Oho, kirjoitin tämän kokonaan väärälle palstalle, joten laitanpa tänne, minne oli tarkoituskin:
Heippa! Olen alkanut viime syksynä (myöhään toki, päälajina meillä on ollut aiemmin jälki) opettamaan koiralleni esineruutua ja tänä keväänä on harjoittelua jatkettu ahkerasti. Koira (nyt 2,5 v uros) tietää ainakin minun mielestäni mitä ollaan tekemässä. Olen opettanut ruudun suoraan metsään ja tallannut aina alueen.
Koira odottaa sievästi käskyä (meillä "etsi") ja lähteeä todella innokkaasti etsimään kadonnutta esinettä. Se myöskin ottaa suuhunsa ja tuo epämiellyttäviäkin (kovia, karvaisia tms.) esineitä, eli siinä ei ongelma mielestäni ole. Luovutukset on vielä aika levottomia (saattaa pudottaa ennen kuin on minulla kädessä tms.) mutta siihen en halua tässä vaiheessa erityisemmin puuttua, koska nouto koiralla kuitenkin on yleisesti ottaen hallussa pientä esineen mälläämistä lukuunottamatta.
Ongelmana meillä on se, että koira hakee todella innokkaasti ja energisesti ensimmäisen esineen ja tuo sen minulle, mutta toista ja kolmatta se ei haluaisi etsiä. En ole varma, eikö se tajua, että siellä on niitä tavaroita enemmän, laskeeko sillä vietti, enkö osaa palkata sitä kunnolla (yleensä olen palkannut retuuttamisella haetusta esineestä ja makupalalla, viimeisestä esineestä sitten pallon heitolla tms.) vai mikä on. Kovasti kannustamalla ja käskyttämällä se hakee toisen ja kolmannenkin, mutta aivan eri oloisella tavalla kuin sen ensimmäisen. Ruudussa pysyminen tuottaa myös jonkunlaisia ongelmia, mutta se on minusta pienimmästä päästä. Nenässä ei koiralla vikaa ole, olen monestikin nähnyt, kuinka se on juossut täysillä esineen ohi, haistanut sen ja tehnyt täyskäännöksen esinettä etsimään (myös jäljellä ja hakumetsässä nenä toimii erittäin hyvin, ei hae silmillään). Tarkkuusetsinnässä ongelma on samanlainen, eli ensimmäisen hakee.
Olisin erittäin kiitollinen kaikenlaisista vinkeistä ongelman korjaamiseen ja tietysti haluaisin kuulla myös ajatuksia siitä, mistä tämä ongelma johtuu. Koira on ollut minulla viime kesästä asti ja sille on näitä hommia opetettu jonkin verran myös ensimmäisessä kodissa.
Lisäkysymys liittyy sitten metsäjälkeen. Kuinka tarkkaa koiran työskentely metsäjäljellä pitää olla? Voinko antaa sen tehdä töitä itsenäisesti, vaikka se olisi paljonkin jäljeltä sivussa, jos esineet kuitenkin sieltä löytyvät, vai pitääkö minun vaatia tarkkaa työskentelyä? Tarkoitus olisi päästä metsäjäljelle kisaamaan parin vuoden sisällä.
Kiitos!
Heippa! Olen alkanut viime syksynä (myöhään toki, päälajina meillä on ollut aiemmin jälki) opettamaan koiralleni esineruutua ja tänä keväänä on harjoittelua jatkettu ahkerasti. Koira (nyt 2,5 v uros) tietää ainakin minun mielestäni mitä ollaan tekemässä. Olen opettanut ruudun suoraan metsään ja tallannut aina alueen.
Koira odottaa sievästi käskyä (meillä "etsi") ja lähteeä todella innokkaasti etsimään kadonnutta esinettä. Se myöskin ottaa suuhunsa ja tuo epämiellyttäviäkin (kovia, karvaisia tms.) esineitä, eli siinä ei ongelma mielestäni ole. Luovutukset on vielä aika levottomia (saattaa pudottaa ennen kuin on minulla kädessä tms.) mutta siihen en halua tässä vaiheessa erityisemmin puuttua, koska nouto koiralla kuitenkin on yleisesti ottaen hallussa pientä esineen mälläämistä lukuunottamatta.
