Onko teillä ulkomailla kauemmin asuneilla kokemuksia suomen kielestä vieraantumisesta? Että esimerkiksi joudutte miettimään kielioppia kun kirjoitatte tai ette tunne jotain uutta puhekielen sanaa? Itselläni esimerkki: joku vuosi sitten olin lomalla Suomessa ja lankomies sanoi menevänsä ostamaan mäyräkoiran. Jäin katsomaan suu auki, ei kai se nyt koiraa ostaisi eikä varsinkaan mäyräkoiraa..:-D
Kielestä vieraantuminen!
ulkomaan asukki
313757
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Suomen kielikin kehittyy !
On paljon sanoja joiden merkitys on muuttunut,
jos olet asunut pidempään poissa Suomesta !
minulle mysteeri. Onneksi he käyttävät englantia siinä paljolti.
Siis mayrakoirat on ihania. Ottaisin jos mies suostuisi. No joo, tajusin.
Mulle tuli joskus TODELLA pahoja muistikatkoksia kun asuin nelja vuotta briteissa enka puhunut suomea kuin kerran pari kuussa mutsin kanssa. Astianpesuallas muuttui sinkiksi ja huulista tuli lipset... Nykyaan huomaan etta kirjoittaminen karsii todella pahasti ja joitakin sanontoja ja vastaavia en osaa kaantaa vaan pistan ne kirjaimellisesti kuten ne on englanniksikin. Ja silloin ei kukaan tajua mitaan.
Nyt olen ollut Suomesta vex kuutisen vuotta ja kylla sita vieraantuu monella tapaa.
niinkuin suomenkielikin.
Aina ei tahdo pysyä kehityksen mukana.
Ammattisanastoon kuuluvat ilmaisut,
ovat vaikeimmin hallittavissa.
Itselläni on etuna se, että olen
suomalaisen kanssa naimisissa ja
kotona puhumme luonnollisestikin suomea.
Olen kirjoitellut noin kolmen vuoden ajan
parille tällaiselle keskustelupalstalle
ja lukenut nettilehtiä, mahdollisuuksien rajoissa.
Auttaa huomattavasti kielitaidon säilyttämiseksi
ajankohtaisella tasolla.
Tosin saattaa olla niin, etten itse
enää oikein huomaa, tekemiäni virheitä.
Reilusti yli kolmekymmentä vuotta ulkomailla
lienevät tehneet tehtävänsä.
Ei se kieli kovin helposti, muutamassa vuodessa rapistu. Tätini perhe, joka on ollut Ruotsissa yli 30vuotta, heidän puhestaan kuulee jo vanhahtavia sanoja. Tai hiukka ihanan hassahtaviakin sanontoja, kuten pizza paakari.
Itse olen asunut, niin vähän aikaan ulkomailla, etten huomaa kuin joskus sekoilevani. Ollessani jossain kolmannessa maassa , saatan olla pihalla , mitä kieltä käytän ?
Ne jotka esittävät puhuvansa huono Suomea , koska asuvat ulkomailla, ärsyttää.
kukaan esittää.. Mutta itse saksankielisessä maassa kahdeksan vuotta asuneena voin kyllä sanoa, että suomea kirjoitettaessa pitää esim. joskus miettiä sanajärjestystä ja sijamuotoja, varsinkin kun kotiinpäin mailaa tai laittaa tekstaria. Eli niitä tuppaa joskus kirjoittamaan saksan ihanan kieliopin mukaan. Ja tuo mäyris-juttu on minullekin tapahtunut ;-) ja muitakin nuorison keksimiä sanoja ei ole htei tajunnut. Netti on tietysti hyvä ja muutenkin lukeminen omalla äidinkielellä.
En ole kuullut tuota sanaa muusta kuin siitä lyhytjalkaisesta koirarodusta.
On paljon sanoja, joita on viime aikoina kehitelty, ja joiden käyttö on minulle vierasta, viisitoista vuotta muualla asuttuani. Tietokonesanasto esimerkiksi - osaan sitä vain englanniksi.
Se on 12-pack keskikaljaa, pitkä ja matala..;-)
Mietin jo kaikenlaista, vessassa käynnistä lähtien - pitkää ja ruskeaa.
Lapsellisia tai huonon itsetunnon omaavia ovat ne, joiden täytyy esittää ”huonoo suomee” . Niihin nyt kuitenkin silloin tällöin törmää.
Muistelen, kun ihmisiä meni aikoinaan Ruotsiin ja kesälomalaisista tehtiin jopa hupi ohjelmia (= tankki täyteen), kuin on hienompaa käyttää ruotsalaisia sanoja tai olla osaamatta muka suomea.
No, tänä päivänä ei sitä kouhotusta ole, kai.
Sama murteissa, tuntuu että kaikkien olisi puhuttava ”Helsinkiä”, kuin omaa kieltään.
jos lyhyessä ajassa unohtaa suomenkielen. Se on varmaan snobbailua. Olen asunut Englannissa, Ruotsissa ja nyt Australiassa yhteensä 40v. ja minulle ei tuota minkäänlaisia vaikeuksia suomen puhuminen ja kirjoittaminen. Puhun kaikkia kolmea kieltä päivittain.
