millon alko teidän kriisit ja miten? missä vaiheessa 30v kriisi? alkaako se jo 25v vai onko 25 v kriisi erikseen?
mun kriisi alko kun tajusin ettei mun täällä pitanyt olla 25v, ei näin, eikä tällä mitättömällä työkokemuksella. tunnen itseni ala-arvoiseksi, olisi pitanyt saada enemmän. silti kroppa on kuin 12v eikä muuksi muutu et ei sit senkään puoleen oteta tosissaan.
sanokaa jotain positiivista. Muuttuuko se elämä vielä ok tän jälkeen ku on vaan 5 vuotta ennen ku on 30v ?????
mun kriisi alko kun tajusin ettei mun täällä pitanyt olla 25v, ei näin, eikä tällä mitättömällä työkokemuksella. tunnen itseni ala-arvoiseksi, olisi pitanyt saada enemmän. silti kroppa on kuin 12v eikä muuksi muutu et ei sit senkään puoleen oteta tosissaan.
sanokaa jotain positiivista. Muuttuuko se elämä vielä ok tän jälkeen ku on vaan 5 vuotta ennen ku on 30v ?????
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ei ikäkriisi aina työssä ole nuoren työntekijän.Se voi aiheutua myös matalaotsaisesta ilmapiirista työmaalla.Kateelliset moukat tuntevat hyvääoloa painaakseen nuoren työntekijän yhdessä maanrakoon.Kun tähän saadaan mukaan viellä,joku napoleonintautia sairastava konttorin pikkujättiläinen,onkin sirkus helppoa ja roskaväki haltioissaan.Mutta eivät heistä kaikki juntteja ole.On ilo tavata heitäkin jälkeen,joilla elämäntarkoitus ei ollut pelkkää kieroilua ja nuorempainsa syömistä.On myös kaunis muisto heistä,jotka toimivat järkiperustein oikeaksi katsomin tavoin.Heistä moni on jo kummun alla,kuten päänrääpijöistäkin.Tuskin he kulkevat samoja polkuja tuonpuoleisessakaan.Kyllä nuortenkin on tiensä kuljettava.Työkokemusta saadakseen on jokaisen koettava myös se ensimmäinen työpaikka.Ellei taas vanhempi työyhteisö ole silloin pystynyt muualla muita nokkimaan,niin purkaavat myrkkynsä yhteistuumin vasta-alkajiin.Kun myöhemmin kuulin että tämä napoleonintautia sairastava,oli haukannut kakusta liiansuuren palan,ja nyrjäyttänyt leukanikamansa,oli jokin ylempi puuttunut asiaan.Ei turhaan tuoda esille että pirullakin on suuret voimat,vaikka tätä voimakkaampaakin löytyy.Tämä Napoleonin kaarti on hiljentynyt.Siirtynyt Lautalla toiselle puolelle.
En usko että olis ensimmäisenä kysymys ikäkriisistä, vaan itsetunnollisesta kriisistä. Olet ehkä odottanut jotain ihan muuta mitä sitten olet tai odotit. Ehkä vaikeimpia asioita on jokaisella juuri se että vois hyväksyä itsensä sellaisena kuin on, iästä riippumatta.Itsetuntemus saisi kasvaa ja sen myötä voisit alkaa tuntea todellista minääsi. Itsetuntohan tarkoittaa lyhkäisesti sanottuna kuinka minä koen oman itseni.Tunne siitä voi valehdella rajustikkin,se on niin monen asian vaikutus matkan varrelta joka on painunut sinun simimpääsi. Saat ajatella itsedtäsi ihan toisella tavalla mitä annoit tuossa kirjeessäsi ymmärtää. Olet varmaan monen mielestä ihan ihana ihminen, ja kauniskin ja mitä vartaloosi tulee se on ihan sinun oma ja rakasta sitä ja hyvåksy se, sekin on juuri sellainen kun sen pitää olla.Saat uudet lasit katsella itseäsi kun låhdet ajatusmaimastasi liikkeelle.
kuulosti ihan mun psy:ltä
kuulosti ihan mun psy:ltä
Älä vertaa itseäsi ja saavutuksiasi muihin, siinä ei ole järkeä. Aina löytyy parempia, mutta muista että myös huonompia!
Etsi omat mukavat ja mielenkiintoiset juttusi ja keskity nauttimaan niistä. Älä hukkaa elämääsi vertailuun ja taakse katseluun.
Elämä vain paranee vanhetessaan jos vain terveenä pysyy.