Tästä toki voisi keskustella muillakin palstoilla, mutta koska minua surettaa kun tämä nimenomainen palsta on väliin aivan trollien tappama, niin laitanpa aloituksne tänne.
Kuinka paljon "teette itse"? Siis missä määrin olette omavaraisia? Marjastatteko? Sienestättekö? Pidättekö hyötyeläimiä? Onko puutarha? Ompeletteko? Nikkaroitteko? Muuta vastaavaa?
Kuinka paljon "teette itse"? Siis missä määrin olette omavaraisia? Marjastatteko? Sienestättekö? Pidättekö hyötyeläimiä? Onko puutarha? Ompeletteko? Nikkaroitteko? Muuta vastaavaa?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Meillä on marjapuskia ja omenapuita, niistä tulee sato kerättyä ja pakastettua, siinä se.
Mansikat, mustikat ja puolukat ostan kaupasta. Joskus haetaan lasten kanssa piirakkamarjat metsästä.
Ompeleminen on jäänyt lasten myötä, ensimmäiselle tein paljon vaatteitakin, mutta laiskistunut olen.
Lemmikkeinä on vain pari koiraa, mies tosi uhkasi ottaa kanoja, itse en välittäisi.
Niin että kauppoja tulee koluttua ja valmista ostettua.
Meillä 5 lasta ja kyllä kerätään marjoja talveksi; vadelmia, mansikoita ja mustikoita sekä viinimarjat. Kanoja 5, joten munat saadaan omasta takaa.
Leivotaan myös paljon ja harvoin ostetaan mitään valmisruokia.
Käsityö-ihminen en ole, joten se puoli jää hyödyntämättä.
Minä olin nuorna naisna kovin tarmokas (ja nykyään laiska *virn*)
Hankimme tämän Tönön miehen kanssa nimenomaan siksi että kumpaakin kiehtoi tavoitella osittaista omavaraisuutta. Pitkälti toistakymmentä vuotta se oli yhteinen ja antoisa harrastus; viljelimme perunat ja muut vihannekset sekä marjoja ja kauraa, pidimme muutamaa kanaa, sikaa, lammasta , ankkaa kotitarpeisiin, marjastimme, sienestimme ja niin edelleen. Leivät leivottiin itse ja kutunjuustoa ja makkarantekoakin kokeilimme. Tönö lämpisi puilla (lähinnä rakennusjätettä) ja suurin osa ruoastakin valmistettiin puuhellalla.
Se oli hyvä elämänvaihe mutta varsin vaativa.
Nykyään viljelen uudet perunat ja pikkuisen köökikasviksia ja korjaan metsien sadosta sen mitä kohtuudella viitsin ja jaksan. – en enää yritäkään varastoida koko talven varastoa kellariin.
Aika aikansa kutakin
Ruokapuolen lisäksi minä olen aina harrastanut askartelua ja käsitöitä sekä siteeksi nikkarointia. Nykyäänkin ompelen ja teen leluja, kortteja, paperia yms, mutta en enää yhtä tarmokkaasti kuin ennen.
”Hysteerisimmilläni” yritin tehdä kaikki vaatteet kenkiä lukuun ottamatta itse, nykyään teen sen mitä huvittaa.
Lapset harrastavat mm kankaanpainantaa mikä tänä printtipaitojen luvattuna aikakautena on iso säästö (ja ilo, koska itsepainaen saa persoonallisia tekstejä ja kuvia)
Lamavuosina työttömyyden uhatessa ja rahattomuuden asuessa lompakossa, keksimme miehen kanssa pienen harrastebisneksen. Hankimme kirpputoreilta ja roskalavoilta a huutokaupoista yms halvalla vanhoja lipastoja ja kaappeja yms ja kunnostimme , maalasimme ja koristemaalasimme ne ja myimme sitten uniikkituotteina eteenpäin. Rikastumaan sillä ei päässyt, mutta se auttoi taloudenpidossa ja lisäksi antoi runsaasti onnistumisenkokemuksia.
Suurin osa Tönöni huonekaluista on yhä (kuusi vuotta mieheni kuoleman jälkeen) itsetehtyjä. Jotain on tullut uutta, jotain kunnostettuja ja jotain ostettuakin. Nykyään oma nuoriso, jotka mielellään suunnittelevat ja nikkaroivat. Kahdelle siitä on tulossa ihan ammattikin (toinen teollinen muotoilija ja toinen puuseppä).
