Moi, mä oon 12-vuotias tyttö, joka on alottanut kirjoittaa tällaista kirjaa nimeltään "Tähtäimessä tähteys" ja toivoisin sun lukevan ekan luvun, ja sanovan miltä kuulostaa. Ihan vaan kokeilumielessä. Kiitti jos jaksat lukea! luku1
Oletko koskaan miettinyt, mikä on elämäsi suurin unelma? Unelma, joka riipaisee sydäntäsi, kun huomaat ettei se ole vieläkään toteutunut. Jokaisella on unelma, mutta osalla se on niin syvällä mielen syövereissä, että joskus tuntuisi elävän ilman minkäänlaista unelmaa. Joskus unelman toteutuminen käy jo niin lähellä, että voit melkein koskettaa sitä, ja…
- Felicity!
Felicity säpsähti, ja pudotti kynänsä lattialle.
- Niin, opettaja? Fec (joksi kaikki häntä kutsuvat) mumisi, ja nosti kynän hermostuneena lattialta.
- Osaatko vastata juuri esittämääni kysymykseen? historian maikka Swiq kysyi kohottaen toista huolella nypittyä kulmakarvaansa.
Fec katsoi anovasti parasta ystäväänsä Kylea, joka istui aivan oven vieressä. Kyle raapusti jotain paperin palaan, kun huomasi Fecin ongelman. Kyle kohautti olkapäitään, ja irvisti säälivästi. Fec huokaisi syvään ja kääntyi takaisin opettajaan. - En opettaja, hän mumisi ja vajosi pulpettinsa päälle.
Kohta se tulee, hän mietti ja vilkuili kelloa. Juuri sillä sekunnilla kello pirahti soimaan, ja 7 B luokan oppilaat rynnistivät kuin pillastunut norsulauma ulos ovesta välitunnille tai kotiin. Fec kuuli opettajan sanovan
- Felicity, jäisitkö hetkeksi? siinä se tuli, Fec ajatteli ja pyöräytti silmiään.
Hän vilkaisi ovelle, ja näki Kylen viittovan odottavansa luokan ulkopuolella. Hän heilautti kättään ja nojaili taaksepäin tuolillaan.
- Felicity... opettaja aloitti
- Sano Fec
- Niin… Niin tietysti… Mutta nyt emme puhu siitä, millä nimellä me kutsumme sinua, vaan siitä, että arvosanasi ovat laskemassa kuin lehmän häntä, tuon haaveilusi myötä! opettaja mesosi, ja istahti opettajan pöydän reunalle.
Fec huokaisi, ja katsoi tylysti Swiqia, joka hypisteli käsilaukkunsa kultaisia hapsuja. - Opettaja, tiedän että se häiritsee, mutta kun minusta on vain niin ihanaa välillä unelmoida jostain, mikä on muuten mahdotonta! Fec paukautti takaisin ja heilautti kädellään vaaleita hiuksiaan pois korvien takaa.
- Felicity, siis Fec, haaveilisit enemmän kotona! Siellä on aikaa, mutta meneppäs nyt, joku näyttää odottelevan jo sinua, Swiq sanoi lempeästi ja vinkkasi silmää kun osoitti peukalollaan ovella olevaa poikaa.
Fec jäykistyi ja tunsi kuinka hän punastui korvia myöten.
- Kiitos, hän mumisi ja juoksi pois luokka huoneesta.
Fec melkein törmäsi poikaystäväänsä Deaniin, joka seisoskeli ovella.
- Hei, mihis sulla tuollainen kiire on? hän sanoi, ja suuteli Feciä poskelle. Fec hymyili hänelle, ja suoristi mustaa hamettaan.
- Kiitos vaan, nyt opettaja juoruaa kaikille maikoille siitä, et sä oot mun kaa, Fec sanoi naurua silmissään, ja lähti kulkemaan käytävää pitkin Deanin ja Kylen kanssa omalle kaapilleen.
