Olen järjestämässä lakkiaisjuhlia lapselleni. Avomieheni, jonka kanssa olen pari vuotta kohta asunut saman katon alla ja tuntenut jo kauemminkin, ei halua ottaa lainkaan kantaa juhlajärjestelyihin tms. Aivan yksin saan kaikki vieraat miettiä, tarjoilut yms. "rekvisiitan". Onko teillä muilla uusperheillä (avomiehellänikin lapsia sekä meillä, että exänsä luona asumassa)kiinnostusta toisen lapsen juhliin tai yleensäkään mihinkään, mikä liittyy toiseen. Nyt avomieheni pakenee omiin askareisiin minua ja juhlahässäkkää, on hyvin poissaoleva. Täysin omissa oloissaan. Minua ahdistaa hurjasti, enkä lainkaan ole enää varma hänen tunteistaan minua kohtaan, niin usein viime aikoina on ollut täysin irti minusta. Hohhoijaa.
vastatkaa mulle
tämä on ongelmani
121224
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
riittää erinomaisesti, että on paikalla, käyttäytyy hyvin eikä manipuloi/manipuloidu. Kaikki muut vaatimukset/odotukset ovat kohtuuttomia.
Paikallaolostakin voidaan tinkiä jos on olemassa pienikin riski siitä, ettei avokki kykene suoriutumaan kahdesta muusta pykälästä.
ei ole ottanut osaa yhdenkään juhlan järjestelyihin. Aina hän sanoo, että "ihan niinkuin haluat, kunhan minun ei tarvitse osallistua".
Kyse voi olla enemmänkin siitä, ettei häntä kiinnosta juhlien järjestäminen, kuin teidän uusperheestänne!
No mulla on sitten kait liian ruusuiset kuvitelmat näistä uusperheen asioista. Itse aion jopa järjestää ja olen jo järjestänytkin avomieheni lapsille synttäreitä ja varmasti järjestän myös lakkiaisia, jos sellaista minulta pyydetään, eikä esim. lasten äiti ole halukas/kykenevä järjestämään juhlia. Todella odotan enemmän puolisolta, olkoon sitten entinen tai nykyinen, mitä nyt saan osakseni. Olen itse huipputasokas ja luulen löytäväni tarvittaessa filmaattisen, toisen huomioonottavan ihmisen, joka pinnistelee kiinnostusta tarvittaessa myös omiin lapsiini;)
..nyt olemme usein sellaisia ettemme oikein innostu noista juhlista.
Jos välttämättä vaadit miestäsi osallistumaan häntä ärsyttäviin asioihin, niin muista toki toisinkin päin: ole itse myöskin innolla mukana sellaisessa mistä miehesi pitää vaikka itse inhoaisit koko hommaa.
tämän naiset unohtavat helposti (yleisesti, ei koska vain uusperhekuvioita) - muista innosta puhkuen osallistua erilaisiin typeriin urheilutapahtumiin, kilju muiden mukana vaikket tajuasi mitään jos joku saa jonkin mustanhärvelin johonkin kummaan häkkyrään, nauti vilpittömästi kaljasta muovimukissa, uppoudu pilkkimisen kiehtovaan maailmaan ja tunnista erilaiset räpystimet millä kaloja narrataan, vaihda itse talvirenkaasi tai vaihdatte ne puolisosi kanssa yhdessä... Tämä EI ollut sarkasmia, miehet nyt vain ajattelevat naisten kotkotuksista aivan samalla tavalla!
Ja älkää nyt puuskahtako, että tunnen minkäkin yhden Nellin joka pilkkii, tämä oli karkea yleistys.
Miksi miehen pitää osoittaa vilpitöntä kiinnostusta naisen tärkeinä pitämiin asioihin tai hän on huono puoliso/isä, mutta nainen ei huojuta statustaan puolisona/äitinä viitatessaan kintaalla miehen tärkeille asioille?
tätä tarkoitin! Monikaan mies ei yksinkertaisesti ole kiinnostunut juhlien järjestämisestä, tuskin koko juhlistakaan!
