Tässä muutaman unettomana iltana on tullu pohdiskeltua että mitä se rakkaus todella on. Sain sitten muotoiltua tiukkaan muotoon sen näin:
-Rakkaus on puhtaimmillaan totaalisen epäitsekkyyden ja keskinäisen luottamuksen kautta, rakkauden kohteen absoluuttiseen onnellisuuteen tähtääviä sanoja, tekoja ja ajatuksia, joihin rakkuden kohteella on jakamaton yksinoikeus-
Tässä tarkastelu näkökulmassa jää kuitenkin käsittelemättä sukupuolen vaikutus. Onko
mies->nainen rakkaus samanlaista kuin
nainen->mies rakkaus entäpä homoseksuaaliset rakkaussuhteet?
Entä onko oikein sanoa että voi rakastaa vain yhtä ihmistä yhdellä kertaa? Mielestäni se on niin.
Entä voiko todella rakastaa elämässään useammin kuin kerran? onko ensimmäinen todellinen rakkaus ainoa täysin puhdas?
Mikä puolestaan on yksipuolisen rakkauden todellisuus. Voiko rakkaus olla yksipuolisena puhdasta vai vaatiko se kaksi toisistaan samalla (esim. em.) tavalla ajattelevaa ihmistä?
Nyt olisi kiva kuulla kommentteja vapaasti puolesta ja vastaan.
-Rakkaus on puhtaimmillaan totaalisen epäitsekkyyden ja keskinäisen luottamuksen kautta, rakkauden kohteen absoluuttiseen onnellisuuteen tähtääviä sanoja, tekoja ja ajatuksia, joihin rakkuden kohteella on jakamaton yksinoikeus-
Tässä tarkastelu näkökulmassa jää kuitenkin käsittelemättä sukupuolen vaikutus. Onko
mies->nainen rakkaus samanlaista kuin
nainen->mies rakkaus entäpä homoseksuaaliset rakkaussuhteet?
Entä onko oikein sanoa että voi rakastaa vain yhtä ihmistä yhdellä kertaa? Mielestäni se on niin.
Entä voiko todella rakastaa elämässään useammin kuin kerran? onko ensimmäinen todellinen rakkaus ainoa täysin puhdas?
Mikä puolestaan on yksipuolisen rakkauden todellisuus. Voiko rakkaus olla yksipuolisena puhdasta vai vaatiko se kaksi toisistaan samalla (esim. em.) tavalla ajattelevaa ihmistä?
Nyt olisi kiva kuulla kommentteja vapaasti puolesta ja vastaan.
Vastaukset 9
Vanhimmat
-olet ymmärtänyt rakkauden aika hyvin, näin minäkin voisin sanoa.
Mutta yllätys, yllätys!
-Se on just aivan samanlaista miehen ja naisen välillä, kuin miehen ja miehen välillä.
Olen sen kokenut useamman kerran.
Olen näet Bi-seksuaalinen.
Ja tämä tekee elämän tosi mielenkiintoiseksi.
-rakastaa voi vai yhdellä kertaa yhtä ihmistä, mutta tietenkin monta monituista kertaa voi rakastua uudelleen.Ja niin pitääkin tehdä.
Ihan selvyyden vuoksi sen verran että oma suuntautuminen on mies->nainen ja siksi nuo muut ovat mahdottomia pohtia omakohtaisetn kokemusten kautta.
Hienoin määritelmä rakkaudesta mitä oon kuullu: Todellinen rakkaus on sitä, että pystyy luopumaan omasta onnestaan toisen tähden.
Ja ite oon aika varma siitä, että elämässä ihminen rakastuu todellakin vaan kerran. Sitä ei pidä ymmärtää niin, että on vaan olemassa yks ihminen, jota pystyy rakastamaan. Kun kerran rakastuu, niin se rakkauden tunne säilyy, vaikka kohde lakkaiskin kiinnostamasta. Rakkauden kohde voi vaihtua, mutta se tunne ei, vaikkakin jokaista rakastaa eri tavalla. Sekavaa ^^
Ja yksipuolisena rakkaus ei ole puhdasta :P Sillon se on itsekästä, vaikka rakastaiskin toista salaa nurkan takana. Rakkaus vaatii aina kaks ihmistä.
Olen aikalailla samoilla linjoilla, olen asian filosofoinut niin että rakkaus on ainut asia joka on Täydellisesti Kaunis. Aito rakkaus. Yksipuolinen rakkaus ei voi olla niin "puhdasta" kuin molemminpuolinen, koska siinä kärsii niin sanoinkuvaamattoman paljon. Yleensä kyseessä siis vahva ihastus, eikä rakkaus, jossei saa vastakaikua tunteilleen.
Ennen ajattelin että ihminen voi rakastaa vain yhtä ihmistä elämänsä aikana, eikä kohde voi vaihtua. Mutta kun nyt kuitenkin olen tullut epävarmaksi koko rakkaudesta, niin mietin että rakkaus muuttuu ihmisen mukana.. Epäselvää :-/ ...mutta siis että jos kaksi ihmistä on sitoutuneena toisiinsa ja toinen muuttuu sen verran että he kasvavat eri suuntiin, niin luultavasti rakkauskin kasvaa siinä samalla eri suuntaan toisesta, eli rakkaus heidän välillä vähenee. Tästä johtopäätös, että he rakastuvat aikanaan uudestaan johonkin ihmiseen joka on samanlainen kun he nyt, kun ovat kokeneet sen henkilökohtaisen muuttumisen joka johti heidän yhteisen rakkauden häiventymiseen.