Kun Fec avasi oman kaappinsa, hänen ympärilleen kokoontui neljä rinnakkais- luokan tyttöä, jotka naureskelivat, ja tuuppivat toisiaan.
- No, mitä nyt?, Fec kysyi pyörähtäen ympäri ja tuijottavan neljää kaveriaan.
Hazelia, Carolia, Bellaa ja Alisonia. Hazel heilautti pitkiä mustavioletteja rastojaan ilmassa, ja pisti ne taidokkaasti päälaille kiinni ja avasi sitten suunsa
- Joo, tota me täs mietittiin, että käviskö sulle nytte bändi harjotukset? Teillä? Kun Alisonin kämpäs on jotkut ihmeen perhekutsut, et niille me ei voida mennä.
Alison nyökkäsi, ja otti laukustaan peilin, ja tarkisti ulkonäkönsä. Fec hymyili vienosti, ja nyökkäsi.
- Joo, eiköhän se käy. Mut hei, must tuntuu et meijän ois aika keksii bändille nimi!
Porukka purskahti nauramaan muistellen viimekertaisia ehdotuksiaan. Niihin kuuluivat muun muassa Teepannut suhinatuokiolla, ja Seinäruusut keskellä lattiaa. Fec hypisteli korvakoruansa, ja katsoi Kyleä, joka juuri levitti vihreää luomiväriä silmänurkkaan.
- Joo, kyl mäkin voin tulla, jos sä sitä, Kyle sanoi ja keskittyi taas peiliin.
- Ei, ku miten sä voit käyttää noin järkyttävän väristä luomiväriä! Fec tirskahti, ja tuuppaisi Kyleä kylkeen leikkisästi.
- No, must tuntuu, et meil on ongelma! Carol sanoi ja osoitti huolellisesti lakatullaan kynnellään Fecin selän taakse.
Kaikki kääntyivät, ja näkivät koulun nörteimmistä nörteimmän pojan tallustelevan keskellä käytävää. Fec käänsi katseensa, sillä hän tiesi minkä kaikki muutkin, nörttien kuningas oli pihkassa häneen! Häneen!
- No heippa! nörttikuningas Peter sanoi heilutellen kahta vaaleankeltaista lippua ilmassa.
- Huvittaisiko sinua lähteä kanssani elokuviin? Peter kysäisi ja esitteli lippuja suurieleisesti.
Fec katsoi ympärilleen toivoen Peterin puhuvan jollekin muulle, mutta hän tiesi kenelle Peter puhui. Fec kääntyi Peteriin päin ja väläytti hämillisen hymyn.
- Mul on menoo! Fec sopersi ja lähti harppomaan pitkin askelin Kylen kanssa ulos.
Fec rykäisi, ja pyöräytti silmiään.
- Mä en kyl älyy miks se jaksaa viel ees yrittää! Sokeeki huomais et sä et oo kiinnostunu! Ja sul han on Dean! Ja kyl se sen tietää, Hazel sanoi ja sujautti kätensä käsikynkkään Fecin kanssa.
He kävelivät pitkän matkaa hiekkatietä pitkin tuoksutellen kevään tuoksua, ja jutellen pojista. Fecin päivän kohokohta oli, jos olisi bändiharjoitukset, sillä silloin hän pääsisi laulamaan bändin solistina. Fec rakasti sitä tunnetta, kun rytmi sykki hänen suonissaan, ja hän sai ilmaista itseään laulamalla.
Juuri kun he olivat Fecin talon portilla, ajoi hiekkatieltä punainen avoauto, jonka Fec tunnisti äitinsä autoksi.
- Ai, hei äiti! Me harjoitellaan tänään meillä! Fec sanoi tekopirteästi ja heilautti kättään.
- Okei, minä vain haen kauppalistan, ja kameramme. On jo aika teettää ne kuvat! Eva Tahl sanoi, ja avasi uuden kiiltävän auton oven.
