Viikon ikäinen kissanpentuni kuoli tänään... Aluksi se käyttäytyi samalla tavalla kuin muutkin pennut, mutta viime päivinä se ei syönyt enää paljoa ja jäi pienemmäksi kuin muut. Se makasi aina yksin jossain nurkassa. Nyt on paha mieli, kun ei tajunnut, että sillä voi olla suurempikin hätä... Sen synnytys oli tosin aika vaikea, meni yli tunti. Voiko se vaikuttaa jotenkin asiaan? :(
Pentu kuoli
...
221031
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
meillä oli kerran neljä pentua, joiden äiti jäi auton alle niiden ollessa viikon ikäisiä. kolme pentua kuoli muutaman päivän päästä ja yksi jäi henkiin. ne kolme oli pienempiä kuin se yksi ja luulimme aluksi, että kyse oli niiden ruokinnasta tai jostain (syötimme pipetillä)pienemmät eivät suostuneet enää loppuvaiheessa syömään paljon mitään ja tärisivät. mutta sitten myöhemmin luettiin kissa kirjaa ja siinä kerrottiin, että pennut huutavat herättyään lähinnä sen takia, että niillä on kylmä ja tietty nälkäkin. niin kerran se yksi pentu oli isompi kuin ne muut niin luultavasti ne muut kuoli kylmyyteen. jos olisimme tienneet tuon asian, niin olisi ne muutkin saattaneet selviytyä...
harmi kun ihmiset ei vaivaudu ottamaan asioista selvää etukäteen, varsinkin kun elävistä eläimistä kyse. monelta murheelta vältyttäisiin ja toisinaan suoranaisilta eläinrääkkäyksiltä.
et pitänyt emoa siihen asti sisällä että pennut selviävät ilman sitä? :/
mieltä olen kanssasi. Surullista kun näin on päässyt tapahtumaan. :,(
Älkää nyt viitsikö ruveta moittimaan, vahinko on jo tapahtunut. Ja kyllähän tuo minunkin kissani lähti ulos jo vuorokauden päästä kun pennut olivat syntyneet. Ei sitä voi pakottaa olemaan sisällä. Minun kissani siitä ainakin vaan hermostuu...
saapi kai mielipiteensä kertoa, jos joku siitä oppisi, ettei tarvitsisi kantapään kautta jokaisen. vaikka toiset ei opi sitäkään kautta..
on kyllä huisin vastuutonta päästää kissa vapaana ulkoilemaan, kun sillä on pienet pennut. mitä jos emolle sattuu jotain? jää pennut orvoiksi ja onkin aikamoinen työ niistä saada kissoja kasvamaan.
emoa voi käyttää ulkona valjaissa tai tarhassa..
Ei se pentu VÄLTTÄMÄTTÄ ole emon puutteeseen kuollut. Voihan olla esim. joku sairaus, syntymävika jne. voihan se pitkä synnytyskin vaikuttaa. Joskus tuttavan kissa sai pentuja. Yksi jouduttiin lopettamaan aika nopeasti: sillä oli aivokasvain!
Avattiinko sen kallo, siis tehtiinkö ruumiinavaus missä varmistui että kissanpennulla oli aivokasvain vai miten noin varma tieto?
ei olis vissii kannattanu edes kertoa, kun täältä ei saa mitään muuta kun tuollasta takas. kissa mikä on syntyny maalla ja ollu alunperin villi ja sittemmin kesytyksen jälkeen kulkenut ovesta sisään ja ulos miten haluaa, niin sitä on aika vaikea saada kulkemaan jossain valjaissa tai pysymään tarhassa. anteeksi vaan että kerroin tarinani ja autoin ehkä jotain muuta olemasta eläinrääkkääjä.
kissa tulisi leikkauttaa! :O
kiitos vinkistä. en olis itse kyllä millään keksiny tuota. tyhmästä päästä kärsii koko ruumis. mutta onneks jotkuu osaa olla nii viisaita jo aina etukätee. paha vaan toi sun vinkkis tuli viis vuotta myöhässä.. kiitos ja näkemiin!
niin ilkeästi kirjoitettu, että pitää hermostua noin.. taisi kolahtaa pahasti..
jos siis tunnet itsesi eläinrääkkääjäksi, tee asialle jotain. jos asia ollut pelkkää tyhmyyttä, se kannattaa myöntää ja ottaa opikseen, eikä alkaa kiukutella.
alunperin kirjoitus oli yleistä, eikä kehenkään yhteen vain kohdistettu..