Ongelmana meillä on se, että koira hakee todella innokkaasti ja energisesti ensimmäisen esineen ja tuo sen minulle, mutta toista ja kolmatta se ei haluaisi etsiä. En ole varma, eikö se tajua, että siellä on niitä tavaroita enemmän, laskeeko sillä vietti, enkö osaa palkata sitä kunnolla (yleensä olen palkannut retuuttamisella haetusta esineestä ja makupalalla, viimeisestä esineestä sitten pallon heitolla tms.) vai mikä on. Kovasti kannustamalla ja käskyttämällä se hakee toisen ja kolmannenkin, mutta aivan eri oloisella tavalla kuin sen ensimmäisen. Ruudussa pysyminen tuottaa myös jonkunlaisia ongelmia, mutta se on minusta pienimmästä päästä. Nenässä ei koiralla vikaa ole, olen monestikin nähnyt, kuinka se on juossut täysillä esineen ohi, haistanut sen ja tehnyt täyskäännöksen esinettä etsimään (myös jäljellä ja hakumetsässä nenä toimii erittäin hyvin, ei hae silmillään). Tarkkuusetsinnässä ongelma on samanlainen, eli ensimmäisen hakee.
Olisin erittäin kiitollinen kaikenlaisista vinkeistä ongelman korjaamiseen ja tietysti haluaisin kuulla myös ajatuksia siitä, mistä tämä ongelma johtuu. Koira on ollut minulla viime kesästä asti ja sille on näitä hommia opetettu jonkin verran myös ensimmäisessä kodissa.
Lisäkysymys liittyy sitten metsäjälkeen. Kuinka tarkkaa koiran työskentely metsäjäljellä pitää olla? Voinko antaa sen tehdä töitä itsenäisesti, vaikka se olisi paljonkin jäljeltä sivussa, jos esineet kuitenkin sieltä löytyvät, vai pitääkö minun vaatia tarkkaa työskentelyä? Tarkoitus olisi päästä metsäjäljelle kisaamaan parin vuoden sisällä.
Kiitos!
Vastaukset 2
Vanhimmat
On aika tyypillinen "ongelma" tuo toiselle esineelle huono irtoaminen.
Sitähän pitäisi toki välttää viimeiseen asti, mutta, jos koira on jo päässyt siihen tottumaan, että toisen ja kolmannen esineen etsiminen on p*skaa, ei voi todellakaan muuta kuin yrittää muuttaa harjoitusta, jollain radikaalilla tavalla.
-ensinnäkin, koiralle niitä esineruututreenejä harvemmin, (tarkemmin suunniteltuina)ja heti, kun se osaa sieltä sen yhden tuoda vietikkäästi satanen lasissa, loppupalkka (jota sille ei näytetä, ennenkuin se esine on kädessä, voit pakittaa kehuen) luovutuksesta, esineeseen vaihdettu patukkataistelu, jonka koira saa juoksuttaa autoon.
Tai se saa patukan ja siitä taistelun ja otat koiran siitä n.k. rauhanvaiheeseen sivulle, irti ja potkaiset patukan avustajalle joka juoksuttaa sen ruudun perälle.
AINA treeni sellainen, että koiralla on valtava halu sinne ruutuun ja treeni loppuu silloin kun se tahtoisi sinne uudestaan.
- Opeta luovutusta erikseen ilman viettiä kuluttavaa etsimistä ja palkaa mahtipalkalla.
- opeta uudelle esineelle irtoaminen, kahdessa erillisessä ruudussa.
Koira voi todellakin mieltää sen jo katasatetun ruudun tyhjäksi ja kokee epäjohdonmukaisena ne vaatimukset lähteä etsimään alueelta, jonka se on jo tyhjäksi tarkastanut.
- esineet helpommiksi vähäksi aikaa.
-Ruudussa on aina kolme esinettä takarajalla, ei koskaan etualalla, se nostaa kyllä ne etualalta löytyvät palatessaan sitten kokeessa, eikä opi laahuilemaan siinä jaloissa.
