Joku pentu vinkuu taas sikaporsaana naapurustossa. Vaikuttaa siltä ettei sillä ole mitään hätää, kunhan vain ajankulukseen matkii pistettävää sikaa. Kyseessä ei siis ole itku, vaan pelkkä vinkuvan äänen jatkuva päästäminen. Tuntikausia putkeen eilen, tänään taas.
Eilen läsnä oli aikuisiakin siellä missä sikapossu vinkui, ja kielsikö kukaan vinkumasta? Pyh. Isänsä vain huusi tuon tuostakin VOUUUUUUUUUU keinuttaessaan toista äpäristään ja äitikin päästeli jotain kiljahduksia. Eli millaiset vanhemmat, sellaiset pennut.
Minäkin taidan kohta mennä sinne vinkumaan suoraa huutoa tuntikausia putkeen. "Jos et voi voittaa heitä, liity heihin", sanotaan.
Sitä ennen tosin taidan seota.
Eilen läsnä oli aikuisiakin siellä missä sikapossu vinkui, ja kielsikö kukaan vinkumasta? Pyh. Isänsä vain huusi tuon tuostakin VOUUUUUUUUUU keinuttaessaan toista äpäristään ja äitikin päästeli jotain kiljahduksia. Eli millaiset vanhemmat, sellaiset pennut.
Minäkin taidan kohta mennä sinne vinkumaan suoraa huutoa tuntikausia putkeen. "Jos et voi voittaa heitä, liity heihin", sanotaan.
Sitä ennen tosin taidan seota.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Lapset eivät yleensä jaksa samaa kovinkaan pitkään, joten olettaisin ettei tässä ole kyse mistään koko kesän kestävästä leikistä. Joten suosittelen korvatulppia!
Viillä ranteesi. Pian tunnet rentouttavan ja unisen olon. Mitkään huudot ei enää vaivaa..
Voi voi kun minulla ei ole kirvestä, joten en voi tuota neuvoasi toteuttaa. Taisi muuten olla tuo neuvo omasta elämästäsi, eli olet itse tehnyt niin? (Nimimerkistäsi päättelin.)
Itseäni ei pikku kakaroiden melske häiritse. Elämän ääniä ne on. En ole tarvinnut turvautua ranteiden katkomiseen, ipä ole kyllä sinun kaltaisia ongelmiakaan..
Mitä jos muuttaisit taloon, jossa asukkaat pääasiassa eläkkeellä olevia vanhuksia? He ovat hiljaista sakkia, eivätkä paljoa kotoaan liikahda. Tosin huono puoli asiassa on se, että jos sinä itse liikaa meluat/biletät, voivat he häiriintyä. Meno minun talossani on välillä aika flegmaattista, ja itse melkein kaipaan entisen kerrostaloon, jossa riitti menoa ja lasten ääntä. Oli jotenkin mukava seurata lasten touhuja pihalla, ja nähdä lasten kasvavan.
Ihmeellistä että eivät saa aikuiset pentujaan hiljaiseksi. Lienevätkö kuuroja vai välinpitämättömiä? Tuntikausia WHIIIIIIIIIIIIII WHIIIIIIIIIIIII jne.
Jos se on joku lasten keskeinen "muoti-ilmiö" niin toivottavasti hömpötys menee pikkuhiljaa ohi.
Vinkuva lapsi voi olla vammainen. Iän myötä vinkuminen loppuu - tai sitten ei. Lapset ovat yksilöitä. Omalla kohdalla olen huomannut, että mitä enemmän kiellän vinkumisen, sitä pahemmaksi tilanne äityy. Lapsi siirtyy huutamaan tosissaan, itkemään ja tappelemaan. Piteleminen, rauhoittava puhe jne. hillitsevät JOSKUS tilannetta, mutta eivät välttämättä ratkaise sitä.
Ottakaa siis huomioon lapsen mahdollinen vammaisuus. Sitä ei voi parantaa. Kaikki vammaiset lapset eivät myöskään voi asua perheinensä omakotitaloissa.
Ajattelin ihan suutuspäissäni että vammainenko tuo on, mutta enpä tiennyt että se voisi ihan oikeasti ollakin.
On siinä perheellä työsarkaa.
"Minäkin taidan kohta mennä sinne vinkumaan suoraa huutoa tuntikausia putkeen. "Jos et voi voittaa heitä, liity heihin", sanotaan."
huh...Aikuisen voisi olettaa kykenevän hillitsemään mielihaluja ja tunteitaan, mutta eipä se itsestäänselvyys enää tunnu olevan ; /.
>Eilen läsnä oli aikuisiakin siellä missä sikapossu vinkui, ja kielsikö kukaan vinkumasta? Pyh. Isänsä vain huusi tuon tuostakin VOUUUUUUUUUU keinuttaessaan toista äpäristään ja äitikin päästeli jotain kiljahduksia. Eli millaiset vanhemmat, sellaiset pennut.
(Aloituksestani.)
Itse en kumminkaan mene sinne ulos kiljumaan enkä kilju sisälläkään. Jos tuo mölinä tuosta pikkuhiljaa rauhoittuisi kesäksi.