Mietin täs nyt sellaista, että naimisiin mennään ja avioehto tehdään. Ihan ok. Ymmärrän syyn siihen. Miehelläni on yritys, jossa kiinni älytön määrä lainaa. Minulla vain työpaikka, säännölliset tulot, ei muita tuloja. Panostan taloutteemme, ruokaostoksiin, ja kaikkeen. Puolitamme suhteessamme kaiken. Mietin tässä nyt sitä, jos avioero tulisi, menee avio-oikeus yms, ihan ok sekin, mutta itse menetän sitten kaiken. Olen antanut tälle suhteelle monen monen monen vuoden ajan kaikkeni. Panostanut ihan hulluna jotta onnistuisimme siinä. Antanut anteeksi lukuisasti. Tuntuisi turhalta, pahalta, mitättömältä, jos avioliiton aikana mies sortuisikin taas, ja tulisi ero. En pystyisi antaa anteeksi enempää. Jäisin tyhjän päälle. Eikö laki suojele minunkaltaisia? En laske siihen et hän pettää minua taas, mutta mahdollisuus siihen on aina olemassa, kaikilla, ei vain meillä. Tuntuisi kuin olisin 6 vuoden ajan turhaan tapellut suhteemme puolesta, ja yrittänyt. Onko asia tosiaankin niin, että, ero tulee ja thats it? Ei mitään, kaikki turhaan. Voiko miestä jollain lailla pitää "aisoissa"? Onko keinoja saada mitään oikeutta? Vaiko maailma on vain noin rankkaa, ja thats it again?
Faktan tarpeessa
Knowledge_Freak
101165
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Tarkoitatko että avioehdosta riippumatta sinun kuuluisi saada "korvaus" jos miehesi jättää sinut?
Valitettavasti avioehto ei liity tuohon asiaan. Joko on avio-oikeus omaisuuksiin tai ei ole.
Mutta, jo todellakin olet maksanut koko arjen pyörittämisen (miehesi siihen ei ole osallistunut millään tavalla), joka mahdollistanut firman kehittämisen... voit vaatia osituksen sovittelua, jolloin käräjäoikeuden määräämä pesänjakaja voi "pakko sovitella" ositustanne.
Jos menisimme naimisiin ilmankin avioehtoa, avioeron sattuessa en ottaisi siinäkään mieheltäni mitään mikä minulle ei sinänsä kuuluisi, siis tarkoitan, mitä itse en ansainut, sanoo laki mitä tahansa. Kieltäytyisin siis avio-oikeudellisista oikeuksistani. Mutta, jotenkin vain tuntuu turhalta tämä puurtaminen, ja tiettyjen asioiden kestäminen, jos "palatsi" jonka olen omin käsin rakentanut , sortuu kun toinen vain kyllästyy tai sattuu vaan haluamaan, riippumatta siitä mitä minä siihen sanon. Hänhän ajaa minut loukkuun, suojaa omaisuutensa ja elämänsä, panostamatta mihinkään, ja jatkaa niinkuin mitään ei olisi tapahtunut. Minä sen sijaan jään tyhjän päälle, ja kaikki vuodet vierivät kaivoon, koska en osannu estää sitä. Kysymys kuuluu, miten estäisin sen? Haluanko vain kostoa? Koska en halua, ainakin luulen niin. Haluaisin miehelleni rangaistuksen kärsimyksistäni, jos hän päättää tuhota sen kaiken minkä olen rakentanut? Näin pidemmän päälle ajateltuna, taidan luopua koko avioliitosta. En haluaisi, siksi kirjoitelenkin näin sekavia.
Luin jossain että avioehtoon voi tosiaankin lisätä pykälä joka sanoo että miehen pettäessä taas, avioehto puretaan. Tuota ei voida soveltaa minuun , sillä sehän olisi pelkkä olettamus, sillä minä en ole pettänyt häntä. Toki suostuisin molemminpuoliseen sopimukseen tässä asiassa. Saisinpa vain rauhallisen mielen, että tulevaisuudessa ei tarvitsisi kokea enää sellaista tuskaa. Jopa omissa korvissani kuulostan lapselliselta, mutta sitähän varten näitä palstoja tehtiinkin, että saa olla lapsellisenkin tyhmä jos sille päälle sattuu.
olen antanut hänelle toisen mahdollisuuden , ja kärsinyt helvetisti. Kyllä hänkin panostaa taloudessamme, mutta minä ehkä enemmän, koska haluan hänen keskittyvän työhönsä. Rakastan häntä, en luovu vähästä, mutta tuntuu pahalta tietää että otan härkää sarvista, kun allekirjoitan avioehdon. Jos hän pettää taas, minä menetän kaiken jonka eteen olen fyysisesti ja henkisesti tehny helvetisti töitä. Lain mukaan ilmeisesti, järkevintä on olla menemättä naimisiin, ja unohtaa koko homma.