* * *
Fec käveli edestakaisin olohuoneen sinisellä matolla, ja tuijotteli hermostuneesti kavereitaan, jotka kokosivat soittimia, ja hikikarpalot helmeilivät heidän otsillaan kuin juuri kalastetut helmet. Bella istui sohvalla ja viritteli kitaraansa. Bellan kauniit punertavat hiukset valuivat maahan asti palmikoilla ja hänen valkoinen hameensa kilpaili hiuksien kanssa pituudesta. Fec oli aina halunnut olla Bella, jonka kasvot olivat kuin poikamagneetti, ja hänen vanhempansa eivät estelleet häntä missään asiassa. Fec huokaisi, ja tuijotti itseään eteisen kokovartalopeilistä. Noh, olihan hänkin ihan OK, mutta parempikin voisi olla. Fec kosketti sormenpäällään yhdestä monista finneistä, jotka komeilivat hänen otsassaan, ja huokaisi. Olihan hän muuten aivan nätti. Vihreät silmät, vaaleat pitkät hiukset ja kaunis suppusuu, mutta ei hän ollut mitään Bellaan verrattuna. Hän käveli takaisin olohuoneeseen, jossa soittimet oltiin vihdoin saatu kasattua.
- Sitte vaan poppaamaan!!! Carol kiljui, ja tarttui bassoonsa.
Fec nyökkäsi, ja astui keskelle olohuonetta mikrofonin taakse. Hän hymyili iloisesi muille.
- Otetaan ensiksi “ Fill Up Me for Love” OK? Hazel kysyi, ja heilautti rastansa niskan taakse.
- Joo! kuin yhteisestä sopimuksesta kaikki huusivat, ja Fec tunsi riemua.
Kun muut alkoivat soittaa, Fec tunsi kuinka rytmi alkoi sykkiä hänen suonissaan, ja kuinka hän alkoi tapailla sanoja mielessään. Kun tuli Fecin vuoro laulaa, hän tiesi, että mikään ei voisi mennä vikaan. Tämä oli hänen lempi kappaleensa.
- Oh, can you hear me? I just miss you so--o--oo---o much, please fill up me for love!! Oh, oh, oh, oh, Fec lauloi, ja maisteli jokaista lausumaansa sanaa.
Kun kertosäe alkoi, Fec ei enää pystynyt pidättelemään, vaan antoi rytmin viedä, ja laulun raikaa. Hänen kirkas äänensä nousi, kunnes se oli niin kaunis ja korkea, että tytöt lakkasivat soittamasta.
- Hei Fec, must tuntuu et sust viel tulee jotain! Sun pitäis ottaa toi laulaminen tosissas, liity vaikka kuoroon! Hazel sanoi ihmetys ja ihailu kasvoillaan.
- Joo, ihan totta Fec, toi on näteintä mitä mä oon kuunaan kuullut! Kyle virkkoi, ja muu joukko mumisi myöntymystä.
Fec punastui, ja puri huultaan. Ehkä he olivat oikeassa, hän ajatteli ja alkoi liikuskella vaivaantuneesti.
- Äh, Fec, sä et kestä sitten yhtään kehuja! Bella sanoi, ja hypisteli kutrejaan.
Fec punastui entistä enemmän, ja sopersi jotain ärsyttämisestä.
- Hei, Fec, mä keksin, mennään mukaan kabareeseen! Siellä sä saat ihan varmana soolon tolla äänellä! Kyle sanoi innostuen.
- En mä nyt tiiä… Fec sanoi, ja liikuskeli matolla epävarmasti.
Ehkä hän menisikin, ehkä! Voisihan siitä tulla ihan kivaakin!
// Kommenttia?
Oletko koskaan miettinyt, mikä on elämäsi suurin unelma? Unelma, joka riipaisee sydäntäsi, kun huomaat ettei se ole vieläkään toteutunut. Jokaisella on unelma, mutta osalla se on niin syvällä mielen syövereissä, että joskus tuntuisi elävän ilman minkäänlaista unelmaa. Joskus unelman toteutuminen käy jo niin lähellä, että voit melkein koskettaa sitä, ja…
- Felicity!
