Itse en keksi mitään keinoa päästäkseni tästä helvetistä irti.
Niinkö olen kertonut täällä loppui suhteemme hiljan.
Silti tunteeni sitä naista kohtaan eivät ole hiukkaakaan haalenneet, paremminkin päinvastoin.
Minulla kun ei ole mitään poistonäppäintä jolla voisin poistaa Hänet elämästäni.
Vaikka ajoittain pystyn ajattelemaan jotain muutakin ja saan fiiliksiäni kohoamaan, kun näen Hänen kulkevan asuntoni ohitse päivittäin, tulee minulle täysi sekavuustila.
Hirveä hiki kohoaa pintaan, sydän hakkaa haljetakseen ja palleaan tulee kova polte.
Sitä seuraa monen tunnin syvä masennus ja todella surkea olo.
Uskon etten ole ainoa jolla on, tai on ollut samankaltaisia tuntemuksia, siksi keräsin rohkeuteni ja pyydän kertomaan minulle onko tästä mitään ulospääsyä.
Näin ei voi jatkua, minun psyykeni ei tule kestämään sitä enää pitkään.
En ikimaailmassa olisi ennen voinut tällaistakaan uskoa, mutta näköjään kaikki on mahdollista.
Tämä on tosissaa hätähuuto!
Niinkö olen kertonut täällä loppui suhteemme hiljan.
Silti tunteeni sitä naista kohtaan eivät ole hiukkaakaan haalenneet, paremminkin päinvastoin.
Minulla kun ei ole mitään poistonäppäintä jolla voisin poistaa Hänet elämästäni.
Vaikka ajoittain pystyn ajattelemaan jotain muutakin ja saan fiiliksiäni kohoamaan, kun näen Hänen kulkevan asuntoni ohitse päivittäin, tulee minulle täysi sekavuustila.
Hirveä hiki kohoaa pintaan, sydän hakkaa haljetakseen ja palleaan tulee kova polte.
Sitä seuraa monen tunnin syvä masennus ja todella surkea olo.
Uskon etten ole ainoa jolla on, tai on ollut samankaltaisia tuntemuksia, siksi keräsin rohkeuteni ja pyydän kertomaan minulle onko tästä mitään ulospääsyä.
Näin ei voi jatkua, minun psyykeni ei tule kestämään sitä enää pitkään.
En ikimaailmassa olisi ennen voinut tällaistakaan uskoa, mutta näköjään kaikki on mahdollista.
Tämä on tosissaa hätähuuto!
Vastaukset 40
Vanhimmat
osaanko auttaa mutta oletko koittanut kertoa pahasta olostasi hänelle?
1 soitto ehkä riittäisi?ehkäpä hänellä on samat fiilikset?
mutta kun Hänellä ei ole kännykkää ainoastaan lanka- ja siihenkin vastaa perin harvoin jos koskaan, kenellekkään.
En saa millään yhteyttä, yhdessäoloaikanamme, kun olin kotona ja Hän asuu vastapäisessä kerrostalossa, en nähnyt Häntä koskaan ulkona. Nyt useita kertoja päivässä, mutta välttää joutumasta tilanteisiin jossa joutuisi kohtaamaan minut. Ovea ei avaa tuntiessaan koputukseni ja näkee ikkunasta jos tulen rappuun.
Enpä tiedä, taidan alkaa olla jo ihan seko.
Tuntuu toivottomalta.
No vähän vastaava tilanne on ollut kerran ennenkin, ja se kesti noin2,5 vkoa.
Palasimme Hänen aloitteestaan yhteen ja tappelimme oikein kunnolla asiat kuntoon. Mutta nyt tuntui olevan lopullisempi tämä ero.