-kokoaisin nyt sinuna treeniporukan, vaikka vaan kolme ihmistä, joista joku toimii aina koiran "virittäjänä" (tuomarina) jolle ensin esittäydytään ja joka viittoilee rauhallisesti alueen rajat.
- patoa koiraa sivulla ennen sinne ensimmäiselle esineelle päästämistä ja päästä se hyvin pienellä merkillä, jos karkaa älä kuitenkaan huuda takaisin.
Koira oppii, että siellä ohjaajan luona joutuu istumaan sivulla eikä "pääse" sinne ruutuun, koirahan tahtoo aina tehdä sitä mitä siltä estetään tällä kertaa siis olet estävinäsi sitä ruututyöskentelystä.
On siinä kokeessakin aikaa silti sitä pitää pari kolem sekuntia käskyn alla.
- ole hiljaa ja liikkumatta silloin kun koira työskentelee, mottona "kun käytät ääntäsi, koira lakkaa käyttämästä nenäänsä".
Kun liikut itse, teet sille laumaviettiä ja "kutsut" sitä silloin luo, koira kyllä koko ajan merkkaa ne ohjaajan tekemiset.
Jos se on tulossa "tyhjänä" (mitä epäilen, jos esineet on tarpeeksi kiinnostavia) joko lähetät sen "lennosta" pelkästään viittaamalla kädellä takaisin ruudun perälle ja kun saat sen edes muutaman metrin menemään perälle päin kutsut sen sivullesi, näin SINÄ määräät koska tullaan luo eikä koira.
Sitten vaan sitä käskyn alla sivulla olemista.
- porukan muut jäsenet voivat auttaa siten, että kun tulet siihen "tuomarille" on toinen vasemmassa tai oikeassa takakulamssa seisomassa ja lähtee rauhallisesti kävelemään takarajaa pitkin välillä muka laittaen jotain sinne ruutuun.
Koiran ei tarvitse nähdä mihin esineet jätetään, että se oppisi etsimään hajuaistiaan käyttäen.
-Pikkuhiljaa pääsette siihen, että kun seurautat koiraa, "tuomarin" luo se avustaja jo kävelee poispäin sieltä perältä ja lopulta tulee vaan polulla vastaan.
Kokeessa koira noteeraan sitten kuitenkin jonkun kävelijän sieltä ja on ehdollistunut, pk-liiveihin ja siihen,että kohta päästään ruutuun.
Toinen tapa, on tehdä kaksi ruutua (suikalemaista ja pidempää kuin normaalisti) ja etsittää ekasta yksi esine(ruudussa vaan yksi mieluinen, vaikka se patukka) seurauttaa toiselle ja avustaja vie sinne perälle asti koiran ruokakupin, joka näytetään koiralle, (koira nälissään vain piimällä ja nutriplusgeelillä ravittuna) ja taas sivulla köskyn alla istuminen ja koira päästetään irtoamaan sinne perälle ja se saa ruokailla siellä rauhassa, menet kehumaan sinne sitä.
Tarkoituksena saada tuo p*ska toiselle esineelle irtoaminen pois mielestä.
Hyvä tyhjentävä vastaus tuossa edellä.
Patouta mieluummin kuin käskytät.
Tuo on vanha viisaus, kun koiran neuvominen ohjaajan toimesta alkaa, pistää koira nenunsa kiinni, kai ajattelee, etsi itse kun kerran tiedät. No ei, kyllä se paineistuu siitä ohjaajan ohjauksesta.
Usein liimautuminen on seurauksena.
Koiran on "lukossa" jos toinen esine ei laukaise etsimisviettiä.
Hyviä juuri nuo erilliset kapeat "esinekentät" niiden väli voi olla vaikkapa 50 m. Ja uudessa maastossa koira usein saa lukkonsa auki.
Vähitellen näitä kenttiä voi lähentää toisiinsa, ja kas, hetkessä olemme yhdessä esinekentässä!
Yliharjoittelu on kuten ed. kerrottiin pahasta, ohjaajan taidot usein loppuu, kun harjoitusmäärä kasvaa, ja koiran motivaatio ei oikein riitä.