Felicity säpsähti, ja pudotti kynänsä lattialle.
- Niin, opettaja? Fec (joksi kaikki häntä kutsuvat) mumisi, ja nosti kynän hermostuneena lattialta.
- Osaatko vastata juuri esittämääni kysymykseen? historian maikka Swiq kysyi kohottaen toista huolella nypittyä kulmakarvaansa.
Fec katsoi anovasti parasta ystäväänsä Kylea, joka istui aivan oven vieressä. Kyle raapusti jotain paperin palaan, kun huomasi Fecin ongelman. Kyle kohautti olkapäitään, ja irvisti säälivästi. Fec huokaisi syvään ja kääntyi takaisin opettajaan. - En opettaja, hän mumisi ja vajosi pulpettinsa päälle.
Kohta se tulee, hän mietti ja vilkuili kelloa. Juuri sillä sekunnilla kello pirahti soimaan, ja 7 B luokan oppilaat rynnistivät kuin pillastunut norsulauma ulos ovesta välitunnille tai kotiin. Fec kuuli opettajan sanovan
- Felicity, jäisitkö hetkeksi? siinä se tuli, Fec ajatteli ja pyöräytti silmiään.
Hän vilkaisi ovelle, ja näki Kylen viittovan odottavansa luokan ulkopuolella. Hän heilautti kättään ja nojaili taaksepäin tuolillaan.
- Felicity... opettaja aloitti
- Sano Fec
- Niin… Niin tietysti… Mutta nyt emme puhu siitä, millä nimellä me kutsumme sinua, vaan siitä, että arvosanasi ovat laskemassa kuin lehmän häntä, tuon haaveilusi myötä! opettaja mesosi, ja istahti opettajan pöydän reunalle.
Fec huokaisi, ja katsoi tylysti Swiqia, joka hypisteli käsilaukkunsa kultaisia hapsuja. - Opettaja, tiedän että se häiritsee, mutta kun minusta on vain niin ihanaa välillä unelmoida jostain, mikä on muuten mahdotonta! Fec paukautti takaisin ja heilautti kädellään vaaleita hiuksiaan pois korvien takaa.
- Felicity, siis Fec, haaveilisit enemmän kotona! Siellä on aikaa, mutta meneppäs nyt, joku näyttää odottelevan jo sinua, Swiq sanoi lempeästi ja vinkkasi silmää kun osoitti peukalollaan ovella olevaa poikaa.
Fec jäykistyi ja tunsi kuinka hän punastui korvia myöten.
- Kiitos, hän mumisi ja juoksi pois luokka huoneesta.
Fec melkein törmäsi poikaystäväänsä Deaniin, joka seisoskeli ovella.
- Hei, mihis sulla tuollainen kiire on? hän sanoi, ja suuteli Feciä poskelle. Fec hymyili hänelle, ja suoristi mustaa hamettaan.
- Kiitos vaan, nyt opettaja juoruaa kaikille maikoille siitä, et sä oot mun kaa, Fec sanoi naurua silmissään, ja lähti kulkemaan käytävää pitkin Deanin ja Kylen kanssa omalle kaapilleen.
Kun Fec avasi oman kaappinsa, hänen ympärilleen kokoontui neljä rinnakkais- luokan tyttöä, jotka naureskelivat, ja tuuppivat toisiaan.
- No, mitä nyt?, Fec kysyi pyörähtäen ympäri ja tuijottavan neljää kaveriaan.
Hazelia, Carolia, Bellaa ja Alisonia. Hazel heilautti pitkiä mustavioletteja rastojaan ilmassa, ja pisti ne taidokkaasti päälaille kiinni ja avasi sitten suunsa
- Joo, tota me täs mietittiin, että käviskö sulle nytte bändi harjotukset? Teillä? Kun Alisonin kämpäs on jotkut ihmeen perhekutsut, et niille me ei voida mennä.