Ja sitten on se toinenkin puoli: on päiviä jolloin meillä eletään valmispizzalla ja grilliruoalla.
Ja on aikoja jolloin kaikki vaatteet ja muukin tarvittava ostetaan valmiina kaupasta.
Milloin mitenkin.
kysymyksestäsi tuli jotenkin mieleen, etttä onko edelleen oletus, että iso perhe asuu maalla?
Noh kuitenkin. Meillä on kaupungiss aja mökillä maalla hyötytarha eli marjat ja mehut, hillot sun muut tehdään itse omista puskista. Sieniä en syö joten syököön madot ja metsänpeikot! Metsässä marjaan ei juuri tule mentyä, vaikka kivaahan sekin välillä on.
Kasvimaakin löytyy, mutta esim pottus en kasvata säilöön asti enkä montaa muutakaan jos se on edullista ostaa kaupasta ja nykyisin jopa hyvän makuistakin. Herneet, pinaatit, pavut sun muut on sitten eri juttu samoin säilykerumbaa riittää syksyllä.
Kun kellari ja pakastin on täynnä saa talvi tulla..
Elukoita ei voi pitää kuinmaalla enkä työssä käyvänä edes viitsisi moiseen sitoutua.
Ompelua olen harrastanut enemmän ja vähemmän ja vaihtelevasti. Eli mitä vaan syntyy jos tahtoo. Monen vaatteen kohdalla vain on se tosiasia, että ostamalla valmiin saa edullisemman kuin kankaana. Kankaiden hinnat ihan arkivaatteissa on järkyttäviä. Neulominen on kai ihan perusvelvollisuus jos pirttiviljelee? Nyt isot lapset on löytäneet villapaidat ja niitä tuli talvellakin tehtyä useampikin. Samointumput ja neulakintaat tekevät kauppaaa kuten villasukatkin.
Mies tekee sitten omia töitään eli nikkaroi ja nakkaroi tarpeen mukaan. Materiaaliksi sopii niin puu kuin metalli..
Meillä ollaan aikalailla taitoja arvostava perhe eli on arvokasta osata tehdä itse yhtä sun toista. Toisaalta taas lukeminen, piistäminen yms on ihan yhtä vaalittava taito.
Tarkoitukseni ei ollut "oletella" mitään vaan käynnistää keskustelu kotona tekemisestä.
Siinä olet oikeassa että hyötyeläimien pito kuuluu maaseudulle. Muita noita ehdottamiani voi kai taajamissa ja kaupungeissakin harrastaa.
Tuosta ompelusta.
- Ei kaikki kankaat ole kalliita. Tai ei kaikkialla.
Varsinaisissa kangasliikkeissä on tyyristä, mutta on halpahalleja, varastonmyyntejä ja trasselitehtaita. Esim ennen viime joulua ostin lakanakangasta kilotavarana alle 50 senttiä metri. Siinä ei tule pussilakanallekaan paljon hintaa.
- Toinen mitä meillä harrastetaan on tuunaus eli kirpputorivaatteita ommellaan uusiksi, yhdistellään ja muokataan, jotta muksut saavat mieleisiään retroasuja.
Arvasin että vastaat tuohon alun vetoon, mutta se oli yleisemmin tarkoitettu eikä suoraan aloitukseesi. Itseasiassahan joku joskus kyselikin asuuko isot perheet maalla vai kaupungissa. Moni olettaa että perhe on uskonnollinen ja asuu maataloa jne, mutta totuushan on nykysiin ihan muuta.
Kuten kerroin niin meillä muutama kilsa keskustasta on kasvima aja oli silloinkin kun asuttiin puolet lähempänä. Se taitaa olla jossain selkäytimessä se, että salaatti haetaan lehden kanssa aamulla pöytään? Eihän oikeasti kaupunkitonteilla juuri kunnnon kasvimaata mahdu olemaan eikä ihmisillä intoakaan, mutta meillä on aina ollut se ajatus, että lapsille on kivaa nähdä kun kasvit kasvaa ja hake ayhtä sun toista suuhun jne. Ruokaa kun laittaa niin sipulin hakija aon aina ollut jonossa ja persiljan sun muun. Ja kurkut on ihan ehdoton juttu kuten herneetkin.
