Unia

Nyt kun levy on virallisesti kaupoissa, ja sitä on ehkä ehditty jo kuunnellakin: mitäs olette mieltä?

Minusta tämä on aika hassu levy. Se on tavallaan justiinsa sitä mitä luvattiin; hidastempoisempi, raskaampi, progempi. Mutta se ei todellakaan ole progea, eikä hidastempoisuus tässä yhteydessä meinaa laahaavuutta, mitä vähän pelkäsin.

Muutaman kuuntelun jälkeen pidän edelleen eniten In Black And Whitesta. Sonatan asteikolla suorastaan aggressiivinen veto, mutta melodialla, ja nappaavilla sanoituksilla. Pidän paljon myös "susibiisi" It Won't Fadesta, Calebista (otti tosin muutaman kuuntelun, alkuun pidin sitä hieman liian pitkänä), Under Your Treesta (varsin yksinkertainen biisi sinällään, mutta sanoitukset ovat todella koskettavat), The Vicesta ja Fly With the Black Swanista. Yksikään kappale ei ole varsinaisesti huono, mutta kaikki eivät nouse niin kirkkaana esiin... My Dream's But A Drop Of Fuel For A Nightmare tuo jollain tavalla mieleen edellisen levyn Puppetin. Biisillä on ihan mahtavia kohtia, mutta kokonaisuutena se vaatii aika paljon syventymistä, ennen kuin osaa sanoa, pitääkö kappaleesta vai ei. The Harvest taas muistuttaa huutoineen Wildfirea, ja tästäkin biisistä pidän. Lopetusraita Good Enoughin veikkaisin olevan seuraava sinkkubiisi; se on Paid in Fullin ohella ainoa edes mahdollisen potentiaalinen radiobiisi. Kappale on aika perusveto, mutta esittelee Tonyn äänestä aivan uuden tason herkkyyttä...

Ylipäänsä laulu on tällä levyllä huimasti monipuolistunut. Reckoning Nightilla jäin kaipaamaan niitä powerkiekuja - mutta Unialla niitä ei ole yhtään sen enempää (=lainkaan), eikä niitä tällä kertaa tule kaivattuakaan. Lauluharmonioista saatiin esimakua jo RN:n Puppetilla, ja Unialla niitä käytetäänkin jo sitten ihan reippaasti. Ja onnistuneesti, minun mielestäni. (Itse en koskaan ole Puppetille erityisemmin lämmennyt.) Varmaan levyn kummallisin kohta löytyy muuten bonusbiisi Warlike Feelista, jossa samaan aikaa Jarkko Martikainen vetää yhtä melodiaa suomeksi, ja Tony jotain aivan muuta englanniksi...

Itse en tällä hetkellä osaa vielä sanoa, kuinka korkealle Unia "Sonata -asteikolla" kipuaa. Olen mieltänyt bändin olevan parhaimmillaan Silence-WG -ajoilla, mutta uusi levy on niin erilainen, että vaikea sanoa... tällä hetkellä luulen Unian kuitenkin voittava RN:n, joka oli minulle kokonaisuutena vain "ihan ok" -levy.

Mutta siinäpä ne tärkeimmät (tai ensimmäisenä mieleen juolahtaneet ajatuksenvirrat). Mitäs muut levystä pitävät? :)