Roskapussin vietyäni pois
säästynyt kenkäni ois.
Pilviä tuijottelin vain
märäks kenkäni sain.
Lätäkköön astuin höntti
mukaan tuli kuraköntti.
Tuli lisää puuhaa
en taivaalle luhaa.
Satoi pitkän yön
nauruksi nyt lyön.
Pestyä tuli kengät nää
pilvetkin voi yllättää.
Onko sulle käynyt näin
ihankuin yllättäin.
Runoa sattumuksista
hassuista tapauksista.
Nurkkaa siis piristä
anna mielen siristä.
säästynyt kenkäni ois.
Pilviä tuijottelin vain
märäks kenkäni sain.
Lätäkköön astuin höntti
mukaan tuli kuraköntti.
Tuli lisää puuhaa
en taivaalle luhaa.
Satoi pitkän yön
nauruksi nyt lyön.
Pestyä tuli kengät nää
pilvetkin voi yllättää.
Onko sulle käynyt näin
ihankuin yllättäin.
Runoa sattumuksista
hassuista tapauksista.
Nurkkaa siis piristä
anna mielen siristä.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Pisaroissa tunnelmaa
ajatuksia juoksuttaa.
Vihertää jo maa
kauneutta tulvillaan.
Lämmin henkäys tuulen
onnellisen kesän uuden.
Toiveen jälleen tuo
uuden alun suo.
Runoni tänään kaikille meille
jokainen lähdemme omille teille
jokainen päiväänsä tahollaan tuhlaa
monella päivä on suorastaan juhlaa
sitäpä kaikille toivotankin
itse käyn avaamaan ovea pankin
muutaman laskun vain maksan
ja varmasti kävelläkin jaksan
pienoisen lenkin
sittenpä löydänkin puiston penkin
siinä voin ihailla kukkia puiston
ja vaikkapa kelata muutaman muiston
loruni taitaa loppua tähän
jatkappa sihä , ystävä vähän.........
Olinpa kävelyllä kanssa koiran,
se nuuski, pissi ja kyykki tovin.
Vastaan tuli naapurin mummo
rollilla tuki kulkuaan.
Hän kumartui koiraani paijaamaan,
vaan pyllähti kadulle makaamaan,
tasapaino järkähti kovin,
pelästyin, tarrasin käsipuoleen kaatuneen
kiskoin mummon jaloilleen.
Hän vain totesi: taisi tulla mustelma perään
vaan enpä katseita perääni kerää.
Nostin myös rollin pystyyn, mummo
matkaansa jatkaen
kulki meistä pois
kuin mitään ei tapahtunut ois.
Kirjastoon matka ei ollut
mut sieltäpä itseni löysin
ennenkin käynyt on samoin
käyneekö toisille samointavoin.
Pelästyin aivan
että runonurkka olis
pudonnut yli laidan
mutta löytyi se kuitenkin
kun tarkemmin katsoin
tärkeää on lukea runoja joka päivä
sen on todenneet ennen minuakin
monet ihmiset
minä luen joka päivä
ajatelmia ja runoja
ne antaa syvyyttä elämään
ja runot varsinkin
rytmiä arkeen
en tiedä onko
minun 'runokkeissa'
(kuten 'jj' edellä runojaan nimittää)
rytmiä
kun en käytä loppusointuja
mutta usein runoissa on selvä rytmi
vaikka ei selviä poljentoja.
Onkoon nämä sitten vaikka
hajatelmikkeita
nämä minun hajatelmat.
Aamu harmaa sateinen
maisema niin usvainen.
Ilma kesäinen
tunnen sen.
Pian aurinko pilkistää,
pois harmaus jää.
Maanpinta kuivahtaa
kukat ylös ponnahtaa.
Vaihtuu kevät kesään.
Linnut nokassansa
vie pehmikkeitä pesään,
viserrellen innoissansa.
Hymyyn taipuu suu
ihminen tuo ilostuu.
Poistuu usvan hetki
käy puutarhaan retki.
Sade soittaa rumpujaan
minä tässä mietin vaan
lähtisinkö kävelylle
sadetakkia vain ylle
saapaitakin jalkaan laitan
kohta pitkän matkan taitan
Toivotan huomenta hyvää,
iloa sydämeen syvää.
Sikkurasta silmät avaa
sana- kaunista tavaa.
Nauttimassa aamupalaa
pian ulos kroppa halaa.
Päivä uusi tää
aurinko lämmittää
iloisena onpi mieli.
Laulaa linnun kieli
ahkeruutta korostain.
Tossut jalkaan vain.
On mukava ,että pidät yllä tätä runonurkkaa.
Minun runoseni tänään:
Krassinsiemenet, ne jotka ystävä antoi muuttopäivänä
ovat viimeinkin itäneet
pelkäsin jo, että siemenet ovat suuttuneet,
kun niin myöhään pääsivät
multaan.
on ilo seurata niiden kasvua parvekkeella
ja muistaa lämmöllä antajaa
lähetän hänelle pian kortin ja kiitän
kasvun ilosta.
pienet keltaiset krysanteemit, verhoa en laittanut
kukkasille hauraille.