Ja merkilliseltä, kun kuitenkin läheinen ja lämmin suhde yhtäkkiä muuttuu etäisyydeksi ja kylmyydeksi päätyen eroon ilman selityksiä. Tuntuu aika kornilta, alan epäillä että meillä molemmilla on aika monta ruuvia löysällä!>>)
kirjoita kirje!!
se tehoaa.
viiraa ihan oikeesti päässä!:)
Olette varmaan molemmat niin sekaisin rakkaudesta, että ette uskalla tunnustaa toisillenne. Mulla on sama tilanne. Kauheeta. Voisin hyökätä hanen kanssa vaikka heti sänkyyn, muuta ei se oikeen mene niin, koska ei olla päästy moita edemmäs;)
Eli rauhoitu!:)
ammattiauttajalta. Sitä varten he ovat. Pääsisit pahimman yli. Olet kehittänyt tapahtuneesta omassa päässäsi niin suuren asian, ettet taoida sitä yksin selvittää.
Olen pari kurssia opiskellut psykaa ja rakastumista voisi verrata psykoosiin: ruoka ei maistu, ja ei pysty keskittymään mihinkään, koska rakas pyörii vain mielessä!
Jos mä saisin päättää, ni suomen lakiin pitäis lisätä isyys-ja äitiysloman rinnalle myös rakastumisloma.. tai jotain.
Mut jos sä oot rakastunut, ni ei siihen helevetti soikoon tarvita muuta ku se nainen/mies!
on aikaa? Muutama viikko? kaipa tiiät itekkin että aika normaalia on olla hajalla eron jälkeen. Musta sä jotenkin liika tarraudut tähän palstaankin, ja siihen että sun pitää täällä puida sun kaikki asiat läpi. Saathan sä, mutta se vääristää sun kuvaa elämästä entisestään.
Niin kuin toi, ero sattuu, kaikkihan se n tietää, ja sä olet nyt muutaman viikon jälkeen jo tuskainen etteikö se ikinä lopu. Musta tuntu vaan että sä etsit tänne kirjoittamista ja jotain, en osaa ees sanoa mitä sä täältä odotat.
Ja Villikeijulle tiedoksi että truck on joo kertkaikkisen ihana ihminen, mutta jos sen tunnelämän suurimpana osana kuuluu se että krijoittaa tänne niin ei se ole ihan ok homma.
Mutta ihana se on tietty ja susta ainakin.
juuri tuollaista. Et ole yhtään muita heikompi, noin se menee muillakin, eikä kärsimystä voi välttää.
Ulospääsy on se, että tunteet vaan kestää. Ehkä lyhyt sairasloma voi olla paikallaan, mutta jämähtää et saa. Vaikka suret, niin rakenna aktiivisesti elämääsi eteenpäin (suhteesi lapseesi, lempiharrastuksesi, työ, tavoitteesi miten kehiyttyä ihmisenä), jotta saat aihetta tyytyväisyyteen muilla elämän alueilla. Älä kuitenkaan rasita itseäsi liikaa äläkä aseta kovia tavoitteita. Suremiseen sinulla on täysi oikeus, tarvitset aikaa myös sille.
Ulospääsy tuskasta on tosiaan se, että kestää ja kävelee sen läpi. Kyllä sinä jaksat. Ja tukea voit saada myös psykologilta tai kriisipuhelimista silloin kun tuntuu että kaipaat olkapäätä.
ja totta on sekin että mä kirjoitan kaikki asiani, ehkä liikaakin tänne, mutta kun totuus on niin karu, että minulla ei ole yhtään ainoaa ihmistä, jonka kanssa voisin puhua.
Ei yhtään ystävää, siksi ehkä liikaa olenkin takertunut tuohon suhteeseen, sitten kun ei käy missään, ravintoloissa,tms. ja harrastukset ovat kotona tapahtuvia, kuten musiikin tekeminen, maalaaminen ja piirtäminen, kir´joittaminen jne mitkä kaikki tapahtuu yksin, on vaan tullut siihen pisteeseen, että rasittaa asioillaan muita tällä palstalla.
