Olen 18-vuotias tyttö ja "kärsinyt" vauvakuumeesta jo pari vuotta. Olen seurustellut vakavammin puolitoista vuotta itseäni vuotta vanhemman pojan kanssa. Sitä ennen olemme tunteneet kymmenisen vuotta. Minulla on koulua käymättä vielä yksi vuosi ja poikaystäväni valmistuu ensiviikolla ammattiin. Vauvoista ja lapsista ylipäätään olemme puhuneet paljonkin. Itse tahtoisin lapsen, ja jos "vahinko" sattuisi niin eipä poikaystävänikään lapsesta luopuisi.
Liian nuori äidiksi?? Vaikka eipähän sitä voi iän perusteella sanoa, vaan henkinenikä ja muut valmiudet sen ennemmin määrittävät, Onko muita samassa tilanteessa olevia ihmisiä??
Liian nuori äidiksi?? Vaikka eipähän sitä voi iän perusteella sanoa, vaan henkinenikä ja muut valmiudet sen ennemmin määrittävät, Onko muita samassa tilanteessa olevia ihmisiä??
Vastaukset 13
Vanhimmat
mä oon ollu mun poikaystävänkaa oltu koht 4 vuotta ja täytän ite koht 20..on ihan hirvee vauva kuume mut en tiiä haluuks mun poikaystävä viel...ei se ikä niinkää mitää meinaa jos kerran tuntee ittensä valmiiks..olis ihanaa saaha sellanen söpönen itellee..
itsellä kans ollu jo kauan vauva kuume.. olen 18 ja poikakaveri 20..
lasa ollaa mietitty.. mutta poikaverini ei ole kuulemma valmis. ei vielä asuta yhdessä. vuoden päästä olisi tarkotus muuttaa.. hänen syy olisi se että joudun keskeyttää koulut lapsen takia. itseä se ei haittaa vaikka joutuisin pitämään välivuoden. ja olisin varma että lapsi ei jäisi ilman rakkauttaa ja hyvää kotia. mutta pitäähän poikakaverin mielipide ottaa huomioon, olen yrittänyt olla painostamatta mutta silti tulee ehkä hiukan painostettua :(
olen suunitellut kaiken lasta varten.. mutta ei..:/
mutta nykyään poikakaveri ei halua aina käyttää kortsua, ehkä hänkin haluaisi "vahiko" lapsen :)
Minä myös 18 ja mies 22..:) Minulla koulua 1,5v jäljellä, mutta vauvakuume on kova. Kai sitä pitäis yrittää jaksaa odottaa ja käydä tuo koulu ensin pois alta niin ei sitten enää tarvitse sinne palata.. On vaan aika tuskallista, kun joka päivä miettii lasta yms. ja sitten taas, että koulu olisi hyvä käydä ensin. Nooh, eiköhän asioilla ole tapana järjestyä!:)
Niin ja en minä ainakaan koe itseäni liian nuoreksi, koska muuten olen täysin valmis äidiksi. Olen hoitanut ja työskennellyt lasten kanssa niin paljon, että tiedän kyllä millaista se on. Oma vaan toiveissa...
Kuumeilua myös täällä.. :) Mä oon 20 ja poikaystävä 23. Ollaan seurusteltu 3 vuotta ja asuttu yhdessä siitä noin puolet. Molemmilla on koulut kesken. Mulla 2 ja puoli vuotta ja miehellä vuosi. Mä oon sitä mieltä, että kaikki riippuu henkisestä kypsyydestä ja hyvästä "suunnitelusta". Siis esim. raha-tilanne ja sellaset. Mä ainakin koen olevani valmis aäidiksi ja pystyn tarjoon vauvalle rakastavan kodin. siis yhdessä miehen kanssa tietysti.
Me päätettiin hetki sitten jättää pillerit pois. Katotaan mitä tapahtuu. :)
esikoista odotan.. Ei ollut vahinko, ihan toivottu:)
Koulut jää kesken mutta ne nyt ehtii käymään,se ei ole omalla kohdallani ollut ongelma..Nyt olen töissä ja mies kans..Äippäloman jälkeen ois tarkotus koulut käydä loppuun...
nanna.. minun poikaystävälläni sama syy, koulut jää kesken ja sit se miettii vielä sitä että mistä rahat?? mutta toisaalta mä en ymmärrä, kaikki järjestyis. mä oon kans miettiny suunnilleen nimestä lähtiin kaikki valmiiks. oon jopa alkanu säästää rahaa uutta tulokasta varten, vaikka ei sitä vielä ole edes tulossa. sovittiin että sit kun mulla on koulua jäljellä puolisen vuotta eli tammikuussa 2008, jätetään ehkäisy kokonaan pois ja katsotaan josko "vahinko" sattuisi.. :) olen iästäni huolimatta valmis antamaan mahdollisesti tulevalle lapselleni rakastavan ja turvallisen kodin yhdessä poikaystäväni kanssa
mullakin on ollut jo useampia vuosia vauvakuume,tai siis haave omasta lapsesta.poikaystävän kanssa ollaan reilut 5 ja puol vuotta seurusteltu,ei käytetä ehkäisyä mutta poikaystävä ei päästä sisälle...joka ikinen kerta kun on menkat alkamassa niin toivon ja toivon ettei ne vaan alkais,muutenki mulla on tosi epäsäännölliset kuukautiset...sitten kun ne on mukamas myöhässä niin tulee oikeen kipeeks ja kaikki maholliset raskauteen liittyvät tuntemukset,sit tuntuu tyhmältä ku ne alkaa.itken joka kerta tunti tolkulla kun ei ookkaan raskaana.eli en oo nähtävästi ainoa joka on tosi kuumeinen...lykkyä teille,ja koittakaa jaksaa,,,ehkä se päivä meillekkin joskus paistaa...
mulle kävi näin,että tapasin yhden miehen 30v.
