kasvusta ja muutoksista?
Minulle se on aina yhtä upeaa. Luonnon värit ja sävyt muuttuvat melkein tunneittain. Lintujen äänet ja touhu.
Minulle se on aina yhtä upeaa. Luonnon värit ja sävyt muuttuvat melkein tunneittain. Lintujen äänet ja touhu.
Vieläkö yllätyt luonnon
Baile_Atha_Cliath
18853
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
taalla alkaa kaunein kesa kaantya pois..kottaraiset jo opettaa poikasiaan lentamaan ,syreenit lopettelee
kukintojaan.ja piharuoho kasvaa ,kun viimesta paivaa
yleensa annan kasvaa noin poloven korkuiseksi,ennenkuin 'raksuttelen' sen poikki.
miksei kukaan 'keksi' piharuohoa,joka kasvaisi 10 cm. ja jaisi siihen ?antaisin 'noobelin' palakinnon ,jos sen joku keksisi.suviterveisin-lannenhunttari.
olisi juuri sopivan mittaista... ei tarvitsisi leikata? Miksi nurmikkoa ylipäätään, jos tarvitsee katkoa:)
voisi olla esim ostaa lammas ja sitoa se paaluun keskelle nurmikkoa . Lieka sopivan pitkä että yltää syömään joka paikan.
Nurmikon sijasta voisi harkita myös pihaniittyä, luonnonnittyä kukkineen. Todella kaunis ja helppohoitoinen.
T.
Paloma
määkimästä,ennenkuin kirves kolahtaa otsanuppiin.
niin se on,maalaispoikana kylla sen tiedan.
kirjoitteli l-h
että sen ruohonleikkurin voi sitten kesän päätyttyä syödä.
T.
Paloma
Parikymmentä vuotta sitten aivan kaupunki
omakoti/kerrostalo alueella asustava pariskunta
hankki,yhtenä kesänä lampaan ja toisena kesänä kukon
ja kanoja tontilleen.
Kyllähän naapurit tykkäs ja kaupungin viranomaiset.:)
Koko kesän silti saivat pidettyä näitä herätys kelloja
omaksi ilokseen ja naapurien yhteistoiminnan virkistykseksi.:)
kaksi vuohta, jotka olivat aika "valikoivia" ruohonleikkureita. He söivät kaikkea muuta kuin ruohoa: Ruusuja, multaa, styroksia, maalia, omenapuita, ylipäätään kaikkea mitä ei olisi pitänyt:)
Mutta olivat parhaita mahdollisia "vahtikoiria"!!!
Kyytiä saivat niin rosvot, kaupistelijat kuin koiratkin. Oli erittäin hauskaa katsella erään miehen dobermanneja, kun juoksivat uikuttaen karkuun. Mies oli uhonnot ensin, että koirat antavat
kyytiä... no koirat saivat sitä itse riittämiin:))
Kevään ensimäinen kukka, vaatimaton, hento, mutta pakkasta kestävä. Mikään ei ole ihanampi!
Sen voi poimia mieleensä seuraavan talven ajaksi.
Vaikka tänä keväänä olen melkein ymmärtänyt minkälainen voisi kevätmasennus olla. Mutta en ota sitä nytkään, tänään on vielä kevät ja ihana onni!
kerään mieleeni keväästä ja kesästä: värejä, tuoksuja ja ääniä. Niistä on sitten talvenaikana mukavaa nauttia kuin marjoja ja sieniä konsanaan.
tottakai, niin kauan kun sokeri suussa sulaa.
sulaa?
Jos luonnossa kuukkeli pulmusen näkee.:)
Kovin suuria yllätyksiä meikä enää ympärillään huomaa.
Pieniä muutoksia olin huomaavinani,kun yksi ilta yli
kakskytä kilsaa vanhoja lenkkipolkuja kävin
katselemassa.Niin olivat vesakoitunet umpeen.
Käkikin muuten kukkui,se oli yllätys näissä
maisemissa.Taisin toisen kerran kuulla liki
neljäänkymmeneen vuoteen.
maisemat. Kävin katsomassa muutama vuosi sitten lapsuuteni maisemia... jättiläismäinen "vuori" oli kutistunut pieneksi kivenmurikaksi:)
Joka kesä saa kokea jotain uutta. Olen jo saanut 70cm hauen virvelillä ja löytänyt korvasieniä. Ja kesä on vasta aluillaan. Luonto on rikasta täällä, mutta maalla/mökillä siitä innostuu vielä enemmän. Viime viikonloppuna kukkui käki, järvellä reviireistä taistelivat Joutsenet ja Kanadanhanhet. Jossain vastarannalla kiekuu kukko.
en ole löytänyt vielä... harmi, sillä on aivan lemppari sieni. Korvasienikeittoa ja muhennosta... huh-huh!
Suomen parhaita sieniä mutta niin myrkyllisiä, että heitin ne pois. Toivottaasti joku saa niistä herkullista syötävää. Onneksi otin niitä vain kaksi.
Luin kommenttisi ylempänä "oravaketjussa".
Taidat olla pohjimmiltasi kaikkea muuta kuin luontoihminen!
Olen aina pitänyt vuodenajoista eniten juuri tästä kevään ja kesän taitteesta. Mökillä on mukava seurata kevään etenemistä, kuunnella, milloin ensimmäinen peippo laulaa ja katsella kun kukat kukkivat vuorollaan: sinivuokot, valkovuokot, orvokit, kielot... Pääskysellä on pesä mökin katonharjan alla niin kuin niin monena vuonna aikaisemmin ja kirjosieppokin on palannut kotipönttöönsä maailmalta (minusta on hauska ajatella, että samoilla paikoilla pesivät linnut ovat samoja yksilöitä, vaikka useimmiten niin ei tietenkään ole).
Inhoan talvessa ehkä eniten sitä loputonta pimeää, joten nautin nyt täysin siemauksin, kun valoisaa aikaa riittää. Kun vain olisi lämmintä myös, tänään tuntuu aika viileältä!