaan aikasin hautaan, joten kannattas kai vaan antaa olla. Kuitenkin homma on taas plus miinus nolla kun ihastut uudelleen, harvemminpa sitä muutenkaan pääsee itse valitseen kehen retkahtaa:D
Nii ja vaik porukka aina sanoo, et ei kellekään tartte mitään sanoo jos ei halua, niin totuushan nyt kuitenkin on, et kyllä sitä alkaa ihmiset väkisinkin jo vetään omia johtopäätöksiä kun ”kukaan ei kelpaa”. Mulle tässä ois kyse lähinnä siitä MIELENRAUHASTA…..
Minkäs teet:D Elämä on laiffii. Jos tahot niin laita mailia [email protected] ois ihan kiva jauhaa enemmän tästä hommasta, kun näyttää molemmilla olevan sama tilanne…
mulla on ollut aina vähän vaikeuksia tuon "lesbo"-sanan kanssa, kun siitä tulee mulle mieleen jotain ihan muuta kuin minä ja ne kokemukset mitä mulla on naisten kanssa ollut. Se on sana joka kuulostaa enemmän nuolemiselta kuin rakastamiselta :) enkä oikein osaa käyttää sitä itsestäni.
Sitäpaitsi mäkään en pysty vannomaan että "ikimaailmassa en voi sietää yhtäkään miespuolista ihmistä yksityiselämässäni". On kyllä erittäin epätodennäköistä, että mies elämääni paukahtaisi, sillä mä en koskaan missään näe Siinä Mielessä kiinnostavia miehiä. Naisia kylläkin.
Mietiskelin tossa kerran että kai mun pitää itseni määritellä just joksikin...bisboksi tai LesBiksi. Kun siis naiset ne on jotka saa mun polvet notkumaan mutta mä olen elämälle avoin, en usko suljettuihin oviin.
Ei sillä että tämä kovin vakava asia mulle edes olis. Mutta tuleehan sitä pohdittua.