Mutta.... tässä tuli vuodatusta kai ihan tarpeeksi, joten parasta kun vaikenen ja alan etsiä ratkaisuja tykönäni,
Kiitos kuiteskin kovin asiallisista kmmenteista kaikille.>>>))
saa säälitellä, mutta oikeesti, sun kandee panostaa enempi siihen että saisit sen kaverin, vaikka sitten täältä, ettei palsta ole sun ainoa "kaveri". turhaan sä alat muka kirjoittelmaan vähemmän, kun se ei onnstu. Sä ja keju ootte kyllä sillai samanlaisia että kun joku sanoo että joka päivä monia kirjoituskia palstalle ei ihan ole aina hyvä homma, niin sitten sanotte että yh,sitten en enään leiki,ihan itekseni vaan.
Mä vaan sanon, että jos sä haluat oikeesti auttaa elämääsi, etsi ystävä, kaveri. laita energiaasi siihen äläkkä tällaisiin palstoihin.
kuin , että taidatpa olla niin v...n oikeassa::))D
jättää sivuun tästä keskustelusta.
Ei tartte olla niin h
mitä haluat? Kukaan kade ole mistään jos joku on lempee luonne. Jos sua pännii niin mene lenkille.
Tiedät itsekkin että se kommentoi sulle ja voi ottaa herneet tuosta ed viestistä. Sullakin hämrtyy joskus tää todellisuus kuules aika mallikkaasti. Silloin kun sä aloit kirjoittelemaan mä kyllä en uskonut että sä olet oikea edes, tai naispuolinen, mutta kyllä sä vissiin oot kun sulla menee ihan sikin sokin sun fiilikset ja olet välillä hakkaamassa kaikki kun puolustat jotain ja heti kohta taas oot lemee ja jne.
Sä voit ehdottaa että keiju jätetään tän keskustelun ulkopuolelle, mutta tiedät itsekkin ettei se ei sinne jää ja et edes sitä halua. koska se on aikalailla ainoa joka jaksaa ymmärtää sun heilahduksia.
Nytkin sä et voi vaan pysyä pois täältä, sulla ei ole mitään mihin purkaa itteessi? Muuta kun tämä palsta. Silloin sä alat juuri ajattelmaan näistä kirjoittajista ihan kuin ne ois sun bestiksii ja ei bestiksii. Ja tää ei ole IRL. Muista se, sä et voi täällä stalkkaa et valkkaa et mitään muutakaan. Jos sun elämä on sekaisin ja et osaa sitä hallita, tätä paikkaa sä et voi hallita senkään vertaa. Joten otappa nyt ihan vaan chillisti ja koita olla edes hetki pois ja anna sen oikeen elämän taas puraista sua ja laitat energiaasi siihen.
Minä pidän kovasti kohteliaista ihmisistä :) Tuo tyyppi on tosiaan vaan kateellinen meille molemmille ja purkaa sitä tuollaisella ikävällä tavalla, on tietysti katkeroitunut elämäänsä. Kurjaahan se on, jos hänellä on noin vaikeata itsensä kanssa, mutta ei sitä pitäisi muihin purkaa, se on jo tahallista kiusantekoa. Sellaista minä en ymmärrä ollenkaan ja minua alkaa jo todella hermostuttaa tuon ihmisen typerä käytös.
Aloitukseesi haluaisin sanoa, että voimakkaille ja ahdistaville tunnetiloille ei varmaankaan voi oikein mitään tuossa sinun tilanteessasi. Tarkoitan että niitä on varmasti mahdotonta estää tulemasta, eikä sellainen torjuminen olisi hyväksikään psyykkiselle terveydelle. Sinun kannattaa vaan antaa niiden tulla ja yrittää käsitellä ne läpi, vaikka se onkin raskasta. Jos sinusta tuntuu, että et millään jaksa, hae ammattiapua, sitä vartenhan ne auttajat ovat. Hyvä kuitenkin, että pystyt täällä puhumaan tunteistasi, se varmaan helpottaa edes vähän.
