Minulla on n. 13vkoa vanha Dobberinpentu. Onko kellään vinkkejä mitä voisin sen ikäisen pennun kanssa touhuilla? Lenkille sitä ei voi oikein viedä vielä kun ei jaksa kävellä. Tosiaan haluaisin jotain aktiviteetteja koiran kanssa harrastaa kun en halua että pentuparka tylsistyy aivan täysin..vaikka tällä hetkellä sillä tuntuu olevan erittäin hauskaa jahdata kissaa :D Istumisharjoituksia ollaan tehty jo ja hyvin menee :)
Entä onko vinkkejä sen ikäiselle koiralle ajanvietteeksi kun olen koulussa?! Olen jo muutaman kerran ollut poissa jonkun aikaa eikä pentu ole ulissut tms. niinä aikoina. nyt kuitenkin kyseessä koulupäivä.
Entä onko vinkkejä sen ikäiselle koiralle ajanvietteeksi kun olen koulussa?! Olen jo muutaman kerran ollut poissa jonkun aikaa eikä pentu ole ulissut tms. niinä aikoina. nyt kuitenkin kyseessä koulupäivä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Hei!
Ei vielä kannata miettiä mitään kauhean vaativaa tai aktivoivaa tekemistä. Sehän on aivan vauva vielä. :)
Leiki sen kanssa silloin kun se haluaa leikkiä, opeta mitä kotona saa ja mitä ei saa tehdä. Istumisharjoitukset leikin varjolla ja kaikki muutkin kuten luokse tulot kannattaa aloittaa jo ihan pienestä pitäen niin se on helpompaa aikuisena. Mutta kaikki tosiaan leikin varjolla sitten ;)
Nauti nyt siitä pentuajasta, kyllä te ehditte harrastaa vielä paljon! :D
Hetkonen, itselläni on tällä hetkellä 12 viikkoinen noutajanpentu, samaa kokoluokkaa kuin dobberi ja kyllä tuo lenkillä jaksaa aivan hyvin vapaana painaa vanhemman koiran kanssa. Sama päti vanhempaan koiraan kun se oli pentu. Vapaana sai juosta metsässä mielinmäärin. Ehkä ei matkana paljon mutta ajallisesti saattaa mennä tunti parikin helposti.
Parin kilometrin lenkkejä nyt ainakin tehdään. Ihan eri koiralle lenkkeillä vapaana kuin hihnassa kun se saa itse säädellä sitä liikuntaa. Ja liikkuuhan se muutenkin sisällä vaikka sitä kissaa jahdaten joten mielummin ulos haistelemaan ja tutustumaan ympäristöön. JOs ei voi pitää vapaana niin sitten hihnassa hitaasti.
Jos pentu on hiljaa kun olet koulussa niin älä jätä mitään ajanvietettä. Näin se oppii ajan kanssa että yksinolo aika on lepoaikaa ja kun tulet niin sitten puuhaillaan. Yksi ongelma kodintuhoajakoirien kanssa on juuri se että niille jätetään yksinollessa tuhottomasti virikkeitä ja kun virikkeet loppuvat ne siirtyvät huonekaluihin.
Jätän itsekin jonkun yhden luun kummallekin tai heitän kourallisen nameja lattialle kun lähden että se lähtö itsessään onkin kiva juttu mutta muuten leluja ei ole kun olen poissa. Ja mitään tuhoja ei ole ikinä ollut.
Tärkeätä on myös tosiaan se että aktivoidaan sitä koiraa ENNEN kuin lähdetään jotta sillä ei ole enään tarvetta viihdyttää itse itseään.
No, mitäs sitten tuon ikäisen kanssa voi tehdä. No vaikka mitä! Ulkona pihalla kannattaa harjoitella luoksetuloa, ensin niin että palkataan namuilla ja sitten itse ainakin vähennän sitä namupalkkaa sillä koiran pitää tehdä se luoksetulo siksi että käsken eikä siksi että se saa siitä nakkia.
Istumista voi tosiaan harjoitella. Ensin tietenkin kotona mutta kun tuntuu että koira osaa sen niin ota sitä ulkona ja vähän vaikeutat sitä. Voit kokeilla jos koira istuisi kun se on sinusta pitkällä. Siitä on hyötyä ainakin meillä joskus jos koira näkee jotain kiinnostavaa esim jäniksen. Luoksekäsky on siinä riistaviettiselle koiralle liikaa mutta peppu kyllä menee maahan kun karjaisen istu sillä se on iskostunut pentuna niin hyvin koiran päähän.
Odottamista kannattaa jo harjoitella. Eli vaikka niin että pistät koiran istumaan ja annat odota käskyn ja palkkaat. Eli pidennät sitä aikaa. JOs koira lähtee ylös niin ei palkkaa, päättäiväisesti uudelleen istumaan ja uudelleen. Tätä ihan muutama kerta kerrallaan ettei koira kyllästy.
Ruokakuppilla on helppo opettaa tuo odota-käsky. Ei niin että istutetaan pentua minuttikaupalla mutta muutaman sekunnin.