Luultavasti lakkaat ihmettelemästä kunhas tuut meille. Lähdin Suomesta v 1956. On jo vaikeuksia noiden kielten muistamisessa. Sama vika muillakin ikäisilläni tai minua vanhemmilla siirtolaisilla. Poikkeuksia voi tietysti olla.
Meitäkin ulkosuomalaisia riittää jotka puhumme suomen kieltä korkeintaan kerran kuussa eli ainoa kontakti Suomeen on siellä asuva perhe tai sukulaiset. Ei sillä ole snobbailun kanssa mitään tekemistä.
asian ytimeen! Ei sitä äidinkieltä unohda,
voi tietenkin olla niin, ettei kaikkia uudistuksia
heti tiedä. Silloin kun olin ollut noin 20
vuotta pois Suomesta, sanoi lomalla käydessäni
eräs setäihminen, että sun puheestas kuulee heti,
mistäpäin olet kotoisin.
Jopa se lapsuuden murre säilyy, jos haluaa sen
säilyvän.
En pysty näkemään mitään "fiksua" siinä, että on
unohtavinaan oman kielensä.
Miellyttävää talventuloa sinne teille!
Kiitos Tamarix. Eihän täällä tämä talvi kovin kummoinen ole. Heinäkuu, joka on n. keskitalvea, lämpö on jotain 14 -16 päivällä ja yöllä saattaa mennä joskus 0-2astetta pakkasta. Ja tämä on etelä-Australiassa. Tuolla pohjoisessa tropiikissa on aina lämmintä (kuumaa).
Hyvää kevään jatkoa sinne pohjoiselle pallonpuoliskolle,
Terveisin Annukka
Ihan pelleilyä koko kielen unohtaminen. Muutama vuosi sitten tapasin Stanstedin lentokentällä alle nelikymppisen miehen. Hän näytti suomalaiselta ja jonotti samassa Helsinki-Vantaa jonossa kanssani. En muista mitä kysyin häneltä, mutta kysyin suomeksi. Mies vastasi englanniksi hienohkolla suomalaisella korostuksella. Pahoittelin ja vaihdoin englantiin. Siinä jutellessamme kysäisin, että kuinka kauan hän on asunut Englannissa/ulkomailla ja hän kertoi olleensa poissa Suomesta vuodesta -96, muttei käyttänyt enää paljon Suomea ja puhuvansa mieluummin englantia. Luonnollisesti tästä lähtien puhuin hänelle suomea ja ajattelin että mikä pelle. Mies asui Birminghamin seudulla ja kävi sättimään ulkomaalaiskommuuneja (esim. pakistanilaiset)aika kiivaaseen sävyyn. Päätin lopettaa keskustelun lyhyeen. Olen asunut ulkomailla vasta vuodesta -99, mutta suomen kieli tulee aina olemaan kieleni puhuin sitten englantia kotona ja töissä tai en. Toki uudet sanat jäävät vieraiksi, mutta luen aika paljon suomalaisia sivustoja ja näen kavereitani muutaman kerran vuodessa joten en voi sanoa olevani pimennossa suomen kielen kehityksen suhteen.
Asuin itse jonkin aikaa ulkomailla ja en tuona aikana puhunut suomea juuri lainkaan. Kirjoitin ja luin kyllä suomeksi päivittäin. Siitä huolimatta tuntui jotenkin hassulta ja vieraalta nimenomaan puhua suomea, kun siihen tuli tilaisuus. Se ei tuntunut luonnolliselta! Ja todellakin rakastan omaa äidinkieltäni, enkä sitä antaisi pois missään nimessä. Eli ei se kielen "unohtaminen" välttämättä ole snobbailua tai pelleilyä.
uudet sanonnat saavat ymmälle. Jotkut niistä ovat kehittyneet pikkuhiljaa, jotkut ovat äkkiä käyttöön tulleita. Kaikista ei voi arvata tarkoitusta, ellei näe tai kuule sitä useassa eri yhteydessä, tai jos joku ei niitä selitä.
Parin vuoden ulkomailla asumisen aiheuttama suomenkielen unohtaminen kyllä on hauskaa:) Kyllä sitä osaa puhua, vaikkei olisi puhunut vuosiin. Muutama sana voi olla mukana, joille nykysuomalaiset nauravat, ja joitakin heidän sanojaan ei ehkä ymmärrä. Mutta jos kieliopin kanssa on vaikeuksia, vaikeudet olivat varmaan jo Suomessa asuessa.
Ei kieltä "fiksuuden" nimessä unohdeta. Useimmilta se unohtuu suomalaisten keskustelukumppaneiden puuttuessa. Meitä suomalaisia kun on maailmalla niin kovin harvassa. Äidinkielikin unohtuu jos sitä ei puhu.
