sopeutumaton

esimerkki sopeutumattomasta,minkäslainen oppilas hän on?
mites on apuvälineiden käyttö suomessa,daisysoitin,cd-kirjat,lukulinjaalit jne.?
nyt työ kutsuu......antoisaa työpäivää!

alk. kirjoitti:

esimerkki sopeutumattomasta,minkäslainen oppilas hän on?
mites on apuvälineiden käyttö suomessa,daisysoitin,cd-kirjat,lukulinjaalit jne.?
nyt työ kutsuu......antoisaa työpäivää!

Lue lisää

Esy-oppilaita on tietysti monenlaisia. Tyypillisiä kuitenkin ovat itsehillinnän vaikeudet; oppilas käyttäytyy impulsiivisesti ja jopa väkivaltaisesti. Esy-oppilaan ongelma ei yleensä ole älyssä eikä kognitiivisissa kyvyissä vaan neurologiset, sosiaaliset ja/tai psyykkiset ongelmat ilmenevät käyttäymisessä ja ihmissuhteissa. Ongelmat näillä alueilla tietenkin haittaavat myös opiskelun sujumista. Joskus voi ongelmana olla myös vetäytyminen ja koulutyöstä pois jättäytyminen.

Oppilas tarvitsee jatkuvaa valvontaa ja erityishuomiota. Isossa ryhmässä ongelmat korostuvat. Moni isossa ryhmässä hallitsematon lapsi on kahdenkesken tai pienessä ryhmässä mitä mukavin tyyppi; hänellä vain on ongelmia sopeutua suuren ryhmän haasteisiin. Pienryhmässä tavoitteena on tietenkin opettaa hallitsemaan itseään ja erilaisia tilanteita. Usein esy-päätös voidaan aikanaan purkaakin, lapsethan yleensä lopulta oppivat sopeutumaan, jos vain jaksetaan opettaa.

Ennenhän näitä luokkia nimitettiin tarkkailuluokiksi eli tarkkiksiksi. Jostain syystä joka sukupolvi kokee edellisen terminologian leimaavaksi ja keksitään uusi termi. Itse asia ei kuitenkaan siitä muuksi muutu.

Eiköhän niitä erilaisia apuvälineitä erityisopetuksessa käytetä. Tosin google.fi ei edes tuntenut lukulinjaalia:)

o mores kirjoitti:

Esy-oppilaita on tietysti monenlaisia. Tyypillisiä kuitenkin ovat itsehillinnän vaikeudet; oppilas käyttäytyy impulsiivisesti ja jopa väkivaltaisesti. Esy-oppilaan ongelma ei yleensä ole älyssä eikä kognitiivisissa kyvyissä vaan neurologiset, sosiaaliset ja/tai psyykkiset ongelmat ilmenevät käyttäymisessä ja ihmissuhteissa. Ongelmat näillä alueilla tietenkin haittaavat myös opiskelun sujumista. Joskus voi ongelmana olla myös vetäytyminen ja koulutyöstä pois jättäytyminen.

Oppilas tarvitsee jatkuvaa valvontaa ja erityishuomiota. Isossa ryhmässä ongelmat korostuvat. Moni isossa ryhmässä hallitsematon lapsi on kahdenkesken tai pienessä ryhmässä mitä mukavin tyyppi; hänellä vain on ongelmia sopeutua suuren ryhmän haasteisiin. Pienryhmässä tavoitteena on tietenkin opettaa hallitsemaan itseään ja erilaisia tilanteita. Usein esy-päätös voidaan aikanaan purkaakin, lapsethan yleensä lopulta oppivat sopeutumaan, jos vain jaksetaan opettaa.

Ennenhän näitä luokkia nimitettiin tarkkailuluokiksi eli tarkkiksiksi. Jostain syystä joka sukupolvi kokee edellisen terminologian leimaavaksi ja keksitään uusi termi. Itse asia ei kuitenkaan siitä muuksi muutu.

