Meillä on valtavan ihana kolmevuotias tyttönen. Nyt meillä olisi halua saada lisää näitä valloittavia lapsukaisia. Kierukkani poistettiin juuri. Eli siis kaikki olisi ideaalia tilanteelle mutta... Minun työtilanne on sellainen että olen menossa töihin projektiin joka kestää pari vuotta.Omasta työstäni otan virkavapaata. Takataskussa minulla on kuitenkin kaupungin virka. Miten siis on...uskallanko olla ilman ehkäisyä ja toivoa että tulee jos tulee. Moraalini on valtavan luja mutta tahtoni saada lapsi on myös suuri tunne. Tämä projekti olisi iso askel uralleni (heh).Toinen lapsemme on kuitenkin jo kolmevuotias ja me niin toivomme. Rahallisesti ajateltuna saan kuitenkin äitiysedut omasta virastani jos raskaaksi tulisin. Eli tässä ei ole kysymys rahasta vaan siitä voinko tehdä työnantajalleni niin että mahdollisesti jo piankin kertoisin että olen raskaana. Työhaastattelussa ei asiaa kysytty ja mielestäni kuitenkin se on luonnollista tulla raskaaksi jos on kolmikymppinen ja toinen lapsi on jo. Kyse on siis siitä tunnenko liikaa vastuuta työnantajan minulle heittämistä haasteista. Ja projektit ovat aina kuitenkin projekteja, ideaalitilanne olisi jos projektityöntekijät olisivat koko projektin ajan samoja. Tämä projekti mahdollistaisi myös minun etenemisen ja uuden paikan saamisen projektin jälkeen. Tosin jos en mahdollisesti ole koko projektia saan varmasti heittää ne haaveet hukkaan. En ole mikään urapyrkyri vaan tahdon tehdä kaikki asiat oikein ja että minusta ei jäisi kenellekkään pahaa kuvaa. Meillä on omakotitalon lainat jne. joten mielestäni tulevaisuuden suunnitteleminen ei ole turhaa. Minulla on kädessäni kaksi elämän tärkeää asiaa kumman heitän pois.... Vauvakuumeeni on melkeinpä fyysinen Miksi kaikki hienot asiat tapahtuvat päällekkäin... Mitä ihmettä minä tekisin. Neuvokaa minua.
Työtilanne ja raskaus
siiriannette
7734
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ymmärrän tilanteesi. Elämää pitää suunnitella eteenpäin ja jostain kumman syystä kaikki tuntuu tulevan samaan aikaan. Ainahan äitiyslomalle voi jäädä mutta tosiaan jos joudut pohtimaan tulevaa työtilannettasi. Ehdottaisin että käytä hetki ehkäisyä ja anna sitten tunteillesi tilaisuus. Työnantajan luulisi tietävän että sinun tilanteessa vauvoja voi tulla koska vaan. Eihän sellaista edes saa kysyä haastatteluissa ja siksi sinultakaan ei kysytty. Odota hetki, asetu uuteen toimeesi tee työtä innolla ja anna sitten vauvalle lupa tulla jos tulee. Kaikkea hyvää sinulle!
Ehdottaisin sinulle, että laitat nämä kaksi täysin toisistaan erillään olevaa asiaa vaakakuppeihin, kaikkine hyvine ja huonoine puolineen.
Ja katso kumpi enemmän vaakakuppia kallistaa.
Mutta ajattele katsovasi tilannetta, kuin taaksepäin, vanhempana.
Silloin tiedät, kumpaa todella elämältä toivot nyt enemmän.
Minä tein niin ja olen ratkaisuuni ollut tyytyväinen.
kiitos lämpöisestä vastauksesta. Mieheni aina sanoo minulle että olen liian kiltti. Pitäisi itse ajatella omalla tavallaan eikä muiden mielipiteitä. Jotenkin olen kallistumassa sille ajatukselle että odotan hetken ja sitten... Elämällä on kyllä yleensä taipumus järjestää asiat parhain päin. Ja kyllä se vauva on minulla päällimmäisenä mielessä. Oma perhe ja koti on minulle tärkeimmät asiat. Töissä käyn siksi että se mahdollistaa minulle mukavan perhe-elämän.
Hei! Tilanne on melko vaikea, mutta kuten sanoit, anna elämän järjestää osin elämääsi. Tarkoitan todellakin osin, sillä itsehän se pitää pitää raiteilla. Mitään ei saa ellei sen eteen tee jotain. Joten ette saa lasta, jos ette jätä ehkäisyä pois ja et pääse urallasi eteenpäin, jos lähdet projektista pois. Sinun on siis valittava, mitä tällä hetkellä teet. Itse ehdottaisin, että alkaisitte yrittämään lasta heti (onhan vanhin lapsenne sitten jo ainakin 4v. mahdolliselle pikkusisarelleen). Ja kun palaat töihin, teet sitä samaa tehtävää jonkin aikaa ja myöhemmin sinulle ihan varmaan tulee samanlainen tilaisuus. MIelestäni on hyvä tehdä asiasta päätös heti, eikä esim. jättää ehkäisyä pois puolen vuoden päästä, jolloin projekti on parhaimmillaan käynnissä. Ja kun haluat käydä töissä siksi,että saat mukavan perhe-elämän, niin eikö se ole jo (vaikkakin pienemmällä palkalla)? Ei se parin vuoden laina-ajan pidennys paljon euroissa ole.
Lapsi on lahja! Tee projektiasi sitten jos ei tärppää. Lapsi ei ole itsestäänselvyys. Eikä uralla eteneminen ole nykyaikana itsestäänselvyys. Ei kannata lykätä lastenhankintaa uran takia. Ei muuta kuin ehkäisy pois ja luoja hoitaa loput!
Olen melkolailla samanlaisessa tilanteessa. Paitsi, ettei minulla ole vakituisen työn turvaa ja alallani on kohtalaisen vaikea työtilanne muutenkin. Pohdin pitkään, voiko tehdä tällaisen tempun työnantajalleni ja jättäytyä pois kesken projektin. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että tämä on vain ja ainoastaan minun ja mieheni asia. Tunnen vahvasti, että olen kypsä äidiksi ja puntarissa painaa enemmän lapsi kuin ura.
Lisäksi minua pidetään aina vain työpaikallani pelkkänä pätkätyöläisenä, vaikka samalla on tunnustetaan avoimesti, että työlle on jatkuva tarve. Eli väistämättä tulee mieleen, että pomoni odottavatkin minun jäävän äitiyslomalle, eivätkä uskalla siksi minua vakinaistaa. Miksi siis tuntisin suurta lojaaliutta sellaista työnantajaa kohtaan?
Lopullisen ratkaisun tein, kun aloin miettiä mitä asioita haluan muistella vanhana keinutuolissa. Tämä projekti ei varmaankaan ole se, mitä kaiholla silloin muistelen, vaikka mielenkiintoinen se onkin. Tottakai ratkaisu pelottaa, varsinkin kun ei jää työpaikkaa, johon voisi palata. Mutta ei elämää voi elää loputtomasti varmistellen. Minä haluan ainakin kolme lasta, joten en voi enää kauaa odotella tai aika loppuu...
Ei kai kukaan voi työssään olla niin korvaamaton, etteikö työnantaja löytäisi tilallesi sijaista? Työntekijöitä tässä maassa löytyy (?) ja eikö kannata kuunnella sydäntään ja tehdä niinkuin itselle (ja perheelle) on parasta?