Eli siis, ajattelin, että jos ihmiset haluaisivat vaihtaa keskenään keinoja, miten olette kestäneet esim. vuodesta toiseen jatkuvaa kiusaamista? Joku ehkä saattaisi saada jotain hyötyä siitä painiskellessaan omassa kiusaamisen h**********n. Miten te kestitte? Vai onko kiusaamista yleensä mahdollista 'kestää' murtumatta?
Itse olen kehittänyt jos jonkin laisia keinoja, jotka sitten ovat toimineet vaihtelevalla menestyksellä. Tällä hetkellä minulla on muutamia keinoja, joiden avulla jaksan jatkaa eteenpäin ja uskoa parempaan huomiseen.
1. Ns. Luova kirjoittaminen
Tätä suosittelen kaikille, joilta löytyy edes hippunen 'kirjallisia taipumuksia'. Itse kirjoitan ahdistuksestani ja surustani. Siihen minut ohjasi kai jokin, en sitten tiedä mikä. Kirjoitan runoja ja kertomuksia. Auttaa oikeasti, jos saa purkaa tuskaansa paperille.
2. Päiväkirja
Tätä harrastan myös. Jos on oikein yksinäinen, niin on hyvä, jos on päiväkirja, jolle kertoa kaikki. Pahan olon on päästävä ulos jotenkin.
3. Musiikki
Musiikin kuuntelu auttaa yllättävän paljon. Kokeilkaa.
Niin, ja sitten vielä yksi asia. Jos teillä on yksikään ihminen, jolle voitte puhua kiusaamisesta, niin puhukaa, puhukaa ja puhukaa. Purkakaa kaikki paha olo. Tai jos ei ole ketään, niin kirjoittaakaa vaikka internetin keskustelupalstalle. Etsikää chatista joku, jolla on ollut samanlaisia kokemuksia tai joka muuten vain jaksaa kuunnella. En itse puhunut ennen, ja voin sanoa, että se oli kaikista suurin virhe. Nykyään minulla on yksi ihminen, jolle puhua, ja olo on paljon parempi.
Eli, tässä olivat minun 'neuvoni'. Otsikko ei ehkä ollut ihan hyvä, mutta silti... Toivoisin vastauksia tähän.
Itse olen kehittänyt jos jonkin laisia keinoja, jotka sitten ovat toimineet vaihtelevalla menestyksellä. Tällä hetkellä minulla on muutamia keinoja, joiden avulla jaksan jatkaa eteenpäin ja uskoa parempaan huomiseen.
1. Ns. Luova kirjoittaminen
Tätä suosittelen kaikille, joilta löytyy edes hippunen 'kirjallisia taipumuksia'. Itse kirjoitan ahdistuksestani ja surustani. Siihen minut ohjasi kai jokin, en sitten tiedä mikä. Kirjoitan runoja ja kertomuksia. Auttaa oikeasti, jos saa purkaa tuskaansa paperille.
2. Päiväkirja
Tätä harrastan myös. Jos on oikein yksinäinen, niin on hyvä, jos on päiväkirja, jolle kertoa kaikki. Pahan olon on päästävä ulos jotenkin.
3. Musiikki
Musiikin kuuntelu auttaa yllättävän paljon. Kokeilkaa.
Niin, ja sitten vielä yksi asia. Jos teillä on yksikään ihminen, jolle voitte puhua kiusaamisesta, niin puhukaa, puhukaa ja puhukaa. Purkakaa kaikki paha olo. Tai jos ei ole ketään, niin kirjoittaakaa vaikka internetin keskustelupalstalle. Etsikää chatista joku, jolla on ollut samanlaisia kokemuksia tai joka muuten vain jaksaa kuunnella. En itse puhunut ennen, ja voin sanoa, että se oli kaikista suurin virhe. Nykyään minulla on yksi ihminen, jolle puhua, ja olo on paljon parempi.
Eli, tässä olivat minun 'neuvoni'. Otsikko ei ehkä ollut ihan hyvä, mutta silti... Toivoisin vastauksia tähän.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ainakin luettuna neuvosi tuntuivat todella hyviltä, ja käytännössä uskoisin olevan ihan sama juttu. Hyvä, että olet löytänyt keinoja joilla kestää kiusaamista paremmin.
Mutta täytyy nyt vielä yksi kysymys kysyä: Oletko kertonut kiusaajistasi kellekkään henkilölle, joka voisi puuttua asiaan? Koulussahan (jos siis koulussa olet) on useita henkilöitä jolle kertoa; opettaja, terveydenhoitaja, kuraattori...Tuntuu vain siltä, että yhä harvemmat kertovat kellekkään kiusaamisesta ja yrittävät jaksaa yksin. Eikö se muka ole aivan valtavan rankkaa?
En, en ole kertonut. Ala-asteella tähän haukkumiseen yms. yritettiin puuttua, mutta ei siitä ollut mitään hyötyä, haittaa vain. Yläasteella sitten, kun kiusaaminen paheni, niin pidin parempana olla sanomatta mitään kenellekään. Silloin saa suurimmalla todennäköisyydellä olla rauhassa. :)
Mua on kiusattu ekoista kouluvuosista lähtien.Nyt oon yhdeksännellä.Vaihdoin vuosi sitte koulua ja voisi kai sanoa että oon sopeutunu.En oo yksin välkillä,kukaan ei enää huutele mitään kuten ennen,ja asiat on kai ulkopuolisen näkemyksen mukaan todella hyvin.Mut en mä tunne kuuluvani tänne,ahdistaa henkisesti.Kun istuu jossain ja kuuntelee toisten puhetta ja näkee joka puolella vaa vieraita ei voi muuta ku juosta.Enkä mä osaa puhua kenellekään,tää on mulle suuri ongelma mut ku pitäis kertoa siitä jollekin se tuntuu naurettavalta.En tosiaankaan osaa sopeutua.Rauhottua.Kuinka sä kestät?
Tyttö tuulesta, tuollainen tilanne on kieltämättä hyvin vaikea. Kun ei osaa puhua tuosta kenellekään. Onko sinulla yhtäkään hyvää kaveria siellä koulussa? Nimittäin jos on, niin kerro ihmeessä hänelle. Yhdessä on helpompaa :)