Eli vaikka kasvatus on pienimuotoista niin aina sillä saa vähän makua tai suun makeaksi vaikka säkkimansikoilla.
Jeps kankaita saa kyllä halvallakin, mutta silti harkitsen aika tarkkaan mitä alan ompelemaan ja mitä en. Itseasiassa kangasvarastoakin on niin että saisi sieltä vaikka mitä tehtyä, mutta ei aina ihan mieleisiä kuoseja. Ennemmin keskittyy juhlavaatteisiin ja isompiin juttuihin joiss atulee selvä hintaetu ja samalla saa persoonallisempaa juttua. Teinit ainakin tykkää erilaisista vaatteista kuin muilla kavereilla on.
Lakanoita en muuten ole ikinä ommellut! Tykkään itse noista muotoon tehdyistä lakanoista ja niitä saa aika halvalla joten ei maksa vaivaa ja pussilakanoita on jotenkin siunaantunut kai lähinnä anopin ostamana joululahjoina jne. Nyt nimittäin hoksaan, että enpä ole niitä ostanutkaan kuin lapsille noita "disney"-tyylisiä.. Outoa?
Meillä toi retro ei onneksi ole iskenyt, mutta kaikki musta tekee kauppansa. Kirpaprit on kivoja kiertää. Olen aina niillä kulkenut jo ammoin itse teininä pelastusarmeijan kirpparilla kun muita ei vielä ollut. Silloin tuli itselle tuunattua niitä vaikka miten tai käytettyä ihan kankaita purettuna. Vaatii sitä aikaakin aika paljon.. Nyt vaatteet yleensä menee käyttöön sellaisenaan ja ainakin täällä kirppareilal on todella hyvää tavaraa myynnissä, vaikka hinnat on välillä ihan järkyttäviä. Monen vaatteen voi sieltä ostaa, vaikka kaupasta ei aina raaskisi kun sen käyttö voi olla vähän satunnaista.
Meillä kyllä jo isommat ompelee itsekkin vaatteita tai korjailee niitä. Apuja toki tarvitsevat, mutta into korvaa puuttuvia taitoja.
Verhot on mun uusi intohimo. Kohta on koko talon verhot uusittu joko työstämällä vanhaa tai uusista kankaista. Taannoin kävin vapaalla hesassa shoppailemassa ja tuloksena olikin tosi löytöjä vaikka muuta kyllä olin hakemassa eli kun oli aikaa teki löytöjä. Sain kaksi Vallilan palaa ihan sopivaan 2€/m hintaan! Toisesta tuli ihana kappa ja toisesta vähän monimutkaisempi rakennelma vanhojen verhojen piristykseksi. Myös kirpparilta löysin pari todella laadukasta palaa jotka vielä odottelee ikkunaan ja sohvalle pääsyä.
Vielä noista paloista. Ennen oli paljon ihan palakauppoja, mutta ne on kaikki kadonneet yksi toisensa jälkeen. Yksi suosikkini lopetti kun omistaja jäi eläkkeelle; kankaita oli hyllyissä ja pahvilaatikoissa pitkin lattioita kauppa aivan täynnä! Ihanaa penkoa ja etsiä ja tuolta ajalta pnkin paljon tavaraa jemmassa edelleen kun kaunis kangas oli aina ostettava.. Nyt on ainoa paloja myyvä paikka tuo eurokangas ja valikoima on aika ankea pääsääntöisesti. Lomilla tulee sitten poikettua joissakin paikoissa kyllä..
Ekojen lasten kanssa tuli ommeltua oikeastaan kaikkea. Toppahaalareista lähtien. Nyt varsinkin juuri ulkovaatteissa on ostovaatteiden kankaat niin loistavia, että ei kankaana saa vastaavia. Mieluusti sitten maksaa vedenpitävyydestä sen sijaan että ompelee itse. Taannoin oli vaikeuksia löytää jopa enstexin tyylistä kangasta pojan huppariin jonka tahtoi, ohuit aretkuja jotk aimi vettä oli kyllä vaikka kuinka..
