-Olin Ferguson huoltokäynnillä eräällä maatilalla heinäkuussa 196_ ja isäntä oli pihalla minua vastassa jalka paksussa kipsikääreessä kainalosauvoineen.
-Hän kertoi, että oli mennyt puimalan katolle poistamaan viimesyksyn
puinnin yhteydessä sinne tuulen heittämää pahnasilppua. Puimakoneen yhteydessä kun oli erillisasennettu pahnapuhallin siellä loppupäässä.
-Isäntä oli liukastuttuaan pudonnut siltä pärekatolta ehkä 4-5 metrin matkan ja jalka oli katkennut sääriluusta. Lisäksi oli muita vaivoja, joita tuosta onnettomuudesta oli koitunut.
-Isännän ehkä viisivuotias poika oli huutanut, että “miksi et hypännyt pahnakasaan!?”
-Siinä yhteydessä isäntä kysyi voisinko auttaa heinänniitossa huoltotoimien jälkeen korvausta vastaan. Aamulla tulisivat heinän seivästäjät töihin.
-No koska minulla ei ollut enään sinä päivänä muitakaan komennuksia niin lupasin auttaa.
-Huolsin Fergun ja sitten kiinnitin sen nostovarsiin vihreän AVA-merkkisen heinänniittokoneen, joka oli varustettu kahdella kiilahihnalla liikuttamaan teräkampaa. Isännän ohjeen mukaan kaikki piti voidella hyvin ennen työhön ryhtymistä.
-Isäntä nilkutti kanssani niitylle ja näytti alan, joka piti niittää. Se oli ehkä pari hehtaaria.
-No työhän luisti hyvin, koska olin jo nuorena opetellut vastaavan työn lapsuuskyläni naapuritalossa. Ainoa ongelma siinä työssä oli AVA:n puinen jousivarmistettu päätylauta korrenkaatopuutankoineen, joka tapasi aina välillä repsahtaa roikkumaan ala-asentoon ja ennen peretystä piti nousta pukilta ja käydä se laittamassa paikolleen.
-Mutta sitten huomasin pieniä loikkivia jäniksiä joilta korvat olivat katkenneet niittokoneen terässä. -Jäniksenpoikaset olivat lymynneet heinikon seassa painuen maata vasten tietämättä mitä on tulossa.
-Niitin kuitenkin sen pellon loppuun ja sitten vasta kotimatkalla tuli paha olo.
-Isäntä maksoi minulle vähän palkkaa tehdystä työstä ja sitten ostinkin niillä rahoilla omalle pojalleni polkuauton.
----
Muistan tuon punaisen polkuauton ja olin siitä ylpeä ja kaikki kaveritkin halusivat aina sillä ajaa. Minulla on siitä lukuisia valokuvia.
-Rasvakouran kertomusta lyhennetty nettiversioksi!
Terveisin Rasvakouran Poika
-Hän kertoi, että oli mennyt puimalan katolle poistamaan viimesyksyn
puinnin yhteydessä sinne tuulen heittämää pahnasilppua. Puimakoneen yhteydessä kun oli erillisasennettu pahnapuhallin siellä loppupäässä.
-Isäntä oli liukastuttuaan pudonnut siltä pärekatolta ehkä 4-5 metrin matkan ja jalka oli katkennut sääriluusta. Lisäksi oli muita vaivoja, joita tuosta onnettomuudesta oli koitunut.
-Isännän ehkä viisivuotias poika oli huutanut, että “miksi et hypännyt pahnakasaan!?”
-Siinä yhteydessä isäntä kysyi voisinko auttaa heinänniitossa huoltotoimien jälkeen korvausta vastaan. Aamulla tulisivat heinän seivästäjät töihin.
-No koska minulla ei ollut enään sinä päivänä muitakaan komennuksia niin lupasin auttaa.
-Huolsin Fergun ja sitten kiinnitin sen nostovarsiin vihreän AVA-merkkisen heinänniittokoneen, joka oli varustettu kahdella kiilahihnalla liikuttamaan teräkampaa. Isännän ohjeen mukaan kaikki piti voidella hyvin ennen työhön ryhtymistä.
-Isäntä nilkutti kanssani niitylle ja näytti alan, joka piti niittää. Se oli ehkä pari hehtaaria.
-No työhän luisti hyvin, koska olin jo nuorena opetellut vastaavan työn lapsuuskyläni naapuritalossa. Ainoa ongelma siinä työssä oli AVA:n puinen jousivarmistettu päätylauta korrenkaatopuutankoineen, joka tapasi aina välillä repsahtaa roikkumaan ala-asentoon ja ennen peretystä piti nousta pukilta ja käydä se laittamassa paikolleen.
-Mutta sitten huomasin pieniä loikkivia jäniksiä joilta korvat olivat katkenneet niittokoneen terässä. -Jäniksenpoikaset olivat lymynneet heinikon seassa painuen maata vasten tietämättä mitä on tulossa.
-Niitin kuitenkin sen pellon loppuun ja sitten vasta kotimatkalla tuli paha olo.