Toisella kerralla mentii sänkyyn ilman ehkäisyä (en syö myöskään pillereitä).
Alettiin juttelemaan asiasta,et mitäs jos olenkin tullut (asia varmistuu ensviikolla) raskaaksi,mies sanoi että sehän olisi hieno uutinen...(?)
Kysyin, haluaisiko hän tosiaan lapsen kanssasi johon hän vastasi että kyllä. Ja kun kerta itsekin haluisin lapsen, niin päätettiin yrittää.
Yeps, minä olen 19v. sulhaseni 26v. Olemme olleet
3 vuotta yhdessä ja puolet siitä saman katon alla.
Minulla on kova vauvakuume ollut monta kertaa
mutta poikaystävä on ollut kylmä sen suhteen.
Ihan tekee pahaa ku hän ei halua ja itse palaa
halusta saada vauva. Plää.
Miksei voisi antaa vaan mennä..?
Kun kerran rakkautta riittää ja suhde o hyvällä
pohjalla.
Itse käyn lukion 3. vuotta nyt ja vielä 4. vuosi
pitäisi jaksaa. Motivaatio on pyöreä nolla.
Olen aina halunnut ison perheen ja aloittaa sen
perustamisen nuorena. Harmittaa kun minun ja
sulhoni mieltymykset ei kohtaa.
Yhyy.
Kenelläkään samanlaisia tuntemuksia?
Tämä rasittaa myös suhdetta, joutuu käpertymään
pettymykseen kun toinen ei suostu edes puhumaan.
Harmi.
näinhän se vaan on. poikaystävän kanssa puhutaan asiasta, mutta aina sama vastaus. odotetaan. odotetaan. MUTTA ENTÄ JOS VAAN EI JAKSA ODOTTAA? :D joka kerta saa pettyä kun menkat alkaakin. sama homma noitten oireiden kanssa, menkat päivänki myöhässä nii oireita löytyy.. :D
Vauvakuumeet o kyllä kovaa kamaa.
Ei meinaa järki pelata ollenkaa millää tasolla. :)
Hah hah..oon koko päivän istunu koneella
kattomas vauvoje leikkikaluja, tarvikkeita,
äitiyspakkaus Kelan sivuilla. Ai että se on ihana,
ihan pää pyörällä pikkusista palleroista.
:)
Niimpä, odottaminen on persiistä.Anteeksi vain
kiroiluni.
niinpä en kyl käsitä..mäkii haluisin vauvan ollaa seurusteltu nyt 4 vuotta ja oon ite töissä ja samoin poikaystävä..oonkoht 20vee..ja ukko täyttää 27..haluisin niin vauvan mut se ei pysty puhuu siit asiast..on vaa sillee et no ei nyt..ja sit hiljaa..syön pillereit ja haluissin lopettaa mut en uskalla ehottaa ku en haluis pyttyy jos vastaus on ei...=(((
ja oon kuullu et ku lopettaa pillerit ni voi mennä vaikka vuos ennenku tulee raskaaks...haluisn lopettaa heti jos meneekii vaik just se vuos..
Vähän erilaista näkökantaa asiaan. Itse olen kouluttamaton (pari koulua kesken jäänyt ihan sen takia kun ei opi niin ei opi) ja työtön. Työkkäri silloin tällöin hommaa harjoittelupaikkoja kuukaudeksi, muuten täältä takapajulasta ei töitä saa, eikä myöskään lähiseudulta. Nyt hain perhepäivähoitajan aikuisopiskelu koulutukseen, joka kestää vuoden. Itsemielessäni ajattelin, että vuoden kerkeää käydä ja olis jonkunlainen koulutus jos vauva tulee. Olisi sentään ammatti, josta myös muutenkin hyötyä.
No mutta tässäpä tuleekin suurin mutta. Kaikki seurustelusuhteeni syystä tai toisesta ovat päättyneet eroon muutaman kuukauden - vuoden jälkeen. Itse en ole jättänyt. Muiden kommenttien perusteella vedän puoleeni vaikeita "tapauksia" ja sellaisia miehiä jotka ovat sitoutumiskammoisia. Jostain syystä olen vain aina tullut paremmin juttuun itseäni vanhempien ihmisten kanssa. Siinä sitten onnistuu ihastumaan aina näihin miehiin=)
Lopputulos joka tapauksessa on, että olen sinkku. Enkä tahdo lapseni isäksi ketä tahansa, eli mikään yhdenyön juttu ei tule kysymykseen.
Toisena päivänä tuntuu, että tahtoo vauvan. Toisena taas ei tahdo. Suurimman osan ajasta kuitenkin tahtoo. Selailen netissä ja kaupoissa ihania vauvan vaatteita jne. Huoh.