Asuin aikoinani kerrostalossa, noin 26-vuotta sitten.Sieltä ajoilta sana naapuri kuulostaa kirosanalta.Vieläkin kun sen sanan kuulee, niin alkaa hirveästi vitu..aa.Nyt ei ole naapureista ollut ongelmia, kun en niiden pyynnöistä huolimatta käy niillä kylässä, enkä itse pyydä niitä kylään.Lähimpään naapuriini on 50 metriä matkaa, enkä vieläkään edes tiedä ketä siellä asuu, eikä kiinnosta.Edellisessä paikassa asuin 19 vuotta enkä sielläkään tutustunut yhteenkään naapuriin, tässä olen asunut n.7 vuotta.Elämä hymyilee kun välttää ongelmia eli naapureita!
Vältä
ongelmia!
8886
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ratkaisusi ei ole yhtään sen parempi kuin elää kerrostalossa. Teet hyvin selväksi ettet pidä naapureista ja taantunut siis jonnekin kivikauden aikaan jossa kaikki vastaan tulevat piti ensin kokeilla kivikirveellä. Sinulla se pahin tilanne on joutuessasi kierimään vihan tunteittesi kanssa ja koko ajan taistelemaan tuulimyllyjä vastaan.
Ei tämän päivän yleisimmän asumismuodon ongelmia ratkaista ruokkimalla vihaa lisää, vaan pohtimalla oisko omissa asenteissa parantamisen varaa.
Mitäs sitten jos joku naapuri todellakin tahtoo tutustua sinuun? Meneekö elämäsi täysin raiteiltaan ja joudut taas muuttamaan? Huh, miten hankalaa!
tota noin...
tuskin siinä mitään vihaa lietsoo jos ei halua kaveerata naapurien kanssa.
En tiedä alkuperäisen tilannetta, mutta minä en myöskään halua kaveerata naapurien kanssa yhtään. Meillä/minulla on suuri ystäväpiiri joka riittää minulle vallan mainiosti. He käyvät usein meillä kylässä, tai sitten me kyläilemme.
Me kaikki ihmiset kun emme ole samanlaisia. Minä henk.koht en jaksa sitä että koko ajan pitäs olla johonkin suuntaan kommunkoimassa, puhumassa ja jauhaa turhanpäiväisestä. Sitä saan kyllä tehdä oman työni puolesta päivät pitkät. (asiakaspalveluammatti)
Eli minulle oma koti ja tontti on sellainen paikka johon vetäydyn omiin oloihini lataamaan akkuja. Silloin voin pistää puhelimen kiinni ja olla kenenkään tavoittamattomissa. En katsos ole mitenkään läheisriippuvainen ihmisistä, eli en kuulu niihin ihmisiin jotka eivät osaa olla yksikseen. Pidän siitä että voin omissa ajatuksissani touhuilla talossa ja hoitaa puutarhaa. En todellakaan kaipaa siinä vaiheessa sitä että naapuri tulee kommetoimaan turhapäiväisyyksiä aidan yli.
Jotkut meistä vaan haluavat tästä oravanpyörästä hetken rauhan.
Onko se liikaa vaadittu? Ja onko se itsekästä ottaa omaa aikaa, omalla vapaa-ajalla?
Onko ne välttämättä sellaisia ihmisiä, joiden kanssa edes haluaisi olla tekemisissä?
Ne on uteliaita! Asuin aikoinaan omakotitalossa, ja eihän siellä saanut naapureilta mitään rauhaa. Aina joku tupsahti pihaan, eikä mitään kunnon asiaa.
On olemassa muitakin ihmisiä kuin naapurit. Sosiaaliset kontaktit voi olla omassa ystäväpiirissä täysin riittävät.
Minä asun nyt kerrostalossa, ja sikäli olen tyytyväinen, ettei kenenkään kanssa tarvitse ruveta juttusille tervehdystä enempää. Katson, mulla on ystävät muualla ja ne voivat tulla kylään luokseni ja minä voin käydä heidän luonaan.
Jokainen tekee omat valintansa, vai mitä.
Terveisin ei-ap.
En kieri vihantunteiden kanssa, ei tarvitse , kun pysyy erossa naapureista.Tietenkin elämä menee raiteiltaan jos joku naapuri tahtois tutustua, mutta ei se nyt ihan muuttamista vaadi.Täytyy vaan kylmästi torjua semmoset harmittavat tutustumisyritykset.Pysymällä erossa naapureista vihantunteet ynnä muut ikävät asiat pysyy poissa ja elämä on sillai rennonpaa.
henkilö, joka ei ole koskaan edes tervehtinyt. Emme ole edes pyrkineet juttusille, koska huomaamme milloin ei seuraa kaivata. Aika vihamielisen tuntuinen on tuo naapurimme ja joskus vähän säälittääkin. Tuntuu melkein erakolta.
Hyvä kirjoitus. Olen samaa mieltä kirjoittajan kanssa.
En itse ole vihamielinen muita kohtaan vaikka en naapureiden seuraa kaipaakkaan.Tervehdin myös naapureita vaikken niitä tunnekkaan, mutta en jää juttusille.Ole hyvilläsi kun ei tarvitse olla naapurisi kanssa missään tekemisissä,jossain vaiheessa kuitenkin katuisit tutustumista naapuriisi.
ja se onkin suurin syy siihen ettei minua kiinnosta tutustua yhteenkään naapuriini. Ystäväni ovat aivan toisaalla. Mitä siitäkin tulisi jos kaikkia naapureitaan kahvittelisi mistä sitä aikaa itselleen enää sitten ottaisi kun muutenkin tuntuu olevan kortilla koko aika nykyisin. Kovasti kiirettä pitää aina vaan. Haluan olla rauhassa ja valita itse ystäväni, naapureita en kaipaa elämääni sotkemaan.