Halla teki tepposen
vei mummon kukkasen.
Päivä äitien, toi uudet kukkaset,
pienet kädet ojensi, mummolle käsin tehdyn kimppusen.
Sinisilmä orvokki, kukkii iloksi katseeni.
Poika tulee käymään
se aina mieltä ilahduttaa
harvoin ne nuoret ehtii
tarpeeksi kuitenkin
että pysyy heidän elämässään mukana.
helteellä runot luistaa
ei taida monikaan runonurkkaa muistaa
päivän kuumuus päätä painaa
helle tää on kyllä lainaa
kohta tuuli puita puistaa
kohta ystävät runoilla muistaa
sade kun säveleitään soittelee
silloin moni sanoja siihen tapailee.
rustata
kirjaimet vinksin vonksin
yritän uudelleen
jospa nyt osuvat kohdalleen
pitäisi aina muistaa
tarkistaa
sen mitä aikaan saa
mutta kun MUKA kiire.
Mihin?
Toivottelin vaan
kaikille päivää mukavaa,
- vaikka sataa -
Katsoppas kauneutta maan
on upeutta tulvillaan.
Tuossa lentää perhonen
siivissä väri kesäinen.
Sireenit kukassaan
luovuttavat tuoksuaan.
Katso lehdellä pisaraa
timanttina hohtavaa.
Hämähäkki verkkoa kutoen
sade paljetein koristaen.
Lämmin raikas tuulonen
poistaa pilven sen
Mitään kadu en
vaikka eläen
viettänyt oon päivät entiset
myös nää nykyiset
murehtimatta
huolehtimatta
vain nauttien
ystävyyttä etsien
iloiten.
Kukaan usko ei
että huolet vei
mieli iloinen
keho monikiloinen.
Keinussa hiljalleen
keinuttelen,
touhuja siepposen
seuraelen.
Pönttöön ja takaisin
pyrähtelee,
välillä oksalla
istuskelee,
kirkkaalla äänellä
visertelee.
Puoliso pesässä lienee.
Silleppä varmaan laulelee.
Terassiltani etupihan
katson kummaa menoa.
Varis kissaa ajaa
ei lainkaan rajaa.
Rääkyminen on suuri
pensaan alle juuri
kisu tiensä ryntää,
varis puskan ylle lyntää.
Puusta lapsi variksen
maahan tippunut kai.
Huoli äitivariksen
kissa jahtiin sai.
Kesäaamun sattumusta
hiljaa seurasin näin.
Luonnon kutsumusta
miettimään mä jäin.
Tänään mä kummia nähdä sain,
oli jäädä siivous lauantain.
Kova meteli sai ulos kurkistamaan,
piti ihan jäädä seurailemaan.
Talitintti valtauspuuhissa
entisessä pesäpaikassa.
Kova sirkutus kävi lähioksalla,
kun sieppo pesäkololla
kotiaan puolusti raivolla.
Vakaa aikomus oli tintillä
taistella tutulla pesäpöntöllä.
Sieppo sitkeästi vaan
hyökkäsi päin tinttiä solkenaan.
Joutui tintti luopumaan,
pienemmälle paikkansa antamaan.
Etsinee tintti nyt uutta majaa,
kiire jo on, aika jo takaa ajaa.
Sinua ajattelen kun tummenee kesäilta
mietin missä kuljet
missä silmäs suljet
on meillä yhteinen muistojen silta
sinne sillalle palaan
siellä ystävää halaan
siellä uusia muistoja luomme.
Ei ole kukaan runonurkkaa täyttänyt
tänään
ei ole kukaan kaunista kieltämme käyttänyt
tänään
täällä nurkassa
ei kukaan ole tullut käymään
tänään
ei kukaan ole viestiä lähettänyt
tänään
olenkin nauttinut omasta seurastani
tänäänkin.
Kukat jokapäiväisen polkuni varrella
ilahduttavat joka aamu mieltäni
tunnen ne kaikki nimeltä
ovat minulle ystäviä
joskus tiesin niitten
latinankielisetkin nimet
nyt riittää
tutut suomalaiset
ja vaikka nimettömänäkin
ne tuovat valoa elämääni
ja muistuttaa niistä
päivistä
kun sinä vielä olit kanssani
siellä puutarhassa
meidän puutarhassa
ÄÄNIÄ NAVETASTA
Navetassa supistiin, eineksiä vertailtiin.
kehui jokainen ruokiansa, tottakai omiansa.
Kissa oli sitä mieltä, saa muu väistyä maidon tieltä.
Sika possukin ruokiansa arveli, -toki jätteillä hyvin eli.
Hiirikin puolusti hyviänsä, maistellen makoisia jyviänsä.
Melkein navetassa tapeltiin, onneksi vielä lehmiltä kysyttiin.
Kerroppa Mansikki meille, mikä se maistuu teille.
Karvakorva on seurannut sivusta ja vetäisee oikeasta vivusta.
- No mihin minä heinän hyvyyttä vertaan, meillä se syödään kahteen kertaan.
Tehkää tekin niin ja minä vaihdan samaan lajiin .
Siitä tuli hiljaisuus syvä, taisi vastaus olla hyvä.