Tällä palstalla sekä lesbopuolella on aktiiviset vakkarit kirjoittajat,jotka sykähdyksittäin ovat oikein aktiivisia ja sitten taas pitkän aikaa hiljaa.Näitä kanssa jotka pistävät kommentin jos toisenkin joka päivä ja aloituksiakin,kellon ajankin jotakuinkin oppii tietämään etukäteen:)
Mainitsemasi kirjoittajat ovat aika tuoreita tapauksia palstalla ja mä ainakin oon hyvin mielissäni heidän olemassaolosta.En tietenkään ole mielissäni syystä mistä Tr kirjoittaa,mutta ihan siitä että palstalla on keskustelua käynnissä.
Hassua että näiden kahden aktiivisen kirjoittajan myötä koko palsta on ikään kuin taas havahtunut.
Hyviä juttuja taas pitkästä aikaa ja aloituksia ollut.
Enpä muista semmosta pitkiin aikoihin että bi-palstalla olisi ollut ylivoimaisesti enemmän viestejä kuin l-puolella,oliko niitä 56 ja l-puolella päälle neljänkymmenen.
Tämä on ollut mun mielestä aina hiljaisempi ja vähän semmoinen lässyn lää lähekkö kolmanneksi palsta,tai niinku että keskustelut ei ole oikein antaneet mitään muuta kun ärsyttäneet naurulihaksia tai hermoja.
Kiitos sheriffin niin hänkin siivoaa kiitettävästi jo pelkällä olemassa olollaan palstan ilmettä:)
Jokainen voipi neuvoo ja kehoittamaan tekemään toista miten tahtoopi,mutta eipä tuo kivalta tuntuisi itse kustakaan(miten toi kustakaan on niin omituinen sana,tää Suomen kieli:)
Niin siis tuntuisi kivalta jos annettaisiin ymmärtää tai niinku sä suoraan sanot karkeesti et -painu v***uun täältä ja tuu joskus vaan käymään-
Kirjoittakaa niin paljon ku lystäätte ja aika antaa myöten.
Täällä roikkuu muitakin paljon,mutta ilman nikkiä niin ei voi tietää paljon nekin kirjoittaa??
Jos truckkia helpottaa täältä saama palaute ja tänne kirjoittaminen,niin helevetin hyvä!
Mä ainakin jaksan niitä lukea,vaikken kommentoikkaan(paitsi pistän Truckille tuollaista pinnallista diipadaapaata:) Heh
Latauduin oikeassa elämässä kämppisrääpälettä kiusimalla(puoliksi totta;)
ja tyhjensin akkuni rakasta hellimällä:)
Nytpä jaksoin unohtaa "hanki oma elämän" ja klikkasin itseni tänne hämmästelemään mitä ihmettä naiset täällä oikeastaan höpäjää.
Täällä sataa vettä ja tietty huomennakin(siis tänään).
No miksei kun mulla on kerran vapaa päivä,annas olla kun töihin pitäs mennä ni eikun arska paistaa ja hiki helmeilee otsalla.Terassit kaupungilla on ku keitaita autiomaassa ja suutakin kuivaa niin pirusti...ihan santapaperi koko kieli,jooh *huokaisee*.
Eipähän tartte raahata perzettä lenkille,korkeintaan autoon ja ostarille ja taidanpa käydä taas "lataamassa akkuni";)
vai"diipadaapaata"? Voi.... etten pahemmin sano.
Luin juuri muistinvirkistämiseksi erään kommentin sururunoni ketjusta. Siinä sanottiin:"ikäväsinua-sydänsuruja Hih tai sitten vaan kaiketi mulle"
Että diipadaapaata!!!! No ei kai, olen vaan heti aamulla herättyäni taas kerran aivan käsitäämättömän (liian?) hyvällä tuulella. Johtunee, sanon sen ihan suoraan Sun ja Keijun kommenteista, jotka olivat, ollessani viatonta untani nukkumassa, tulleet.