Alison nyökkäsi, ja otti laukustaan peilin, ja tarkisti ulkonäkönsä. Fec hymyili vienosti, ja nyökkäsi.
- Joo, eiköhän se käy. Mut hei, must tuntuu et meijän ois aika keksii bändille nimi!
Porukka purskahti nauramaan muistellen viimekertaisia ehdotuksiaan. Niihin kuuluivat muun muassa Teepannut suhinatuokiolla, ja Seinäruusut keskellä lattiaa. Fec hypisteli korvakoruansa, ja katsoi Kyleä, joka juuri levitti vihreää luomiväriä silmänurkkaan.
- Joo, kyl mäkin voin tulla, jos sä sitä, Kyle sanoi ja keskittyi taas peiliin.
- Ei, ku miten sä voit käyttää noin järkyttävän väristä luomiväriä! Fec tirskahti, ja tuuppaisi Kyleä kylkeen leikkisästi.
- No, must tuntuu, et meil on ongelma! Carol sanoi ja osoitti huolellisesti lakatullaan kynnellään Fecin selän taakse.
Kaikki kääntyivät, ja näkivät koulun nörteimmistä nörteimmän pojan tallustelevan keskellä käytävää. Fec käänsi katseensa, sillä hän tiesi minkä kaikki muutkin, nörttien kuningas oli pihkassa häneen! Häneen!
- No heippa! nörttikuningas Peter sanoi heilutellen kahta vaaleankeltaista lippua ilmassa.
- Huvittaisiko sinua lähteä kanssani elokuviin? Peter kysäisi ja esitteli lippuja suurieleisesti.
Fec katsoi ympärilleen toivoen Peterin puhuvan jollekin muulle, mutta hän tiesi kenelle Peter puhui. Fec kääntyi Peteriin päin ja väläytti hämillisen hymyn.
- Mul on menoo! Fec sopersi ja lähti harppomaan pitkin askelin Kylen kanssa ulos.
Fec rykäisi, ja pyöräytti silmiään.
- Mä en kyl älyy miks se jaksaa viel ees yrittää! Sokeeki huomais et sä et oo kiinnostunu! Ja sul han on Dean! Ja kyl se sen tietää, Hazel sanoi ja sujautti kätensä käsikynkkään Fecin kanssa.
He kävelivät pitkän matkaa hiekkatietä pitkin tuoksutellen kevään tuoksua, ja jutellen pojista. Fecin päivän kohokohta oli, jos olisi bändiharjoitukset, sillä silloin hän pääsisi laulamaan bändin solistina. Fec rakasti sitä tunnetta, kun rytmi sykki hänen suonissaan, ja hän sai ilmaista itseään laulamalla.
Juuri kun he olivat Fecin talon portilla, ajoi hiekkatieltä punainen avoauto, jonka Fec tunnisti äitinsä autoksi.
- Ai, hei äiti! Me harjoitellaan tänään meillä! Fec sanoi tekopirteästi ja heilautti kättään.
- Okei, minä vain haen kauppalistan, ja kameramme. On jo aika teettää ne kuvat! Eva Tahl sanoi, ja avasi uuden kiiltävän auton oven.
* * *
Fec käveli edestakaisin olohuoneen sinisellä matolla, ja tuijotteli hermostuneesti kavereitaan, jotka kokosivat soittimia, ja hikikarpalot helmeilivät heidän otsillaan kuin juuri kalastetut helmet. Bella istui sohvalla ja viritteli kitaraansa. Bellan kauniit punertavat hiukset valuivat maahan asti palmikoilla ja hänen valkoinen hameensa kilpaili hiuksien kanssa pituudesta. Fec oli aina halunnut olla Bella, jonka kasvot olivat kuin poikamagneetti, ja hänen vanhempansa eivät estelleet häntä missään asiassa. Fec huokaisi, ja tuijotti itseään eteisen kokovartalopeilistä. Noh, olihan hänkin ihan OK, mutta parempikin voisi olla. Fec kosketti sormenpäällään yhdestä monista finneistä, jotka komeilivat hänen otsassaan, ja huokaisi. Olihan hän muuten aivan nätti. Vihreät silmät, vaaleat pitkät hiukset ja kaunis suppusuu, mutta ei hän ollut mitään Bellaan verrattuna. Hän käveli takaisin olohuoneeseen, jossa soittimet oltiin vihdoin saatu kasattua.