Meillä on se kompromissi että minä järjestän kaikki juhlat, koski ne sitten hänen tai minun lapsiani. Hän "osallistuu" itse juhliin kiltisti eli puku päällä ja vieraiden kanssa seurustelua. Tämä "juhliminenkin" on hänelle pakkopullaa.
Vastaavasti olen hänen mukanaan kannustamassa, kun hän osallistuu maratoneihin. Käyn kiljumassa lähdössä ja maaliin tultaessa. Muun ajan istun autossa lukemassa, tai sään salliessa puiston penkillä ( hän ei ole niitä nopeimpia...).
Meidän on hyväksyttävä toinen sellaisena kuin hän on ja tehtävä kompromisseja. Näin saadaan niin ydin- kuin uusperhekin toimimaan.
Etköhän yleistä turhaankin "memiehetolemmesitätaitätä".
Sillä minun tuntemani miehet osallistuvat perheen yhteisiin juhliin ja suunnitteluun siinä missä naisetkin. Itseasiassa suvussa miehet ovat erityisen luovia ohjelman ja rekvisiitan luonnissa ja tuottamisessa. Toki apua löytyy myös pitopöydän rakentamisessa jne.
Mies, joka osallistuu perheensä yhteisten asioiden kehittämiseen yhdessä naisensa kanssa, on vastustamaton, eikä taatusti jää parittomaksi, jos se asia on minusta kiinni ; )).
Perheessä kun ei ole vapaamatkustajia, ei suuntaan tai toiseen.
Aloittajaa kehoittaisin keskustelemaan puolisonsa kanssa suoraan ja suomeksi. Kerro mistä sinusta tuntuu ja miten toivoisit asian olevan.
Älä suostu purematta nielemään ns. yleistyksiä, me miehet...liian läpinäkyvää ja syyllistävää.
Ymmärrän, että sinua loukkaa äitinä, ettei miehesi innostu lapsesi yhdestä elämän huippuhetkestä, eikä tunnu osaavan ajatella, ettei ole kyse hänestä vaan päivänsankari on nyt joku muu. Miltähän hänestä itsestä tuntuisi, jos hän olisi päivänsankari, eikä empatioita liikenisi, päinvastoin.
Niin, valinta on sinun, missä menee rajasi?
Toivon todella, että lapsesi saa ansaitsemansa huomion juhlapäivänään, se muisto kantaa jo pitkälle tässä muutoinkin kovassa maailmassa.
Ja onnittelut myös äideille ja isille, joiden jälkikasvu on jaksanut, vastuksista huolimatta =).
»Me miehet nyt olemme usein sellaisia..»
Kai tiedät mitä tarkoittaa sana »usein»
Nimimerkki "Saara" kirjoitti erittäin osuvasti asiasta. Siihen ei ole juuri lisättävää.
ettei toi edes liity mitenkään uusperheeseen; Kyllä oikeasti niitä ydinperheitäkin löytyy, joissa miehet ei jaksa ryhtyä häsläämään juhlajärjestelyissä.
kun mieheni äiti ja täti järjestävät miehen pojan lakkiaiset:) ei sinänsä muutoin mutta hässäkkää tässä on ennen juhliakin siivoominen lapsen syntymä jne..:) ja olen henkoht kehno järjestelemään mitään ja tulee muutenkin semmoinen olo että minun mielipiteellä ei ole väliä ja hyvä niin oikeastaan KOSKA!! lapsi on kumminkin mieheni ja minä mielelläni vain "olen" näissä asioissa;D (ja hyvilläni että ei tarvitse moisista kekkereistä "vastuuta ottaa")
Ei saa pakottaa jos ei joku tykkää.
koska meillä 5 lasta yhteensä, eli mulla 2 ja miehellä 3 ja kaikki 7 asutaan samassa perheessä. kyllä me toimitaan omiin ja toistemme lasten asioihin samlla tavalla.
ei meillä enään erotella..sun ja mun lapset, vaan toimii ihan, kuin oltaisiin ydinperhe. Minä järkkään juhlat, niin omille, kuin mieheni lapsille ja päin vastoin, jos tilanne vaatii...