Eiköhän niitä erilaisia apuvälineitä erityisopetuksessa käytetä. Tosin google.fi ei edes tuntenut lukulinjaalia:)

Lue lisää

Että nykyäänhän noita jaotteluja lyhenteineen ei tulisi käyttää, vaan puhutaan ihan vain pienryhmistä tai pienryhmän oppilaasta ;)

kunhan pilkkua viilaan kirjoitti:

Että nykyäänhän noita jaotteluja lyhenteineen ei tulisi käyttää, vaan puhutaan ihan vain pienryhmistä tai pienryhmän oppilaasta ;)

Mutta pienryhmiähän on monenlaisia! On ihan eri asia, onko oppilas pienryhmässä alhaisen älykkyyden (mukautettu opetus) vai käytöshäiriöiden takia. Kyllä jotain nimityksiä asioista pitää edelleen voida käyttää. Miksi niitä "ei tulisi käyttää"? Tämä ihmisten kielijärjestelmä ja kulttuuri nyt vaan toimii niin, että asioilla on oltava nimet, jotta niistä voidaan keskustella. Olisihan omituista, jos haettaisiin erityisopettajaa "pienryhmälle"? Kyllä luulisin, että on hakijalle aika oleellista, onko kyseessä esy-, eha- vai emu-ryhmä; opetuksen haasteethan ovat näissä porukoissa ihan erilaiset.

o mores kirjoitti:

Esy-oppilaita on tietysti monenlaisia. Tyypillisiä kuitenkin ovat itsehillinnän vaikeudet; oppilas käyttäytyy impulsiivisesti ja jopa väkivaltaisesti. Esy-oppilaan ongelma ei yleensä ole älyssä eikä kognitiivisissa kyvyissä vaan neurologiset, sosiaaliset ja/tai psyykkiset ongelmat ilmenevät käyttäymisessä ja ihmissuhteissa. Ongelmat näillä alueilla tietenkin haittaavat myös opiskelun sujumista. Joskus voi ongelmana olla myös vetäytyminen ja koulutyöstä pois jättäytyminen.

Oppilas tarvitsee jatkuvaa valvontaa ja erityishuomiota. Isossa ryhmässä ongelmat korostuvat. Moni isossa ryhmässä hallitsematon lapsi on kahdenkesken tai pienessä ryhmässä mitä mukavin tyyppi; hänellä vain on ongelmia sopeutua suuren ryhmän haasteisiin. Pienryhmässä tavoitteena on tietenkin opettaa hallitsemaan itseään ja erilaisia tilanteita. Usein esy-päätös voidaan aikanaan purkaakin, lapsethan yleensä lopulta oppivat sopeutumaan, jos vain jaksetaan opettaa.

Ennenhän näitä luokkia nimitettiin tarkkailuluokiksi eli tarkkiksiksi. Jostain syystä joka sukupolvi kokee edellisen terminologian leimaavaksi ja keksitään uusi termi. Itse asia ei kuitenkaan siitä muuksi muutu.

Eiköhän niitä erilaisia apuvälineitä erityisopetuksessa käytetä. Tosin google.fi ei edes tuntenut lukulinjaalia:)

Lue lisää

mielenkiintoinen termi.. Poikani erityisopettaja nimenomaan kielsi luokassa olevaa avustajaa sekä vanhempia millään lailla avustamasta/neuvomasta poikaa. Myöskään hän itse ei tehnyt mitään muuta kuin ylikontrolloi sitä, että kuinka oppilas käyttäytyy tehtävien suhteen. -Oppimista ei kuulemma tapahdu, jos ei itse opettele. Suurimman arvon hän antoi sille, että kirjat olivat täydellisesti täytetyt. Se oli konkreettinen todiste hänen taidoistaan kurinpitäjänä ilmeisesti.

Pojan sopeutuminen luokkaan ei ollut riippuvainen ryhmän koosta, vaan opettajan taidoista. Normaaliluokan opettaja (mies) tuli pojan kanssa hyvin toimeen.

kunhan pilkkua viilaan kirjoitti:

Että nykyäänhän noita jaotteluja lyhenteineen ei tulisi käyttää, vaan puhutaan ihan vain pienryhmistä tai pienryhmän oppilaasta ;)

riittää minunkin mielestä ihan hyvin ja jos nyt sellasta virkaa hakee,selviäähän haastattelutilanteessa mistä on oikein kysymys.
ja kuka nyt haluu käydä sopeutumattomien ryhmässä,kovin klingaa negatiivisesti....

on... kirjoitti:

mielenkiintoinen termi.. Poikani erityisopettaja nimenomaan kielsi luokassa olevaa avustajaa sekä vanhempia millään lailla avustamasta/neuvomasta poikaa. Myöskään hän itse ei tehnyt mitään muuta kuin ylikontrolloi sitä, että kuinka oppilas käyttäytyy tehtävien suhteen. -Oppimista ei kuulemma tapahdu, jos ei itse opettele. Suurimman arvon hän antoi sille, että kirjat olivat täydellisesti täytetyt. Se oli konkreettinen todiste hänen taidoistaan kurinpitäjänä ilmeisesti.