Onhan se selvä, että mitä enempi kirjoituksia palstalla on sitä monipuolisempi siitä tulee.
Kävijämäärät on aikapal kivoja, ja se jo osoittaa sen, että lukijat löytää sieltä kirjoituksia jotka joko ihastuttaa tai vihastuttaa, tarpeen mukaan.
Vettä sataa täälläkin, rannikolla, niin että ropina käy. No mua se ei haittaa. oikeestaan pidän tällasesta, enempi kun auringosta. Myrsky on mun juttuni.
Kun en ole mikään terassivarpunen koskaan ollut.
Teepä hyviä sijoituksia ja muista se "akunlataus " pitää kunnossa:)IHP
Hyvähän se on, jos palstalle on tullut lisää elämää. Minä olen joskus aikaisemmin useampaankin otteeseen vilkaissut tänne, mutta on ollut tosi vähän kirjoituksia ja sisällöltään juuri sellaisia kuin kuvasit. Nyt tilanne on todella paljon parempi, kun paljon ihmisiä on innostunut kirjoittamaan. Itse olen siis kirjoittanut vasta viikon tai pari, en muista tarkkaan.
Minä olen sitä mieltä, että jos joku ei pidä jonkun toisen kirjoittamisesta, niin älköön lukeko hänen viestejään, kun kukaan ei pakota siihen. Tätä tosin voi toteuttaa vain niiden kohdalla, jotka uskaltavat kirjoittaa nimimerkillä. Muuthan voivat täyttää palstaa vaikka koko ajan, eikä kukaan tiedä sitä, paitsi että minä ainakin olen heti oppinut tunnistamaan pari kirjoittaa heidän tyylistään :)
Jotkut pikkusieluiset ja kateelliset ihmiset eivät vaan pidä meistä (tai siis minusta lähinnä) kun toivovat, että en kirjoittaisi sinulle. Mutta luonnollisesti kirjoitan kenelle haluan vastedeskin :) Sinä suhtaudut ihmisten negatiivisiin kommentteihin hyvin rauhallisesti, minä en osaa samalla tavalla, kun olen tottunut ystävällisiin ihmisiin. Onneksi täälläkin on monia ihania kirjoittajia :))
Ja kiva että kommenttini ovat olleet sinulle tukena.
Miksi ei tuota valehteluviestiä poisteta, jos siihen ei kerran saa vastata samaan tyyliin? Ei täällä saa valehdella muista kirjoittajista, vai saako? Tuo on täyttä valhetta mitä siinä on minusta sanottu ja tarkoituksena on pelkästään riidan haastaminen. Aika raukkamaista ensin haukkua toista täällä ja sitten pyytää sheriffiä poistamaan hänen vastauksensa. Minä haluan siinä tapauksessa, että koko häiriköintiviesti poistetaan, kun tämä kerran menee näin lapselliseksi täällä.
Villikeiju, niinkö on ennenkin todettu, tollaset huuhailijat kantsii jättää omaan arvoonsa.
Ollaan niitten yläpuolella, koska meillä molemmila on siihen varaa. Reality!!!Vaikka montaa harmittaakin niin ollaan esillä ja kirjoitellan, sillä niinkö kommenteista oón huomannut meillä on paikka täällä ja toivottavasti myös monen ihmisen mielessä!:)TKP
Parempi tosiaan olisi, kun ei kommentoisi noille mitään. Toisaalta silloin vaikuttaa siltä kuin hyväksyisi tuollaisen häiriköinnin. Minusta sheriffin pitäisi poistaa kiusaamisviestit. Netissä on noita kiusaajia jotka ottavat jotkut kirjoittajat silmätikukseen. Ne voivat helposti pilata keskustelupalstojen ilmapiirin.
