Ylioppilaille pitäisi antaa ruusut ja lahjat rahana. Taas menee miljardeja kukkiin ja joutaviin lahjaesineisiin. Nuori ylioppilas tarvitsee ennen muuta rahaa.
Parempi olisi
että lahjat rahana
19702
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Mitäs sitä kaikkea roinaa ihmisille ostelemaan vastuksiksi? Sille, kellä on rahaa omasta takaa, on tavaraakin. Voihan sellaiselle kukat viedä.
rahaa vie fiksut,
tavaraa kateelliset, takakireät.
mutta yksi ruusukin riittää.
Jos ei ole varaa antaa näyttävää rahasummaa, on hauskemppa viedä pieni henkilökohtainen lahja.
Nuori ylioppilas ei tykkää, jos hänelle antaa pienen rahasumman.
Sehän on vanhoissa markoissa 120 mk
Kukapa nuori ei tykkäisi 20e.sta.Hän,joka 20e antaa on esim.eläkkeellä,jonka nuori mahd. tietääkin.Eikä edes odottaisi tältä "näyttävää" summaa.Siitähän juuri näkee,että "hyvä antaa vähästään,paha ei paljostaan".Vaikka 50e on minustakin vähin,mitä veisin,50-100e saakin varmasti moni.
Itse kannatan itsetehtyä lahjaa.Halpa,mutta aikaa vievä.Askartelu on vieläkin kesken.
Mukava lahja on myös se,että nuorelle kerätään yhteisvoimin jotain astiastoa,mistä hän pitää.
mutta mun pojat on mulle neuvoneet, että markoista ei enää puhuta.
Nuori ylioppilas pitää sua tyhmänä ja vanhempansa köyhänä, jos viet 20 €
on ihan oikeastikin köyhiä. Eikö heillä ole mitään arvoa?
Jos on oikeesti ylioppilas,
pienikin summa kelpaa, tavara ON USEIMMITEN JOLAIN LAILLA VÄÄRÄÄ MALIA TAI SOPIMATONTA.
(ei ollut tarkoitus huutaa, mutta koskaan en korjaa kirjoitustani, en nytkän)
tärkeää olisi kuitenkin tavaralahjaa annettaessa olla tietoinen todellisesta tarpeesta sekä olla yhteistyössä vanhempien kanssa.
Monikin ylioppilas muuttaa pois kotoa kun aloittaa opinnot etäämpänä kotoa ja silloin tarvitaan kaikenlaista. Myös esim. kannettava tietokone tulee monelle opinnot aloittavalle tarpeeseen, omallekkin ylioppilaalle on Macbook odottamassa.
Mutta, jos ei tiedä, mitä ylioppilas tarvitsee, niin onhan se rahalahja viisaampi ratkaisu.
Ruusu on silti aina paikallaan, ei se ruusun hinnalla pitkälle pötki.
Meinaatko, että mun pitäis ostaa kannettava tietokone?
Taitaa olla parasta, että juhlii ilman mua ja köyhiä lahjojani
jos minä annan omalle pojalle kannettavan, ei se tarkoita, että halvat lahjat olisivat arvottomia.
Kyllä mä ymmärsin, ettet tarkoittanut, että mun pitää osta kannettettava.
Olin juuri katsonut Täällä Pohjantähden alla, enkä tykännyt köyhien neuvomisesta.
Köyhä jo tietää muutenkin, että omasta syömisestään pitää säästää.
Kun vanhin poikani pääsi ylioppilaaksi, eräs pariskunta antoi 100 mk ( siis euroissa 10,00 )
Se tuntui pahalta, niin minusta kuin ylioppilaasta.
He olivat oikeasti köyhiä, oisivat voineet käyttää sen rahan omiin tarpeisiinsa.
Naapuri toi vain ruusuja, se riitti hyvin. Kiva kun huomioivat ja tulivat juhlaan.
On noloa, jos rikkaat neuvovat köyhiä.
Kaikki ostakoon sellaiset lahjat kuin tahtovat.
ketään neuvoa. Esitin vain mielipiteeni, että tavaralahja on mielestäni parempi, jos vain saajan tarpeet tunnetaan.
Esimerkiksi syksyllä opiskeliaboksiin muuttavalle ylioppilaalle löytyy hyödyllisiä lahjoja vähemmälläkin rahalla, astioita, pyyhkeitä ym. välttämättömiä kodin tarvikkeita.
Vaikka tuo kallis kannettava tuli mainittua, tuskin se on mikään tyypillinen lahja, paitsi vanhempien hankkimana. Mutta kalliimmankin lahjan voi hankkia porukalla, jos on suuri (ja yhteistyöhaluinen) suku.
Kun luin oman tekstini, huomasin, etten enää osaa muuntaa markkoja euroiksi.
Tosin pitäiskin ottaa huomioon rahan arvon muuttuminen. Kurssi ei enää ole sama, kuin silloin euroon siirryttin.
Kaunista Helluntaita kaikille ja onnea sinun lapsellesi ja muille valmistuville!
Lue se ed. uudelleen,kyllä siitä ny sokia erkkiki
huamas,et lahjan saaja on oma lapsi.
Men ny juhlimaa vaa kakskymppise kans.HÖPÖ.
Tärkeintä lahjan antajalle on, että voi sen lahjan antaa ilolla, olkoonpa se sitten rahaa tai jokin esine. Raha katoaa hetkessä, esineestä jää muisto siitä hetkestä, kun valmistuu.
Nuori ylioppilas arvostaa lahjaa, olkoonpa se sitten missä muodossa. Itse olen katsonut, äitinä aikanaan, että ylioppilasjuhla on nuoren valmistujaisjulha, eikä rahankeruu juhla. Tyttäreni sai myös pieniä 20 mk lahjarahoja (markka-aika) eikä niitä ylenkatsonut. Kaikista niistä koostui mukava summa, kun yhteen laski. Aikaa siitä on nyt 10 vuotta. Ei se summa, vaan muistaminen, eikös se ole tärkeintä.
säästämiseksi:Kun tiedän, että puolen vuoden kuluttua menen vaikkapa kummilapsen rippijuhlille,alan kerätä pikku-säästöjä sieltä mistä voin, vaikkapa näin:
mieleni tekee juustoa, 3.40pala. En osta sitä,vaan laitan sen purkkiin. Ai, kahvihammasta kolottaa...hmmm.euro seitsemänkymmentä...no,purkkiin vaan...tuo lehti näkyy olevan tarjouksessa...4.20>>purkkiin...muovikassi kaupasta, ai mutta tuonnehan tuo mahtuu...>kolikko purkkiin...Puoli vuotta tällaisia pikkujuttuja..ja niin minulla onkin mukava summa sille kummilapselle lahjaan tms...enkä tunne luopuvani mistään.
(Nuorena tyttönä harrastin samaa ja niin sain ilman osamaksua ostettua sitäsuntätä.)
Mainio tapa. Noinhan sitä voi "luopua" jostakin tarpeettomasti.
että lahjan saaja voi ottaa lahjan vastaan ilolla, oli lahjan rahallinen arvo mikä tahansa.
Siksi olisikin tärkeää perehtyä lahjan saajan tarpeisiin. Rahalahja on tietysti aina varma, sillä saaja voi itse hankkia haluamaansa. Itse kuitenkin arvostan enemmän esineitä lahjana (muisto), oli sitten kyse antamisesta tai saamisesta.