Emme saa millään vuoden ikäistä russeli urosta tulemeen luokse kun käsketään. Joskus tulee, joskus ei. Tästä syystä sitä on mahdoton pitää vapaana.
Se vähät välittää herkuista esim. kinkkusiivuista, juustosta, nakeista ym. Tennispallo on ainut juttu, että kun se sen näkee, niin se tulee salamana. Pallolla on vaan hankala palkita koiraa..
Lelut on siis koiramme kiinnostuksen kohde, ei ruoka. Miten niillä saan opetettua koiramme tulemaan luokse ja palkitsemaan sen?
Koira on ensimmäisemme.
Se vähät välittää herkuista esim. kinkkusiivuista, juustosta, nakeista ym. Tennispallo on ainut juttu, että kun se sen näkee, niin se tulee salamana. Pallolla on vaan hankala palkita koiraa..
Lelut on siis koiramme kiinnostuksen kohde, ei ruoka. Miten niillä saan opetettua koiramme tulemaan luokse ja palkitsemaan sen?
Koira on ensimmäisemme.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Olen lukenut koirien motovoinnista hyviä kirjoja (ja juttua Koiramme-lehdestä), mutta sori, en nyt kirjojen nimiä jotta voisin kertoa sinulle.
Joka tapauksessa kaikki koirat eivät motivoidu samoista asioista. Monet motivoituvat ruoasta, mutta näemmä sinun koiraasi motivoi paremmin palkkiona kiva leikki. Eli kutsut koiraa ensin niin että se näkee sinulla olevan tennispallon ja kun se tulee vierität sitä ja leikit sille sen kanssa. Meillä koiran motivaatiota on lisännyt selvästi se, että se ei koskaan tiedä, miten se palkitaan luoksetulosta. Välillä kepinheittoa tai palloleikkiä ja välillä taas herkkuja. Muista!: Koskaan koiralle ei saa tapahtua mitään epämiellyttävää, kun se on kiltti ja tottelee eli ei kahlitsemista.. Vaan ensin esim. palkkio ja leikkiä ja sitten vasta hihna taas kaulaan
Sen verran halusin vaan informoida,että koiran palkitsemiseen ei välttämättä tarvitse käyttää ruokaa..Leikkihetki,rapsutukset jne. käyvät yhtä hyvin,kunhan vaan palkitsemistapa on koiralle mieluinen.Itselläni on 10kk vanha saku poika,jolle ei myöskään kelpaa aina herkut palkinnoksi,siispä välillä kiitokseksi luoksetulosta palkintona on köydenvetoa,painia,pallonheittoa....
saa eläinkaupasta. Voitte riehuttaa pallon kanssa, mutta naru pysyy sinulla: olet johtaja ja voit lopettaa leilin kun sinä haluat!
Oletko tähän mennessä kutsunut koiraa luokse vain silloin kun olette lopettamassa lenkkiä ja lähdössä kotiin? Silloin koira yhdistää luoksetulon aina ikävään asiaan, eli hihnaan joutumiseen ja kotiinlähtöön. Kutsu koiraa vähän väliä, ilman mitään erityistä syytä luoksesi.
Suosittelisin myös tekemään itsestäni mahdollisimman kiinnostavaa koiran kannalta. Kun kutsut koiraa, pidä hieman hassultakin kuulostavaa kimeää kiljuntaa jollaista koira ei muualla kuule. Näin se väkisinkin kiinnittää huomion sinuun. Samalla voit rynnätä juoksuun vastakkaiseen suuntaan, mikä käynnistää koiran metsästysvaiston. Koira lähtee jahtaamaan sinua ja kun saa sinut kiinni, palkitset. Saattaa ulkopuolisen mielestä näyttää hoopolta kiljua ja juosta koirasta pois, mutta toimii. Tätä kannattaa tietysti kokeilla vaikkapa koira-aitauksessa ensimmäisillä kerroilla.
Minä ja tyttö ystäväni otimme ensimmöiseksi koiraksi metsästys terrierin. Olimme innoissamme, saammehan viimein koiran jolta löytyy luonnetta. Ongelmat alkoivat heti kun koira tuli luoksemme, näykki molempia ja juoksi karkuun kun yritimme ottaa kiinni. 6kk iässä koira oli ihan mahdoton, emme voineet pitää koiraa vapaana ollenkaan ja jos muita koiria oli lähettyvillä se kävi oitis kiinni niihin. Koira kun karkasi meiltä, toki toruimme ja laitoimme kiinni. Emäntä ei hennonut olla äkäinen ja antoikin koiralle aina periksi.Mielessä kävi kokoajan ajatus, koirahan on vasta nuori, kyllä se vielä oppii ja että tämähän on tämmöinen, vaikea rotu, onhan muidenkin koirat tämmöisiä. Vähättely on turhaa ja ongelmiin pitäisi heti pureutua, että niille voisi tehdä jotain! 8kk ikäisenä olimme koiran kanssa niin lopussa että, lopetus kävi mielessämme monta kertaa. Mitenköhän pärjäisimme sen kanssa kun perheeseemme oli tulossa lapsi ja koira käyttäytyy noin!Lopulta annoimme koiran tutulle henkilölle ja 4 kk myöhemmin en olisi uskonut että kyseessä olisi sama koira!kiltti kuin mikä. Mutta totuushan se oli että emme osanneet kasvattaa koiraa ja koira sai ristiriitaista koulusta molempien taholta! Ei muutakun tsemppiä kaikille sakemannien kasvattajille!Meille tämä koira ei sopinut, harmi!