Täällä on paljon mukavia kirjoittajia ja on hyvä kun palsta on vilkastunut. Minä pidän kuitenkin nyt vähän taukoa, kirjoitellaan taas myöhemmin. Kiitos sinulle tuestasi.
aivan samaa. Jossain vaiheessa on pakko latautua,ja mikäpä sen parempi keino olisi kuin jättää vähäksi aikaa kaikki kirjoittelut ym. päivärutiinit taakseen.
Lähteä ulos luontoon, tuntea meren tuoksun ja kanervien ja suopursujen tuoksun, kuunnella lintujen elämänriemuista laulua ja jotenkin yrittää itsekin tulla osaksi luontoa.
Sen jälken voi tavallaan uudistunena ottaa vastaan jokapäivän mukanaan tuomat haasteet.
Kiitos kuienkin siitä, että olen saant tutustua näin viestien välityksellä, se on minulle suuri rikkaus.:)XD SMK
noin masentaa??? Tietääkö tämä nainen tunteistasi. Minäkin olen ihstunut erääseen naiseen. Tilanteeni sen verran naurettava, ettei yämä nainen edes tiedä tunteistani, vaikka ajattelen häntä päivittäin. Enkä ole nähnyt häntä kuukauteen :(
tän asian loppuun kohdallani.prkl. (toi ei ollu sulle, vaan ittelleni)
Täs olis varmaan jollekin väitöskirjan aihe, on tää niin sekoa!
Kerron sillee kuin asia oli.
Kun olin Hänen luona viikon, kaikki oli ok.
Viel perjantaiaamulla käpertyi kainalooni ja sano et älä jätä mua koskaan.
Sitte päiväl lähdin tyttäreni kyydil kauppaan,
about 1,5 tunnin ajaksi.
Kun tulin takasin oli ihan eri ihminen vastassa, ei puhunu juur mitään ja kuin mua ei olis ollu edes olemassa. Jonkun ajan jälkeen kun en saanut kysymyksiin vastausta et mikä on, lähdin kotiin.
Viikon päästä tuli käymään, ei viipynyt kun hetken, kysyi et odotinko kenties jotakin käymään kun mulla oli salsahame pääl ja meikkiä jne.
No en kai kun oltiin flikan kans ajelulla ja pokettiin kyläs.
Kävin oven takan seuraavana päivänä, ei avattu, laitoin kirjeen ja pyysin käymään. Viikon päästä kyttäsin tapaamispaikan ja kysyin et onks mein välil kaikki ohi vai,. Kertaakaan en saanu katsetta, vain vastaus :Jep ja käveli tiehensä.
Voi arvata kuin kaikki hämmentää ja sekottaa mieltä.
No nyt on sitten kaikki kerrottu.
Tiän että tämä jutteluni ärsyttää monia, mutta jos on niin kusipää, niin saa ärsyttääkin.
Jos toi onkin mustasukkaisen ja epäluuloisen naisen vastaisku sulle, kaikki tuo temppuilu.
oikeestaan mun pitäisi tietää se, sillä me ollaan niin samanlaisia. Hellyys ja hyvä mieli saattaa hetkessä muuttua"räjähdykseksi".
Se on näin taas helpompi ajatella, kun tein voimaharjoitusohjelmani ja vähän enemmänkin, ja liika jännitys ja energia purkautui ja tuntuu että pää alkaa taas edes jotenkin toimia.
Hävettää kyllä vähän kun olen tällanen avautuja, mutta kyllä asia on niin, että ilman näitä kaikkia komentteja joissa ei säälitelty, vaan puhuttiin asioista suoraan, olisin vieläkin ihan alamaissa. Tuo Sinun ajatuksesi saattaa olla lähempänä totuutta kuin arvaakaan.