Tulipa todellakin epäselvä selostus..
...kuin kaikki teistä mutta etenkin Míthrwenin tekstissä oli juuri se mitä itse ajattelen.
Eli jokseenkin näin: "Kun ensimmäisen kerran rakastut, on se kerta aidoin, puhtain ja ihanin ja vaikka kiinnostus lakkaisi ja kaikki loppuisi ja rakastettaisiin eri ihmisiä, niin "se jokin" tunne jää aavemaisesti elämään."
Mun kohdallani on niin, että kerran yksi tyttö oli mulle vain tuttu, sitten aloin hieman pitämään hänestä, lopulta ihastuin, enemmän ja enemmän ja uskoisin käyneeni YKSIPUOLISEN rakkauden MELKEIN huipulla koska koin monet kerran suuret tuskat ja masennukset tämän takia.
Sitten päätin tehdä asialle jotain ja järjestin yhdet juhlat.. viimeisen kerran koin sitten pahinta tuskaa kun tämä tyttö "vietiin" silmieni edestä pois minulta (noin viikoksi tai pariksi) rohkeemman pojan ansiosta mutta se juttu kariutui ja sinä aikana ehdin kuitenkin jo surra kaikki murheet ja pahimmat masennukset...
"Jäin tyhjän päälle" joten päätin aloittaa puhtaalta pöydältä niin sanoakseni.
Tällä hetkellä olen ystävälinjalla ja tämä tyttö on myös parhaimpia ystäviäni mutta mikä siinä sitten on kun silti jotain tunnen vieläkin vaikken haluaisi, epäilen hänen joskus huomanneen tämän vaikken sitä koskaan kertonut mutta pointtini on siis se, omalla kohdallani, että haluan olla rakastumatta tai oikeastaan ihastumatta nyt kehenkään kun siihen pystyn, mutta silti tämä "ensimmäinen" kokemukseni on minussa ja tullut ilmeisesti jäädäkseen.. en tässä kohtaa elämääni tunne saavani enää samanlaista tunnetta aikaan jos rakastun johonkuhun toiseen...
Toivottavasti ymmärsitte edes jotain, rakkaudesta puhuminen menee aina sekavaks söperrykseks...
stooris oli ihan ku mun suusta. tosin toi 'käsistä vieminen' ei oo vielä sattunut :/. vetäisin varmaan itteni jojoon.. mä haluun herätä jo täst painajaisest.
"-Rakkaus on puhtaimmillaan totaalisen epäitsekkyyden ja keskinäisen luottamuksen kautta, rakkauden kohteen absoluuttiseen onnellisuuteen tähtääviä sanoja, tekoja ja ajatuksia, joihin rakkuden kohteella on jakamaton yksinoikeus- "
Hieno määritelmä, ja ehkä olisin itsekin päätynyt jokseenkin samanlaiseen lopputulokseen, sillä erotuksella ehkä, että mitään "totaalista" tai "absoluuttista" ei ole olemassa, eikä voikaan olla. Aito rakkaus ehkä pyrkii kaikkeen absoluuttiseen pyytettömyyteen, haluun tehdä kaikki vain toisen hyväksi. Mutta kuinka realistista sellainen on? Ihmisiähän me vain ollaan. Mutta se on tietenkin totta, ettei rakkautta voi liian kevyesti ottaa, silloin se on jotain muuta.
Ensirakkaudesta mä olen samaa mieltä kuin nuo muutkin, kyllä siitä jälki jää, loppuelämäksi. Koska sen pohjalle rakentaa tavallaan kaikki myöhemmät suhteensa. Ja asenteensa rakkauteen/suhteisiin myös. Ja vaikka rakkauksia voi olla peräkkäin teoriassa kuinka monta tahansa (itselläni, näinkin "vanhana" ('84) ollut tosin vain yksi, jota olisi voinut todella kutsua rakkaudeksi eikä vain rakastumiseksi) niin rakastaa voi, niin kuin nämä muutkin ovat sanoneet, vain yhtä ihmistä kerrallaan.
Siitä kai nämä yksipuoliset roikkumistapauksetkin tulevat. Kun kerran rakastaa, niin ei siitä helpolla irtikään pääse. Mutta sen todellisuudesta en tiedä. Kyllä rakkaus vaatii aina kaksi (samankaltaista) osapuolta ollakseen täydellinen.
no kuten raamatussakin kutakuinkin sanotaan (joh. 13 kai)
sitä suurempaa rakkautta ei ole olemassakaan, kuin se, että luopuu hengestään ystävänsä edestä.
Taisin tässä joku kerta vastatakin tällaseen juttuun, että mitä on rakkaus, niin omasta mielestäni (vaikka sen itse sanonkin) aika hyvin:
Kun rakastaa, haluaa toiselle hyvää silläkin uhalla, että jotain kivaa jäisi itseltä pois. Rakkaus on tunne, joka polttaa sisällä, mutta sen tuoma lämpö on kipua suurempi. Rakkaus on sitä, että on onnellinen toisen onnesta.