olemme avoliitossaoleva pari ja meillä on 4v poika ja mulla alkaa olla mitta täynnä tähän riitelyyn ja ne näkyy menevän vaan pahemmaksi olisin valmis muuttamaan eri osoiteeseen mutta siinä on semmonen juttu kun ehdotan että poika olis viikko viikko systeemillä niin äiti sanoo että hän tekee kaikkensa että ei tule onnistumaan . en ole ikinä lyönnyt poikaa enkä lapsen äitiä alkohoolia en käytä ollenkaa.niin saakos se äiti ton jutun läpi vai onko mulla mitkä saumat siihen viikko systemiin meillä on pojan kanssa tosi hyvät välit
kuis käy
poitsun iskä
141407
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 13 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Jos puhuminen ei auta, voit uhkailla lapsen äitiä, että haet lähihuoltajuutta jos äiti ei suostu vuorohuoltoon. Oikeus ei määrää sitä.
Oletus on, että vuorohuoltovanhempien välit ovat erinomaiset.
Minusta ihan naurettavaa puhua uhkailusta lähihuoltajuuden hakemisella.
Ymmärrettävämpää olisi se, jos ketjun aloittaja olisi sitä mieltä, että lapsen parasta ajatellen hän hakisi lähihuoltajuutta.
t. yh-isä
Kerrankin Jossun kanssa samaa mieltä - jos äiti ei ole halukas vuoroasumiseen niin sitten ilmoitat että haluat lähihuoltajaksi. Kyse ei ole uhkailusta vaan vaatimuksesta samaan tyyliin kun äitikin tekee. Yhtä lailla tässä tapauksessa äiti "uhkailee" sillä että hakee lähihuoltajuutta.
Kysy häneltä mitä siinä vuoroasumisessa arvelluttaa - ja yrittäkää löytää sitten sen pohjalta ratkaisu.
Toi "uhkailuehdotus" on kyllä aikas paha...ajatellen mahdollisimman hyvää lopputulosta.
Toki tosiasiahan on, että teillä on monenlaisia vaihtoehtoja, joita sinun kannattaa tuoda keskusteluun:
- vuoroviikkosysteemi, jota lienet jo ehdottanut
- että sinä oletkin lähihuoltaja ja äiti saa laajat tapaamisoikeudet
Ei aina ole kirkossa kuulutettu, että äiti saa lapsensa huoltajuuden, vaikka ei "hulttio" olisikaan.
Pelissä on nyt neuvottelutaito ja asiallisuus: omat asiat pitää olla hyvin hoidettu ja lapselle tarjota hyvä koti ja kasvurauha. Mitä silti turhaan keskenänne taaplaatte, jos kerran sovintoa ei löydy: ota yhteys lastenvalvojaan ja aloita sinä keskustelu todellisista vaihtoehdoista. Osoitat näin osaltasi vastuuntuntoisuutta.
Otsikkoni oli "Puhumalla paras".
Miten sinun ehdotuksesi poikkesi minun tekemästäni :D
Mainitsemissani kahdessa esimerkkitapauksessa äidit vain olettivat lapsella ja äidillä olevan "symbioosin" johon isä ei kuulunut ja kummasti äitien silmät aukenivat kun toiselle asianajaja kertoi, että Suomen laki ei tunne sellaisia symbiooseja. Toiselle äidille riitti maallikon ;D kirjoittama virallisenoloinen lappunen.
Keskustelemalla kumpikaan äideistä ei olisi vapaaehtoiseti, itsekkäistä lähtökohdistaan luopunut lähihuoltajuudestaan, vaikka esim. isät olivat kaikin tavoin hyväksi todettuja ja lapset halusivat asua isiensä luona.
Kaikki voittivat! Olenko nyt kauhea ihminen?
yleisesti ottaen (jos on tasapainoinen yksilö) laittaa lastensa edun kaiken muun edelle. ja hän tietää, äitinä, että 4 vuotiaalla tulee olla YKSI koti, ei kahta. se on perusedellytys lapsen psyykkiselle kehitykselle.
Sinä kun jaksat aina jankata tuota samaa »tulee olla YKSI koti, ei kahta. se on perusedellytys lapsen psyykkiselle kehitykselle.», niin voisit kerrankin kertoa edes yhden kelvollisen perustelun väitteellesi.
muiden mielipiteet? Vaikka teillä on tietyt käytännöt niin et voi olettaa että kaikki tekee samoin. Vai luletko että olet aina oikeassa ja sinun tapasi on se ainoa oikea. Miksi jankkaat aina kun joku on eri mieltä kanssasi?
Se harmittaa että ladellaan "totuuksia" perustelematta niitä millään tavalla.
On kai olennaisempaa nuo ihmissuhteet - väitätkö ettei isän menetys vaikuttaisi lapsen kehitykseen?
mutta jos isää tapaa niin eihän sitä silloin ole menettänyt. Aika simppeliä. Ja lapset eivät tosiaan istu kello ja kalenteri kädessä että saavat olla molemmilla vanhemmillaan tasan 50%
Lapsen kanssa pitää elää arkea ja juhlaa ja muutenkin olla vanhemman roolissa hänen elämässään. Mitä eroa on muuten tapaamisessa ja asumisessa? Missä vaiheessa yhdessäolo toisen vanhemman kanssa muuttuu vaaralliseksi?
Eihän se jako nyt tasan tarvitse mennä mutta eihän siinä ole järjen häivääkään jos lapsi on toisen luona neljä päivää kuukaudessa.
vanhemmuutta mutta älä kuvittele etteikö muut pysty.
Joko lapset elävät ja asustelevat etän(kin) luona - tai sitten etä on häippäissyt kuviosta. Ja toisaalta lapsihan ei tapaamisia kaipaa vaan isää ja äitiä huolehtimaan hänestä.