Huoh.
kokemusta on mustasukkaisesta, joka ei saanut sanotuksi mikä oikeesti vaivasi. Hirvittävää mielenvaihtelua, kiukkua ja raivoa, itkua ja mökötystä, torjuntaa ja taas hellyyttä ja taas kiukkua :) jep sitä on."pakota" puhumaan oikeista asioista.
vahvana ja lujana, mutta nyt huomaan että taiankin olla ihan vaan pelkkä lähiöjänis!
ihmiset käyttäytyy tuolla lailla. Kuulostaa tosi kakaramaiselta tollainen mykkäkoulu. Mutta jotkut ihmiset ei vaan pysty käsittelemään omia tunteitaan eivätkä muidenkaan tunteita. Miksi tämä ihminen on saanut sinut käyttäytymään tällä lailla? Jostain syystä olen lukiessani tekstejäsi saanut sellaisen kuvan sinusta että pidät itseäsi jotenkin huonompiarvoisena ihmisenä kuin tämä Hän.
Jos sä pystyisit nyt laittamaan jäitä hattuusi ja hengähtämään. Vaihda vaikka maisemaa vähäksi aikaa, pariksi viikoksi. Ja aloita joku harrastus missä voi puhella niitä näitä kanssaihmisten kanssa. Ettet ole itseksesi ja sekoa mietteisiisi. Yksin ollessa ajatukset alkaa kiertämään kehää eikä sitä saa loppumaan. Kun ahdistaa ei voi tajuta millaista on olla järki päässä.
Tämä Hän joka on sinua satuttanut, haluaisitko todella hänet takaisin? Löydä itsestäsi arvokkuutta sen verran ettet anna itseäsi kiusattavan tällä tavalla?
Voiko olla että hän haluaa sinusta epätoivoisen ihailijan? Jos tiedät hänen kävelevän tiettyyn aikaan lähistöllä niin järjestä itsesi kauas kotoa silloin. Ei sinun kannata katsella ikkunasta hänen menemisiään. Sitä hän varmasti toivookin. Jos on niin outo kuin millaisen kuvan olen saanut.
Ja kun ahdistaa niin soitat sinne auttavaan puhelimeen. Tässä maassa ei tarvitse olla yksin ongelmiensa kanssa.
Ja tosiaan, mene ja tee kaikkea, ja tule sitten kertomaan meille miten mukavaa elämä oikeastaan onkin. Ja kuinka et vahingossa ajatellutkaan Häntä hetkeen. :)
Keskustelua etkä lähde heti pois, vaikka vastaanotto olisi tyly. Ja jos ei halua keskustella niin sitten täällä on hyviä neuvoja sulle muita. Pakko sun on selvittää tämä hänen kanssaan kahden.
Etvoi arvatakkaan miten kiitollinen olen Sulle tästä.
Voi joteskin vapautuneempana mennä pian petiin. Öitä.
liian paljon helpompaa työntää pää pensaaseen, ja parkua sieltä surkeuttaan!! Hih.
Ryhtiliikettä peliin nyt. Menet ja selvität asiat. Ja kärsivällisyyttä mukaan. Toisen on oltava vakaampi, ole sinä sitä.
ensin miettiä itsekseen mitä ajattelee ja saada omat ajatukset selviksi. Ja rauhoittua, antaa ajan kulua, vaikka surra ja itkeä ja sitten ryhdistäytyä kun ajatukset on selkeämmät. Sitten voi kohdata toisen eikä kaikki muutu vaan surkeammaksi. Draamaa on mielestäni ollut jo tarpeeksi. Kannattaa miettiä että hetkinen, minkäs ikäinen minä olinkaan? Eikä kaikkien ihmisten kanssa voi selvittää asioita. Voi vaan vilkuttaa hyvästit.