- Sitte vaan poppaamaan!!! Carol kiljui, ja tarttui bassoonsa.
Fec nyökkäsi, ja astui keskelle olohuonetta mikrofonin taakse. Hän hymyili iloisesi muille.
- Otetaan ensiksi “ Fill Up Me for Love” OK? Hazel kysyi, ja heilautti rastansa niskan taakse.
- Joo! kuin yhteisestä sopimuksesta kaikki huusivat, ja Fec tunsi riemua.
Kun muut alkoivat soittaa, Fec tunsi kuinka rytmi alkoi sykkiä hänen suonissaan, ja kuinka hän alkoi tapailla sanoja mielessään. Kun tuli Fecin vuoro laulaa, hän tiesi, että mikään ei voisi mennä vikaan. Tämä oli hänen lempi kappaleensa.
- Oh, can you hear me? I just miss you so--o--oo---o much, please fill up me for love!! Oh, oh, oh, oh, Fec lauloi, ja maisteli jokaista lausumaansa sanaa.
Kun kertosäe alkoi, Fec ei enää pystynyt pidättelemään, vaan antoi rytmin viedä, ja laulun raikaa. Hänen kirkas äänensä nousi, kunnes se oli niin kaunis ja korkea, että tytöt lakkasivat soittamasta.
- Hei Fec, must tuntuu et sust viel tulee jotain! Sun pitäis ottaa toi laulaminen tosissas, liity vaikka kuoroon! Hazel sanoi ihmetys ja ihailu kasvoillaan.
- Joo, ihan totta Fec, toi on näteintä mitä mä oon kuunaan kuullut! Kyle virkkoi, ja muu joukko mumisi myöntymystä.
Fec punastui, ja puri huultaan. Ehkä he olivat oikeassa, hän ajatteli ja alkoi liikuskella vaivaantuneesti.
- Äh, Fec, sä et kestä sitten yhtään kehuja! Bella sanoi, ja hypisteli kutrejaan.
Fec punastui entistä enemmän, ja sopersi jotain ärsyttämisestä.
- Hei, Fec, mä keksin, mennään mukaan kabareeseen! Siellä sä saat ihan varmana soolon tolla äänellä! Kyle sanoi innostuen.
- En mä nyt tiiä… Fec sanoi, ja liikuskeli matolla epävarmasti.
Ehkä hän menisikin, ehkä! Voisihan siitä tulla ihan kivaakin!
// Kommenttia?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Joo, tosi hyvä musta! Luin, ja haluisin lukee lisääkin!
Hei, "hiukan" vanhempana (24 vuotiaana) ja kirjoittamista jonkin verran harrastaneena haluan hiukan kommentoida. Heti alkuun - hienoa ja kirjoituksen aihepiiriin hyvin soveltuvaa tekstiä. Itse puuhailen pääosin aivan muissa aihepiireissä, mutta lukiessani tuota se ikäänkuin... liikkui eteenpäin omalla painollaan. Ja se on aina hyvä juttu. Oikeasti. Se että olet vasta 12-vuotias antaa varsin hyvän kuvan kielellisistä lahjoistasi. Tämä on siis oma mielipiteeni, enkä ole mikään kirjallisuuden ammattilainen. Kannustan silti sinua mielestäni ihan aiheesta. Luvussa tasapaino päähahmon, sivuhahmojen ja varsinaisen tarinan välillä toimi.