Vaatteiden korjaus sinällään on kanssa taito joka monella on nykyisin hukassa olipa perhe iso tai pieni. Edes ompelukonetta ei ole kaikissa talouksissa ja se on jotenkin hassua ainakin meikäläisen mielestä. Ilmeisesti risa vaate lentää roskiin tai kuten yksi perhe tuo ne meille kierrätykseen. Todella kivaa korjailla vetoketjuja yms roppakaupalla. Vaikka hyvää tavaraa se muuten aina onkin ja perheen äiti ei tosiaan ole kovin viihteliäs tyyppi jos ei ole pakko.. Tosin tässäkin on juju eli meiltä ne pala aheille takaisin taas käyttöön kun jäävät pieniksi. Eli tavallaan korjauksen hinnalla tulee lainaan, kumpikohan hyötyy enemmän?
Säilönnästä vielä. Säilötkö itse paljon varastoja talveksi? Meillä tutu nauraa että jos tulee elintarvikepula niin ne muuttaa kaikki meille kun meillä on talvivarasto. Musta on ihana tuupata tavaraa purkkeihin ja sitten kun kellarin hyllyt notkuu täynnä on jotenkin ylettömän tyytyväinen olo. Vaikka joskus esim mansikoita peratessa ajattelee että samalla rahalla tai halvemmalla saa hilloa marketista, vaikka laatua ei voi verrata. Mehujen keittokin on muutaman päivän urakka vähintään vaikka koko perhe olisi apuna eli ensin kerätään ja sitten keitetään ja kerätään ja kolmantena päivänä vielä keitetään lisää. Joskus vielä neljäskin päivä menee kun innostuu uudelleen. Tai oikeastaan kohta on se eka joka unohtui kun aparperista ja talvesta jääneistä vatuista tehdään eka mehusatsi..
Oli pakko kommentoida tohon "ettei joka huushollissa ole edes ompelukonetta".Siis sanat suurinpiirtein.
Mä olen ainakin NIIN tumpelo ompelemisessa että vähän jopa hävettää.Jo housujen lyhentäminen tuottaa tuskaa.Kun ei osaa,niin ei osaa.Meillä ei siis ole omaa konetta.Joskus olen lainannut anopin konetta johonkin lyhennykseen tms.Loppujen lopuksi olen vienyt niin housut kuin koneenkin hänelle.;o)
Toki yritän korjailla lastenvaatteita ihan käsin,mutta eipä niistä kovin siistejä mun käsittelyssä tule.
Olen monissa muissa asioissa hyvä ja ruokapuolella osaan säästää.Kun vaan aina jaksais.:o(
säilönhän minä.
En enää niin paljon kuin ennen mutta purkkeja ja purnukoita notkuvat kellarin hyllyt ja täpötäydet laarit antavat kyllä oman ihan erityisen kicksinsä eloon&oloon. Vähän Huovisen hamstereiden tyyliin…
Noiden palakauppojen suhteen taidan olla onnekas. Tässä on suht lähellä sellainen ”trasselikauppa” josta saattaa ajoittain löytää jopa ihan Marimekon yms pikkuvirheisiä painokankaita. Sellaisista ompelin mm joululahjoiksi lakanasettejä.
Minullakin on se ”kaikentekeminen” ompelun suhteen jäänyt ja enemmän tulee juhlavaatteita kuin arkivaatteita tehtyä. Tyttärentyttärelleni ompelin aika paljon, koska hänellä oli liikuntaesteen vuoksi erikoistarpeita mm ulkohaalareiden yms suhteen – ja sitten näiden innoittamana tein jonkin verran lahjavaatteita samassa fysioterapiassa käyville muiden ihmisten lapsille.
Samalle lapselle tein myös ommellen ja askarrellen ”kosketussatukirjoja”.
Tällä hetkellä itsetekolistalla on yhden lapsen lakkiaisiin liittyvät juhlut; juhla-asujen tuunausta, kutsukortit painatettiin (sen jälkeen kun oli ne itse indesignissa ”tehty”). leivontaa, pikkuremppaa jne. Illalla ajattelin kaivertaa juhlakalun omaan shampanjalasiin nimen , päiväykseneja pikkurunon – erottuu sitten muista eikä tarvitse joka skoolausta varten uutta lasia etsiä.