-Isäntä maksoi minulle vähän palkkaa tehdystä työstä ja sitten ostinkin niillä rahoilla omalle pojalleni polkuauton.
----
Muistan tuon punaisen polkuauton ja olin siitä ylpeä ja kaikki kaveritkin halusivat aina sillä ajaa. Minulla on siitä lukuisia valokuvia.
-Rasvakouran kertomusta lyhennetty nettiversioksi!
Terveisin Rasvakouran Poika
Vastaukset 12
Vanhimmat
Kiitos. Tunnelmissa ollaan. Kumma, miten se vetää mukaansa.
Meillä jäi kissa raajarikoksi isän niittäessä heinää hevosniittokoneella.
Näin on. Niitto itsessään on mukavaa jos ei ole kovin laonnutta. Mutta nuo eläinten vammautumiset ovat se ikävä puoli. Ja onhan noihin niittokoneisiin vammautunut ihmisiäkin. Milloinhan ensimmäinen pöykiö alkaa tätä kertomusta nimittämään valheeksi...
muisteloiden jatkamisesta. Toivottavasti et välitä provoista ja epäilijöistä, joita ilmestyy vääjäämättä kuin tauti. Ne ovat vain sananhelinää.
näitä muistelmia,jatka vaan ,olet palstan piristys.
>AVA:n puinen jousivarmistettu päätylauta korrenkaatopuutankoineen,...
Semmoinen lautahan se niittokoneissa oli, meilläpäin taidettiin sanoa sitä luokolaudaksi.
mulla oli Aros merkkinen niittokone ja siinä oli kanssa semmoinen vaiva että luokolauta tippui välillä alas päin .Sitten se piti nostaa ylös että viosi perruuttaa. Se oli kyllä peltiä.
Jäniksien kanssa aloin tekemään niin että kun meillä oli iso sarka , minä halkaisin sen keskeltä ja aloin sitä sitten niittään reunoja kohti. Silloin jänikset ymmärsi mennä edessä karkuun. muuten tuli jalattomia eläimille.
tuo onkin hyvä keino,minäpä alankin tekeen noin
Keskeltä reunoille, niin elukat pakenevat lopulta pientareelle ja ojaan ja metsään.
Kiitos Rasvarin Poika, kun palasit virkistämään palstaa. Nämä jutut ovat paitsi viihdyttäviä, ne myös poikivat hyödyllistä keskustelua.
Vuosien saatossa on monenlaista elukkaa koneesta läpi mennyt, mutta yksi tapaus on jäänyt mieleen.
Yhtenä elokuun iltana niittelin erään asiakkaan metsämoisiota ja kettu kiersi perässäni karheita kuonollaan tonkien, ilmeisesti myyriä etsiskellen. No niiton loppuvaiheessa ihmettelin, mihin kettu katosi, kun seuraavalla kierroksella häntä pilkisti karheesta. Kettu oli ilmeisesti mennyt heinään piiloon lähestyvää niittotraktoria ja seuraukset oli helppo arvata 900 kierrosta pyörivän roottorin läpimenosta.
Niittokone oli siis tämän kuvan mukainen:
http://fi.msnusers.com/kullervotraktorijakonekerho/heintithelpottamaan.msnw?action=ShowPhoto&PhotoID=441
90-luvun alussa olin harjurina Ahvenanmaalla. Metsäkauriin vasoja oli jokseenkin vaikea huomata heinäpellosta, emot kun olivat käskeneet niitä olemaan hiljaa ja liikkumatta. Pahaa teki aina, kun niittosilppurissa rusahti.
Sittemmin olen koettanut sovitella vanhoja syntejä. Naapurist ihmettelevät, kun pelloilla on kylvämättömiä kohtia. Kuovin pesiä ovat.
Kiitos mukavasta muistelukertomuksesta.
Itse ajoin samanmerkkisellä niittokoneella aikoinaan ja siinä oli luokolauta ongelmana ja kerran perettäessäni se murtui. Naulasin sitä kasaan mutta ei se oikein enään pysynyt koossa.
Ajattelin sitten että mitäs sillä ollenkaan tekee tässä ja ruuvasin sen irti pois kokonaan.
Mutta sitten kun yritin niittää jatkossa ja niittokoneen maahan laahaava tyvijalus kääntönivelen kohdalla keräsi heinän karheeksi eteensä, koska se luokolauta ei ollut jättänyt kaadetusta heinästä 40 senttistä tyhjää aluetta kaatamattoman timotein viereen.Juuri siinä kulki niittokoneen tyvijalus.
Naulasin sitten pahvinauloilla vanerit tukemaan sitä alkuperäistä luokolautaa ja sain hommat jotenkuten tehtyä.
Uuden luokolaudan sain Osuuskauppa Yrityksen välityksellä vasta kuukauden kuluttua,mutta se oli jo myöhäistä.
Siinä luokolaudan alareunassa oli muuten vaakatasoinen viisto metallilevy varmistamassa kaadetun heinän siirtämisessä sivuun.