" paha vaan toi sun vinkkis tuli viis vuotta myöhässä."
niin kuin kirjoitettu oli:
"saapi kai mielipiteensä kertoa, jos joku siitä oppisi, ettei tarvitsisi kantapään kautta jokaisen"
Miksi on hankittu kissa, jos edes sitä ei olla tiedetty, että kissa kannattaisi leikkauttaa, jos se tosissaan ulkona vapaana liihottaa :(
Ihan kiva kun yritätte olla ei töykeitä, mutta mulle jäi nyt tosi paha mieli.. Mul on ollu kissoja jo 7 vuotta, eli kuudennesta luokasta asti ja aina on menny hyvin ja olen rakastanut kissojani kuin perheenjäseniä. Mörkö hävis just viikonlopun aikoihin ja minä olin pari vuotta nuoremman siskoni kanssa yksin kotona. Ei hirveästi osattu ottaa tietoa mistään, kun oltiin nuoria ym. ja paikallisesta eläinlääkäristä on semmoinen mielikuva, että vastaus joka asiaan on lopettaminen tms.
Meille sanottiin silloin että tarkeintä olisi että ne saa tasasin väliajoin ruokaa. Me syötettiin niitä ja "teetettiin niiden tarpeet". Pyyhittiin niitä kostealla, kun ne olivat likaisia. Pidettiin niitä lämpimässä vaatehuoneessa ja katsottiin että ne olivat läheikkäin, että lämmittävät sitten toinen toisiaan. En sitten tiedä mikä meni vikaan.
Syötettiin ne yömyöhällä ja kun menimme aamusyötölle, niin Rasmus(isoin) oli ainut joka suostui syömään ja ne muut vaan itki. Sitten kaikki alkoi mennä mettään.
Itse olen pitänyt sitä aina aikamoisena uhrauksena kahdelta kouluikäiseltä nuorelta. Lintsattiin koulustakin sen takia.
Rasmus jäi henkiin ja oli sitäkin tärkeämpi meille. Saimme seurata sen kasvamista, näimme kuinka se oppi kävelemään ja syömään :) se oli maailman suloisin kissa. Se nukku aina yöt vieressä ja aamuyöstä sai herätä siihen kun se vinku, että silitä vähä ku mä näin jotai pahaa unta. Sit aina ku tuli koulusta ni se katto kainalos telkkaria ja nukku mun kanssa päiväunet ja heräs vasta kun minäkin tai herätyskello. Ikävällä ja hyvillä muistoilla muistellen.
Ja tällä hetkellä omistan kaksi kissaa jotka molemmat leikattuja ja sisäkissoja. Tuossa ne nukkuu sohvalla vierekkäin :) ja niitäkin rakastan enemmän kun mitää. Ei tarvi olla ku yks yö kotonta pois, ni tulee kauhee ikävä.. Toivotaa ettei niille käy ikinä mitään, kerran olen tälläinen "eläinrääkkääjä"
miksi ihmeessä haluat kurjistella ja ottaa noin itseesi keskustelupalstalla? kukaan ei ole esim. suo eläinrääkkääjäksi haukkunut,vaan ihan itse aloit itseäsi siksi nimittämään.
marttyyri leikkiä..
mitäs toi sit tarkotti: "monelta murheelta vältyttäisiin ja toisinaan suoranaisilta eläinrääkkäyksiltä." tekstistä "ikävää luettavaa". mutta jos se ei sitä tarkoittanu, ni... hyvä..
sitä, mitä siinä luki. monelta murheelta vältyttäisiin ja toisinaan suoranaisilta eläinrääkkäyksiltä kun ihmiset tajuaisivat ottaa selvää asioista ennen kuin ottavat lemmikkiä!! täyttä totta siis!
siinä ei kuitenkaan sanottu, että SINÄ olisit eläinrääkkääjä, vaan oli ihan yleisesti kauhisteltu ihmisten tyhmyyttä. taisit vaan tunnistaa itsesi.
sovitaan sitten niin!