Ei kaikki lähde ulkomaille suomalaisen kumppanin tai perheen kanssa vaan osa lähtee yksin eikä sitä suomea tule puhuttua eikä edes suomeksi ajateltua päivittäin. Kovin usein ei Suomeen viitsi soitellakaan kun ei sekään ilmaista ole. En tiedä miten muilla on mutta en minä ainakaan ajattele ensin suomeksi ja puhu saksaksi.
Oletko muuten huomannut sellaista, että ollessasi yksin siellä jossain ja vain vieraan kielen varassa, olisit jotenkin alkanut ajatella itsestäsi eri tavalla? Tarkoitan sitä, että tunnetko olevasi jossain määrin "uusi ihminen", kun et suomea käytä? Itse huomasin jotain tuon tapaista...
(mielestäni:). Englanniksi sujuva mutta yksinkertainen. En osaa sanoa kaikkea niin kuin haluaisin. Olen tottunut yksinkertaiseen puhetyyliini, mutta tiedän antavani paikallisille väärän kuvan itsestäni.
Kaipaan suomen kielellä puhumista.
Suomalaisten juttukaverien puute ruostuttaa kielen. Suomalaiset tuttavani sitten joskus hauskasti kommentoivat kun tulee sanottua jotain siten etta se heista ei ole nykysuomea tai oikein sanottu. En ole ollut suomesta poissa kun vasta 10 vuotta. Joka vuosi pitaa hieman enempi miettia jotta saa sanottua oikeita lauseita. Sitten kun puhun tuttavani kanssa joka on ollut hieman pitempaan taalla usassa niin monesti tarkennamme keskustelua englanninkielilla lauseilla jos on epavarmuutta mista puhutaan. Ei siina mitaan hienoa ole, pelkkaa arkipaivaa. Kylla perussuomea varmaan pystyy puhumaan loppuikansa.
mutta se on opittua, yksinkertaista kieltä. Vain suomeksi osaan ilmaista itseäni vivahteikkaammin (jos nyt silläkään:).
Toisaalta suunnittelen kirjoittavani nyt kirjan viimeisimmän Suomen matkani inspiroimana, ja sen luulen kirjoittavani englaniksi. Iso, perustavaa laatua oleva päätös. Koko prosessista tulee erilainen, jos sen tekee vieraalla kielellä, mutta siinä on se hyvä puoli, että tekelettä voi näyttää ystäville ja pyytää palautetta. Ja jos sille löytyy kustantaja englanninkielisessä maassa, markkinat ovat laajemmat. Voihan sen sitten kirjoittaa uudestaan suomeksi, ja lisätä niitä 'vivahteita'.
Olen asunut poissa Suomesta kuusitoista vuotta, ja puhun suomea harvoin.
harjoituksen puutteessa kun on ollut poissa kotimaasta kymmeniä vuosia. Ja se on sitten todella perussuomea. Oltuani poissa 34 vuotta, kävin Suomessa. Huomasin heti alussa että on paras välttää puhumista. Ihailin luontoa ja valoisia öitä. Hyvin loma sujui. Ihmiset tykkäävät kuuntelijasta enemmän kuin puhujasta.
Käytän suomenkieltä aina kun vaan on mahdollista. Kuulee jos ihminen on Suomesta ja silloin muutan kielen suomenkieleen automaattisesti vaikka vähän murtaen
Selailin näitä juttuja aiheesta, unohtaako suomen kielen.
Minulla on tietoa toisaalta ihmisistä, jotka ovat asuneet piiiiitkän ajan ulkomailla ja viettävät vanhuutensakin siellä.
Sittemmin, kun dementia (siis ihan oikea sairaus) alkaa vaivata , he unohtavatkin opitun kielen ja puhuvat suomea. Hämmentävä tilanne.
Silloin tarvitaan muita suomalaisia jututtamaan vanhainkoteihin näitä vanhuksia. Yleensä vapaaehtoisia, jotka käyvät.
Mina kaipaan hyvaa nettisanakirjaa. Tassa yksi linkki, mutta sekin on aika vahasanainen. http://www.sanakirja.org/
www.ilmainensanakirja.fi. Sanakirja.org ei ole mistään kotoisin. Sitten löytyy jostain eu:n sivuilta koekäytössä oleva helvetin hyvä sanakirja, mulla vaan on tällä hetkellä linkki kateissa :-(!
http://lexin2.nada.kth.se/sve-eng.html
En usko, että tulen koskaan unohtamaan suomen kieltä, koska olen lähes päivittäin yhteydessä perheeseeni Skypen kautta ja luen suomalaisia nettilehtiä jne. Mitä itselleni on käynyt on se, että etenkin jos keskustelen Suomeen puhelimessa aiheesta, josta olen kuullut saksalaisista uutisista, minulla on kauhea änkytys päällä kun en enää osaakaan "kääntää" samoja asioita suomeksi. Siis keskustella suomeksi aiheesta, josta olen kuullut ensin saksaksi. Maileja kirjoitettaessa kirjoitan usein konsonantit isoilla kirjaimilla, niin kuin Saksassa on tapana.