Kaikki ideat niin noiden pippaloiden kuin muunkin itse tekemisen suhteen otetaan innolla vastaan
että kukaan ei ole seppä joka lajissa.
Ja on hommia joista ei millään kiinnostu, vaikka ne itsessään kuinka hyödyllisiä sitten olisivatkaan.
Meillä to ruoassa säästö on vähän heikkoa.
Liian usein syödään ulkona tai haetaan takeawayta.
kun sommittelin boordikuviota sabluunapaperille niin hokasin että kotitekoistahan se on tämäkin.
Eli kysymys nyt kuuluukin että missä määrin kotinne sisustus on kotitekoista vai ostatteko mieluiten valmista?
mulla on ikeamania..
Vaikka ei se meillä lopulta kamalasti näy.
Tykätään vanhoista huonekaluista joten niiden kanssa kyllä menee aikaa kun ne halvalla ja miranolilla vuorattuna ostetaan jne.
Muuta kivaa ja pientä tulee sitten työstetyä vaikka kuinka. En voisi kuvitella ostavani joitakin valmiita sommitelmia tms vaan its ene on väkerrettävä. Kuivakukkajuttuja on kanssa moneen lähtöön, mutta se on äitini harrastus vaikka tarvikkeita siihen kyllä kerään ja laitan.
Verhot tehdään itse kaikki tyynni ja tyynyn päälliset sun muut vekottimet. Tilkkutäkkejä pedeille olisi nyt suunnitelmissa..
Joskus on mattojakin tullut tehtyä ja poppanoita sadaksi vuodeksi..
Eli kyllä sisustuksessa oma kädenjälki näkyy ja onhan koko talo itse tehty joten..
Eniten tykkään kikkailla eri jutuilla niin että oudon esineen paikka löytyy ihan yllättävästä paikasta jossa sitä ei odota, mutta se näyttää kuuluvan sinne.
Muutenkin maalia yms tarviketta kuluu ihan kohtuudella.. Harvoin huonekalu vaikka uutenakin ostettu lähtee jatkamaan matkaa meiltä ihan alkuperäisenä vaan on sille jotakin tapahtunut tai montaakin sitä ennen..
Nyt kun on tätä isoa taloa remontoitu joitakin vuosia ihan omin voimin, on muut tekemiset ollu vähissä. Tuntuu että kun on saanut koko ajan olla jotain tekemässä, on ihana ostaa valmista.
Ostin yhdelle lapselle ommeltavat verhot ja toiselle valmiit ja kumpikaan ei ole ikkunassa kun ei saa ompelukonetta esille ja verhotankoja laitettua.
Minulla on totaalinen remontti väsymys ja mitään ei saa aikaseksi.
Pidän vanhoista huonekaluista ja niitä yleensä ostelen ja puleeraan. Nuorisosta toiset haluavat uutta ja modernia joillekin kelpaa vanhakin.
Ikeasta saa kivoja ja kohtuu hintaisia sisustusjuttuja ja siellä on kiva katsella ja etsiä ideoita.
Nyt me pidetään ikkunoiden maalaamista lukuunottamatta taukoa ja eiköhän se tekemisen ilo taas löydy.
poimittiin orvokkeja ja kieloja kasviprässiin yhdessä pikkuhiljaa lakastuvien ylioppilasruusujen lehtien kanssa.
Niistä saa materiaaleja upeisiin kortteihin.
Maito,suurin osa lihasta,kananmunat tulee lähes ympäri vuoden kotoa.Kesällä kasvatetaan sitten potut,vihannekset,sipulit jne.Marjastus on intohimo,pakkasessa aina ainakin viinimarjaa,puolukkaa,mustikkaa,vattua ja mansikkaa.Niistä sitten osa hillotaan,osa mehuksi.Kalastetaan jonkin verran,ne kanssa talven varalle.Savustetaan ja kuivataan myös lihaa-nam!
Itseasiassa meidän muksut on ihan onnessaan kun SAA kaupan mehua tai lihapiirakoita jne muuta einestä..kun tarjoaa paistia tai broileria pakkasesta ne sanoo että TAAS tota,miksei syödä ranskiksia ja nakkeja.Mutta noita joutuu rajottamaan pakon eestä n. kerran viikkoon.