Voit myös piilottaa sille jotain herkkua ja antaa etsiä, leikkiä sen kanssa jollain narukerällä vähän retuutusleikkiä (pitää ottaa sitten huomioon myös hampaiden lähtö eli silloin ei mielellään retuutusjuttuja), vierittää tennispalloa ja antaa hakea ja tuoda, lähteä vaikka ihan bussiajelulle tai jonnekin uuteen paikkaan sen kanssa, kylään kaverin luokse, opettaa hoitotoimenpiteitä eli kynsien leikkuuta, korvien puhdistusta. Jälkimmäiset ovat todella tärkeitä tulevaisuutta ajatellen.
Niin ja vaikka koira on vielä pentu niin kyllä siltä voi jo aivan hyvin vaatia asioita eli ei kannata ajatella että no kun se on niin nuori niin annetaan nyt vähän järsiä tuota kenkää, tai ei se nyt tullut luokse vaikka kutsuin mutta antaa olla jne.
kannattaa varoa sitten liikuttamasta niitä pentuja liikaa. ne jaksaa yllättävän paljon mutta liika liikunta heikentää luuston kehittymistä. ensimmäisen koirani kanssa oli tämä ongelma. olin 11 vuotias kun sain sen ja tottakai sitä oli pakko käyttää lenkillä ja touhottaa kokoajan vaikka vanhemmat sanoivatkin että ei se jaksa. ja kuinkas kävikään, se alkoi ontua ja eläinlääkärissä selvisi että sen oikean etutassun luustossa oli joku vika. en muista mikä :o muttasiis niiden täytyy antaa kasvaa rauhassa. toista koiraani jonka sain vuosi sitten aloin kunnolla lenkittää vasta kun se oli n. 4kk. sitä ennen menimme vaan viidensadanmetrin pikkukävelyjä monta päivässä ja se sai juosta pihassa jonkin verran irrallaan. ja isoin lenkki mitä puolivuotiaaksi mennessä teimme oli varmaan n. 3 kilometrin metsälenkki. koirapuistossa ja koirakoulussa kävimme kyllä. kyllä sitä ehtii lenkkeillä ihan tarpeeksi myöhemminkin, elkää kiirehtikö.
Miten se koirapuistossa juokseminen eroaa siitä että pentu juoksee vapaana jossain muussa metsässä? Ei mitenkään. Itse pysyisin kaukana koirapuistoista muutenkin pennun kanssa. Siellähän ne kaikki taudit oikein muhii ja joku tuntematon koira voi käydä päälle ja aiheuttaa kivat traumat pennulle.
Liikunnan kanssa ollaan aina ihan liian hysteerisiä. Se on se ruokinta ja perintötekijät yhdistettynä jotka vaikuttavat eniten. Kyllähän nyt jokaisen järki sanoo että pennun kanssa tehdä hihnassa kilometrien lenkkiä.
Mutta totta kai se saa vapaana temmeltää vaikka kuinka paljon. Miettikään kuinka paljon ne sisarusten kanssa leikkivät ja riehuvat pentulaatikossa. Siinä tulee juostua ja riehuttua hyvinkin paljon.
Jos minä olisin odottanut että omat koirani ovat 6 kk vanhoja ennen kuin lähtisin niiden kanssa paria kilometriä pidemmälle lenkille olisi varmasti koirat jo kilahteet liikunnan puutteeseen ja tulleet niin aroiksi että sääliksi olisi käynyt. Sama metsä koko ajan ja sama pihatie.
Samaa mieltä, että kyllä pennun kanssa voi ja pitääkin tehdä kävelyretkiä muuallakin kuin kotipihan lähellä. Meillä vajaat 13 vko pentu ja sen kanssa kerran päivässä tehdään n.tunnin metsälenkki jossa saa sitten hönksöttää vapaana mielin määrin. Yritetään kävellä aina eri reittiä, jotta paikat tulee tutuiksi.
Meidän pentu sattuu vielä olemaan vähän arka, eikä alkuun suostunut kävelemään kotipihan ulkopuolella metriäkään, vaan piti kantaa tiettyyn paikkaan ja siitä sitten metsään. Myös kasvattaja sanoi että ihan oikein että viedään pentu "väkisin" pois kotipihasta, koska PAKKO sen on tottua ulkomaailman meininkiin.
Nyt pentu onkin sitten reipastunut niin paljon, että kävelee kotiportista ulos ilman ongelmia ja tekee innokkaasti tuttavuutta ohi käveleviin ihmisiin (aiemmin pelkäsi ja tuli jalkoihin turvaan)ja haluaa mennä nuuskimaan muita koiria. Tuota tehdään tietty rajoitusten kanssa, koska vasta eka rokotus otettu. Koirapuistoihin ei tulisi edes mieleen mennä tässä vaiheessa, sinne ehtii sitten myöhemminkin.
Eli reippaasti vaan pennun kanssa "lenkkeilemään" (ketjun aloittajalle), jotta pentu saa rohkeutta ja itsevarmuutta. Maalaisjärkeä täytyy tietenkin käyttää, eikä tehdä mitään älyttömiä vaelluksia. Kaikista paras on kun pentu saa juosta metsässä vapaana sydämensä kyllyydestä!