Kaavoihin kangiistunut ajattelutapa, in deed.
tuo monenlaisia asioita ihmiselle. Varmuutta ja viisautta. Mutta välillä ne unohtuvat kun lapsuudessa opitut käyttäytymistavat pukkaavat automaationa päälle. Et ehkä ymmärrä mitä tarkoitan. Ikä? :P
Voi voi...Kuulostat ihan multa viime vuonna. Että osas olla elämäni kauhein ajanjakso, vieläkin oon vähän ihmeissäni, että yhä hengitän. Oot selvästi nostanu tyypin jalustalle, jonne tuskissas kurkotat ja kärsit itsekses.Siihen ei kuules auta muukuin aika JA ennenkaikkea se, että teet kaiken mahollisen, että et joutuis näkemään sitä enää.Niinkauan kun näät sitä on daily basis et etene minnekään.
Eli jos mahollista, vaihda paikkakuntaa vaikka koulun/työn perässä.Siihen menee monta kuukautta, että saat itses takas ylös ja pystyt ajattelemaan omaa elämää pitemmälle, ei se parissa viikossa ohi mene.
Mulla luistaa nyt suht.hyvin ja voin sanoo aika varmasti, että oon ex-ihastuksen kohteestani yli, mutta mitään en mene kirkossa kuuluttaan.Vielä kun saan tähän toisen vuoden ilman että joudun näkeen sitä tapausta kertaakaan, niin sen jälkeen en oo moksiskaan vaikka tulis vastaankin.Vielä en menis siitä vannomaan vaik aurinko jo hymyilee elämään ja en enää inhoo ja halveksi itseeni sen takia:)
Voimia sullekin!Jos MÄ pääsin tästä irti, niin kyllä pääset säkin!
Mulla on täsmälleen samanlaisia fiiliksiä. Tosin, en ole nähnyt tätä naista reiluun kuukauteen. Me ollaan nähty noin kaksi kertaa viikossa jumpassa, mutta en ole päässyt jumppiin pitkiin aikoihin. Mä oon rakastunut tähän naiseen, enkä tajua minkä takia. Siis oon mä ollut ihastunut siihen pidemmänkin aikaa, mutta vasta kuukausi sitten huomasin hänen hiljaiset yritykset lähestyä... ja mä "fiksuna" lähdin sitä karkuun. En todellakaan tajua itteeni, koska olen luonteeltani aikalailla samanlainen, ku tää eukko;) Molemmat ollaan räväköitä ja suulaita, mutta jostain kumman syystä ei olla päästy moita lähemmäs. Mä en vaan uskalla enää katsoa häntä silmiin, koska saisin heti selville hänen tunteensa, jos niitä nyt olis.
Ja kaikki kaverit (yhtä lukuunottamatta) sanoo, et unohda se, ku sillä on lapsia ja mies. En todellakaan tahdo mennä niiden perheonnea sotkemaan, mutta tunteita on niin vaikea sammuttaa. Ja tää on tosi naurettavan kuulosta, ihan ku mä oikeesti "tuntisin" tätä naista enemmän.... VAIKKA EI OLLA NÄHTY KUUKAUTEEN JA VAIKKA EI OLLA KOSKAAN KESKUSTELTU MISTÄÄN. Tarviin selvästi jonkun sortin hoitoa;)
Sä et tartte yhtään minkän valtakunnan hoitoo.
Sä tarttet ihan samaa mitä minäkin, Sä tarttet ympärilles rakastavan ihmisen.
Ja toho kliseeseen vedotaan ja on vedottu koko maailman ajan. Mitä helvettiä Sun tunne/rakkauselämääs vaikuttaa se et niillä nyt vain sattuu olemaan mies ja lapset.
Ja kuule ja Heei ja Haloo jos Sä onnistut niitten "perheonnen sotkemaan, niin ei se
onni ole kovin lujal pohjal ollu. Muuten, rakas Unlimited. Meil kaikilla on enempi tai vähempi sellasii asioita, jotka kalvaa meit jatkuvasti. niihin ei löydy selvii vastauksii mistään, mut jos haluut jutella enempi tsekaa galleriast säpo. en käyttäisi sitä koskaan väärin.
kuin viattomuuden aikaa, itsetilitykset, ovat varmaan facebookissa nyt avoimina, täällähän kaikki ovat nyt anonyymeja.