Pojan sopeutuminen luokkaan ei ollut riippuvainen ryhmän koosta, vaan opettajan taidoista. Normaaliluokan opettaja (mies) tuli pojan kanssa hyvin toimeen.

Lue lisää

..on tosi tärkeätä kuinka ope sen oppilaan kohtaa ja openhan työ se on sopeuttaa opetus oppilaan tasolle ja kohdata jokaiikka asiaankuuluvalla tavalla.

alk. kirjoitti:

riittää minunkin mielestä ihan hyvin ja jos nyt sellasta virkaa hakee,selviäähän haastattelutilanteessa mistä on oikein kysymys.
ja kuka nyt haluu käydä sopeutumattomien ryhmässä,kovin klingaa negatiivisesti....

Lue lisää

Eli siis siinä haastattelutilanteessa näitä sanoja jo sitten saa ja pitääkin käyttää? Miten se sitten onkin sallittua ja sopivaa? Ettekö te hyvät ihmiset älyä tämän terminologiasta väittelyn tekopyhyyttä ja absurdiutta?

Kyse ei ole koskaan siitä, että sana itsessään olisi paha tai leimaava, vaan leimaavuus syntyy siitä, että asia, jota se kuvaa, on ei-toivottava. Näin ollen mikä tahansa termi tai lyhenne tai kiertoilmaus saa täsmälleen saman leiman ja kaiun ihmisten mielissä. Mitä pahaa oli esimerkiksi tarkkailuluokka-termissä? Eihän tarkkaileminen oli paha asia, mutta silti kävi niin, että sanasta tuli leimaava ja se piti vaihtaa.

Ja oppilaat kyllä itse tietävät, mitä varten ovat missäkin pienryhmässä, ja heidän kehitykselleen vasta onkin erinomaisen tärkeää, että heille puhutaan asiat niin kuin ne ovat. Tavoitteenahan kuitenkin on oppia sopeutumaan ja käyttäytymään. Sitä paitsi esy-oppilaalle voi olla tärkeääkin, että ihmiset erottavat hänet emu-oppilaista; hänellähän ei ole älyssä vikaa. No mutta hups nyt taisin taas sanoa väärän ja leimaavan sanan: enää ei ole olemassa älykkyysosamääriä, eikä oikeastaan älykkyyttäkään, koska näin on kätevästi päästy tyhmistäkin eroon. Eläköön uuskieli!

provo. Tosin aika vanha ja kulunut, mutta ainahan puujalkavitsikin päivää piristää.

Apukoululainen oli hyvä nimi, joka kertoi olennaisen. Apukoululainen tarvitsee oppimiseensa reilusti enemmän apua kuin mitä tavallinen oppilas kaipaa. Eihän sille tarvitse antaa negatiivista arvolatausta. Avun saaminenhan on positiivinen asia.

Tarkkailuluokassakaan ei ole mitään vikaa. Niiden luokkien oppilaita täytyy tarkkailla aivan toisella intensiteetillä, että homma säilyy turvallisena ja käytös rakentavana. Kun sitä ei tarvitse enää tehdä, on aika siirtyä isompaan ryhmään.

Meidän ihmisten puheeseen tulee vain negatiivinen arvolataus aina, kun puhumme asioista jotka poikkeavat normista. Ja tuon normaalin määritteleminen onkin sitten vaikea juttu!

Minusta on omituista, että yritämme peittää hienoihin tai mutkikkaisiin sanoihin suorat asiat. Kehitysvammainen on kehitysvammainen eikä harjaantumisoppilas. Sopeutumaton on sopeutumaton ja hänen käytöstään täytyy tarkkailla. Mukautettu oppilas on apukoululainen, jota täytyy auttaa että hän voi selvitä opinnoistaan. Nämä asiat vain ovat, ilman synkkiä sävyjä ja tunteen paloa.