siis se, etten halua taloudellista voittoa avioeron sattuessa, mutta täytyyhän hänenkin maksaa jollain tasolla siitä mitä hän aiheutti minulle, siis, tarkoitan, että täytyyhän hänenkin luopua jostain, vaikka tehdä jonkinlainen sopimus uskollisuudesta, jossei sitä avioehtoon lisätä. Hän haluaa varmistaa avioehdolla etten vie mukanani puolet hänen omaisuudestaan, kai minullakin on mahdollisuus varmistaa ettei minua käytetä hyväksi toistamiseen? Muussa tapauksessa minäkin voin kieltäytyä avioehdosta vedoten siihen etten "todellakaan" ota mitään jos ero tulee. Niin kuin hän väittää nyt ettei todellakaan petä enään. Jos hän haluaa musta-valkoisena oman rauhansa, niin haluan minäkin.
Juu, niin varmaan... usein vaan eron tiimellyksessä tuppaavat "jalot ajatukset" unohtumaan kun ositushetki lähestyy, ja kiusaus voi olla suuri sittenkin vaatia tasinkoa. Mutta olet oikessa, niin voit tahtoessasi tehdä ... mutta jos noin aiot menetellä, niin miksi ei sitten avioehtoa tekisi, ajatushan on aivan sama.
>
Jaa'a, hän tuhoaa ja sinä rakennat ... jep jep. Ja rangaistuskin vielä... Luulenpa että avioehto tai ehdottomuus on avioliittokriisissänne pienimpiä murheita, kannattaisikohan hakea apua niihin "rakenteellisempiin" parisuhdeongelmiinne.
Ei pidä paikkansa, tuollaista avioehtoa ei voi tehdä .. tai ainakin se riitatapauksessa jäisi tod.näk. soveltamatta. Ja jos olisikin tuollainen ehto, niin kai mies ensin hakisi avioeroa syynä ettei rakasta sinua, ja sitten julkistaa suhteensa "ystävään"... eli ei mene jäämään kiinni pettämisestä.
... kommentoin tuossa alla hieman "ennakoiden".
Tuossa tapauksessa ehkä teidän kannattaa avioehdon lisäksi harkita koko avioliiton järkevyyttä ... kun tuo avoliittokin melko takkuiselta kuulostaa.
Tekstistäsi sai sellaisen kuvan, että oletta menemässä naimisiin nyt ja samalla laaditte avioehdon? Kannatan avioehtoa, olipa tilanne mikä hyvänsä, kenelläkin. Ainakin siinä tapauksessa jos on omaisuutta, merkittävästi.
Tosa hiukka linkkejä, tutusyuppa noihin:http://www.naimisiin.info/haaopas/avioehto.html ja http://www.maistraatti.fi/avioehto.html
Ja tuohon puolison aisoissapitämiseen....Ketään ei voi kahlita ei painostaa ei pakottaa. Jos toisella on menovietti, hän tekee sen tavalla tai toisella. Mut kannattaa kyllä miettiä ennen vihkimistä jo nuo asiat...Luottaako puolisoon ja onko hän luotettava. Paljon pienemmiltä suruilta ja riidoilta vältyy, kun on puhdas pöytä ja vanhat kaunat ja loukkaukset, pettymykset käsitelty, yhdessä.
Onne teille jos päätätte vihkiytyä...Mutta keskustelkaapa noista asioista kuitenkin ja monesta muusta ennen vihkimistä. Hyvää kesää Toivotellen Senjuska
Eikös sitä naimisiin mennä niin kuin Roy Orbison laulaa:
- everythin I own you got it, everything you need you got it, everything you want you got it.
Tuollaisessa tilanteessa harkitaan yleensä avioeroa eikä naimisiinmenoa.
Voittehan aina tehdä ns. ositaisen avioehdon, joka rajaa yhteisen kotinne pois avioehdon piiristä ... keskustelkaa asiasta ... on parempi, että asiat keskustellaan ja sovitaan etukäteen ei jälkikäteen. Sen verran kuitenkin on kokemusta, että kun toisen pää sekoaa se sekoaa ... ei siinä järkipuheet auta ... kaksi erohakemusta samalta naiselta vuoden välein ... kyllä se rassaa ja on epäoikeudenmukaista. Kun juistit jälkikäteen astuvat kuvaan he sekottavat kaiken ja poistavat mahdollisuuden sopia asioista. Kerro rehellisesti mikä sinua nyppii ja keskustelkaa ... kullä se siitä (tsemppiä). Eniten koin epäoikeudenmukaisena sen ettei miehellä juuri ole sananvaltaa lasten jutuissa. (vain sen veran, että valiti EIT:lle)