Ja jos / kun joku täällä alkaa sättimään, niin anna mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Terve kritiikki kannattaa tietysti ottaa vastaan mutta muista että jotkut haluavat vain pilata toisten ilon. Pienet kirjoitusvirheet jne. kuuluvat prosessiin. Sen lisäksi, mitä ikinä teetkin, älä lopeta kirjoittamista. Näyttäisi siltä että pidät kirjoittamisesta ja kirjoitat siksi ettet vain voi olla kirjoittamattakaan? Kirjoittaminen taitaa olla tämän viestin "se" sana ;-) Äläkä silti anna tälläisen kommentin nousta liikaa sinne hattuun... saat tavallaan sopivasti ottaa hymyn kasvoille. Hyvää tekstiä - onnea jatkolle ;-)
ihan kuin lukisi sivua jostain nuorten kirjasta !
Jos ihan oikeasti olet 12-vuotias ja kirjoittanut tämän, niin tekstistäsi lainaten:
"must tuntuu et sust viel tulee jotain"
!!!
Mainiota, jatka samaan malliin !
HEI!
Sanoisin että hyvä.
Kieliopillisesti tarinassasi on muutamia epäkohtia. Lähinnä kirjoitusvirheitä ja aika- ja sijamuoto virheitä. Ja sitä jäin miettimään, että kirjasi ensimmäinen luku on niin lyhyt. Olen itse harrastanut kirjoittamista jo kahdeksan vuotta(olen 18v) enkä vieläkään ole sanut aikaiseksi kirjaa. Sillä jos aikoo kirjoittaa kokonaisen kirjan, sitä ei pysty tekemään 12-vuotiaana. Pahoin pelkään, että sinun mielenkiintosi lopahtaa, niin kuin minunkin mielenkiintoni lopahti aina vaikka kuinka yritin saada kirjoitettua kirjan. Tämä epäilemättä johtui siitä, että luulin kirjan syntyvän vain "naps". Sillä tavalla se ei todellakaan tapahdu. Kirjan kirjoittaminen vaatii paljon taustatyötä ja sen kirjoittaminen vaatii pikkutarkkuutta ja faktoja. Vaikka kirjoittaisi fantasiakirjan siihenkin suorastaan vaaditaan faktoja. Kirjan kirjoittamisesta vain noin puolet on mielikuvituksen tuotetta ja kielellistä luovuutta.
En halua missään nimessä haukkua tekstiäsi, vaan ystävällisesti antaa pieniä vinkkejä kirjoittamiseen. Tarinasi aihe on kovin tavallinen, siinä ei ole mitään hohtoa. Vaikka tekstistäsi näkee, että sinä osaat kirjoittaa, niin minulle tuli sellainen tunne, että sinä itse et ole mukana tarinassasi. Tekstissä ei näy sinun kädenjälkeäsi. Yleensä tarinan perusteella voi päätellä jotain sen kirjoittajasta, mutta minulle sinä olet tekstisi perusteella samanlainen kuin kuka tahansa 12-vuotias tyttö. Anna tekstiisi osa itseäsi!
Nyt pitää vähän kehuakin. Sinä kirjoitat 12-vuotiaaksi poikkeuksellisen hyvin. Olet selvästi lahjakas äidinkielessä ja saat aikaan selkeää tekstiä. Se on loistavaa! Vaikka minua hieman epäilyttää kirjasi valmistuminen, niin elä lannistu. Ei ole nimittäin parempaa harjoitusta kirjoittamiselle kuin kirjoittaminen:). Sinulla on lahjoja ja minä toivon, että sinä käytät niitä. Ensi syksynä sinä ilmeisesti siirryt yläasteelle ja siellä tulet kirjoittamaan äidinkielentunneilla aika paljon. Siellä on myös alan ammattilaiset arvostelemassa tekstejäsi. Ota kaikki neuvot vastaasi, sillä siitä tulee olemaan paljon hyötyä sinulle tulavaisuudessa. Opettele kuitenkin kirjoittamaan lyhyitä tekstejä, sillä en usko että opettajasi hihkuvat innosta, jos viet heille 200 sivuisen kirjan:)...
Toistan vielä, että sinulla on lahjoja ja minä toivon, että sinä käytät niitä!!