Ennen vanhaan (noin 30 - 20 vuotta sitten) kun tämä kissatietoisuus ei vielä tuonne maalle ollut kantautunut ja pentuja syntyi vähintäin kerran kesässä, tuli noita heikompia yksilöitä joskus nähtyä..
Eräs syy voi olla esimerkiksi sydänvika, jonka heikentämä pentu tulee helposti myös emänsä syrjimäksi. Ja sisaruksilleenhan tuollainen heikko pentu ei oikein pärjää.. Siis taistelu nisästä eli ruuasta on lähes turhaa ja ravinnon puute tekee oman osansa pennun menehtymiseen. Toisaalta näkemsitäni tapauksista se heikko pentu ei usein edes ollut kovin halukas imemään nisää..
Lisäksi tuli mieleen se, että ilmeisesti osasta emon nisistä sitä maitoa tulee paremmin kuin toisista. Ja niistä "hyvistä" nisistä sitten pennut käyvät taisteluansa. Usein pennuille muodostuu ikään kuin nimikkonisänsä, joilla aina ruokailevat. Yleensä pentueen suurimmat ovat niillä parhailla nisillä kun pennut yhtä aikaa syövät. Saattaa siis olla, että tuo heikko pentu saa myös huonommin ruokaa ja kuihtuu siitäkin syystä.
Vaikka me ihmiset pystymme osamme tekemään pentujen eteen, karsiutuvat terveydellisesti elinkelvottomat yksilöt kuitenkin pois. Luonnonlaki - minkäs sille lopulta mahtaa. Suosikaamme kuitenkin eläinlääkäreiden neuvoja ja apua aina kun se tarpeen on. Parempi ottaa yhteyttä eläinlääkäriin heti huolenaiheen ilmettyä eikä sitten jälkikäteen esim. syitä miettiä.
Tämän sekavan sepustukseni lopuksi haluaisin sanoa, että leikkauttakaa hyvät ihmiset kissanne. Teette niille palveluksen ja säästätte monen pennun kärsimyksiltä. Totuus on taatusti se, etteivät kaikki Suomeen syntyvät pennut saa kotia ja niitä sitten lopetetaan. Miettikää tuota eläimen tuskaa älkääkä itsekkäästi ajatelko sitä, kuinka ihania ne pennut kotonanne ovat. Pentuikä on ohi todella nopeasti ja sen jälkeen kissa tarvitsee loppuelämäkseen loistavan kodin. Jokainen miettiköön pystyykö kasvattaja hyvän ja turvallisen kodin pennuille taatusti takaamaan?
Tämän viestin tarkoitus ei ole ollut syyllistää ketään vaan herättää ajatuksia. Itseä maalla kasvaneena suorastaan kauhistuttaa ajatella, kuinka kissa-asiat omassa mummolassanikin aikanaan hoidettiin. Toisten virheittä voi siis oppia ja tehdä parhaansa taatakseen jokaiselle elävälle olennolle parhaan mahdollisen elämän. Elämme 2000-lukua - näkyköön se myös parempana ymmärryksenä eläinten hoidossa!
Niinhän se luonnossa menee. Usein emo hylkää pennun, jos se tajuaa että siinä on jotain vikaa. Synnynnäisiä vikojahan voipi olla. Luonnossa ei ole ihmistä pelastamassa, "vialliset" yksilöt kuolevat.
Julmaa mutta totta!
Emo ei kyllä hylännyt pentua. Kun pentu oli jo kuollut se siirretiin toiseen laatikkoon, mutta samaan huoneeseen. Emo haki pennun takaisin laatikosta 4 kertaa... Ja etsi tietysti sen jälkeen kun pentu haudattiin.
Tarkoitin ihan yleisellä tasolla...